Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin hävisi kolmen konkreettisen kohdan melkein-kandidaatti? Menikö sisu kaulaan ja argumentit loppuivat kesken?

Varmaan on muutakin elämää näin pe-iltaisin..

Sivusta

No ei siltä vaikuta, kun vielä hetki sitten täällä riehui koko melkein-akateemisessa ylhäisyydessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin hävisi kolmen konkreettisen kohdan melkein-kandidaatti? Menikö sisu kaulaan ja argumentit loppuivat kesken?

Varmaan on muutakin elämää näin pe-iltaisin..

Sivusta

No ei siltä vaikuta, kun vielä hetki sitten täällä riehui koko melkein-akateemisessa ylhäisyydessään.

Ehkä tuli lähtö approon tai sitseille, tai sitten hän selaa hikipäissään jotain kasvatustieteen perusteosta korostuskynän kanssa yrittäen vastata omaan kolmen konkreettisen kohdan haasteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Ai minkä kolmen kohdan? Mikä tää juttu on? En jaksa lukea koko ketjua, 6200 viestiä, mistä kyse?

Kkk klaani taas koettaa tylyttää täällä varhaiskasvatuksen opettajia.

Vaikka eivät opettajat taida kyllä edes tällä palstalla juuri vierailla, pelkkää hoitsujen uhoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lastenhoitaja ja teen esiopetusryhmässä vakaopen sijaisuutta. Olen kyllä aivan lirissä tuen asiakirjojen ja valmistavan esiopetuksen suunnitelmien sekä leopsien kanssa. Onneksi on kokeneempi kollega, joka auttaa, mutta on ikävää koko ajan häntä kuormittaa omalla osaamattomuudellani. Korostan, että olen kokenut ja hyvä lastenhoitaja, mutta en olisi ikinä, kuuna päivänä, osannut kuvitella miten vaativaa ja kuormittavaa (ja paljon pedagogista vastuuta sisältävää) vakaopen työ on, huh huh! En todellakaan enää kuvittele, että vakaopet ovat vain vähän paremmin palkattuja lastenhoitajia. Jos selviän tästä vuodesta, olen onnellinen. Ehkä haen opiskelemaan vakaopeksi tai sitten pysyttäydyn turvallisessa lastenhoitajan hommassa enkä turhia stressaa... 🥵

Kiitos rehellisyydestäsi! Uskon, että työ on tosi kuormittavaa, mutta uskon myös, että tuolla vastuuntunnolla ja itsereflektointikyvylläsi suoriudut tehtävästä omiin lähtökohtiisi nähden oikein hyvin. Tsemppiä loppuvuoteen ja kevätkaudelle sekä jatkoon! Koeta jaksaa, teet tärkeää työtä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin hävisi kolmen konkreettisen kohdan melkein-kandidaatti? Menikö sisu kaulaan ja argumentit loppuivat kesken?

Varmaan on muutakin elämää näin pe-iltaisin..

Sivusta

No ei siltä vaikuta, kun vielä hetki sitten täällä riehui koko melkein-akateemisessa ylhäisyydessään.

Ehkä tuli lähtö approon tai sitseille, tai sitten hän selaa hikipäissään jotain kasvatustieteen perusteosta korostuskynän kanssa yrittäen vastata omaan kolmen konkreettisen kohdan haasteeseensa.

Mikä sinun ongelmasi on? Joku persoonallisuushäiriökö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakaopettajia ei ole, päteviä. Hoitajat hoitavat opettajan työn ilman pedagogista koulutusta. Parhaansa tekevät, mutta kyllä siinä ero on. Tuleepahan kunnalle halvemmaksi, kun ei tarvitse maksaa pätevän opettajan palkkaa.

Voisiko saada vaikka kolme konkreettista, täysin käytännön esimerkkiä, miten hoitaja, sosionomi ja kandi tekevät eri tavoin saman tehtävän tai tilanteen.

Jos lähtötilanne on ryhmä, jossa on 16 lasta iältään 1-4v, mukana inkluusion mukaisesti 2x sos.em. tuki (ei avustajaa), 6x monikulttuurinen tausta, 1x lievä nepsy. Kasvattajia 3, vo, vs ja vlh.

Tilanteet ovat:

1. aamupäivä klo 8-11, kun yksi työntekijä tulee töihin klo 9.30

2. ruokailu & lepo klo 10.45-13.30

3. iltapäivä klo 13-16, kun yksi työntekijöistä lähtee kotiin klo 14

Miten nämä eri ammattiryhmät näkevät oman roolinsa ko. aikoina, mitä tekevät ja miten kukin heistä organisoisi tilanteet, jos suunnittelisi ne itse?

On ulkopuolisena vaikea ymmärtää, mitä tarkoitetaan sillä, etteivät muut ammattiryhmät ymmärrä ja hallitse pedagogiikkaa. Termi itsessään tarkoittaa näkemystä siitä, miten kasvatus ja opetus tulisi järjestää. Mitkä siis ovat näiden eri ammattiryhmien käsitykset siitä, miten kasvatus, hoito ja opetus tulisi noissa tilanteissa järjestää? Mitä siellä konkreettisesti tehtäisiin ja kuka tekisi? Ei voi keskittyä vain yhteen tai neljään lapseen, vaan on huomioitava kaikki.

Taidat olla lastenhoitaja, joka on kateellinen opettajien tittelille ja palkalle ja joka ei voi myöntää, että opettajan koulutus toisi yhtään enempää teoreettista tietoa ja ammattitaitoa lasten kasvatukseen kuin oma intuitiivinen näppituntumasi, joka on hioutunut elämäm koulun kokemuksen myötä. Varhaiskasvatus ja esiopetus on tavoitteellista toimintaa, jota ohjaavat pedagogiset perusteet, ei lasten säilöntää ja vapaata leikkiä.

Teoreettinen tieto syntyy todellisuutta tutkimalla ja kehittyy teorioita käytännössä koettelemalla ja kriittisesti arvioimalla. Ammattitaitoa on tiedeyhteisön tunnustaman teoreettisen tiedon tuntemus ja kyky soveltaa sitä käytännössä tarkoituksenmukaisesti, kriittistä ja itsekriittistä asennetta unohtamatta. Lasten kasvatus ja lasten kanssa toimiminen edellyttävät uteliaisuutta kohdata yllättäviä tilanteita ja haastaa teoreettisia hypoteeseja. Kasvatus ilman luovuutta ja tilannetajua ei ole hedelmällistä.

Sanot, että varhaiskasvatus ja esiopetus ovat tavoitteellista toimintaa, ja ne tavoitteet on määritelty "pedagogisissa perusteissa". Näihin ei mielestäsi kuulu "lasten säilöntä" tai "vapaa leikki". Hierarkisesti alempaa kasvatuksellista teoriaa tai ammattitaitoa edustaa kommenttisi mukaan intuitio (vaisto?) sekä kokemuspohja, joka on "hioutunut elämän koulussa".

Hyvä. Voitko, kuten mielellään moni muukin, nyt kertoa, että miten eri ammattiryhmät soveltaisivat omien koulutustaustojensa kautta saamaansa oppia em. päiväkotitilanteiden organisoinnissa. Siis käytännössä: Mitä siellä tehtäisiin, että se olisi varhaiskasvatusta? Miten vo, vs ja vlh eroavat ajattelussaan toisistaan?

(Oletusarvona on, että he kaikki kolme ovat suorittaneet vaadittavan tutkinnon ja ovat työsuhteessa, palkattuja hoitamaan hoito-, kasvatus- ja opetustehtäviä).

Kerropa itse oma ehdotuksesi, kun niin nohevana esiinnyt ja haluat lietsoa vastakkainasettelua. Kyllähän varhaiskasvatukseen kuuluu yhtä lailla vapaa leikki kuin strukturoitu ja pedagogisesti suunniteltu toimintakin.

Eri

No minulle, kohta kasvatustieteen kandille, ei olisi tuossa mitään erikoista haastetta. Ainut haasta olisi se, jos ei olisi toista yliopistokoulutuksen käynyttä opettajaa työparina. Ja olen aikaisemmalta ammatiltani lastenhoitaja, tiedän kyllä kuinka paljon pedagogista osaamista hoitajilla on. Ei ole mielekästä, että vakaope joutuu opettamaan työtiimiään toimimaan ammattitaitoisesti. Pedagogiikka on arjessa läsnä ihan koko ajan ja joka tasolla, sitä on vaikea ammatikoulupohjalla ymmärtää.

Ja vielä konkretiasta, niin vakaopettaja on pedagogiikan asiantuntija. Se asiantuntijuus on niin laajaa, ettei sitä voi eritellä mitenkään "konkreettisesti". Varsinkaan netin kuvailun kannalta. Tilanteessa kuin tilanteessa taitava pedagogi osaa perustella toimintansa sekä harjoittaa itseään kehittävää itsereflektiota. Lastenhoitaja tai sosionomi ei tällaiseen kykene, ainakaan koulutuksensa perusteella. Lastenhoitajilla ja sosionomeilla ei ole mitään annettavaa omasta koulutuksestaan vakalle, yrittävät vain olla pedagogeja kuten opettajat. Parempaa ja laadukkaampaa varhaiskasvatusta saataisiin pelkillä vakaopettajilla.

Tämä on kolmen kohdan kandidaatti -jankkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin hävisi kolmen konkreettisen kohdan melkein-kandidaatti? Menikö sisu kaulaan ja argumentit loppuivat kesken?

Varmaan on muutakin elämää näin pe-iltaisin..

Sivusta

No ei siltä vaikuta, kun vielä hetki sitten täällä riehui koko melkein-akateemisessa ylhäisyydessään.

Ehkä tuli lähtö approon tai sitseille, tai sitten hän selaa hikipäissään jotain kasvatustieteen perusteosta korostuskynän kanssa yrittäen vastata omaan kolmen konkreettisen kohdan haasteeseensa.

Mikä sinun ongelmasi on? Joku persoonallisuushäiriökö?

Mitä ilmeisimmin persoonallisuushäiriö, nimittäin sinun persoonallisuushäiriösi.

Nohnoh lapset, menkääpäs nyt vaikka sinne päiväkodin hiekkalaatikolle riitelemään, pyytäkää vakatätiä sanoittamaan tunteitanne tunnekuvakorteilla.

En tiedä minne hän hävisi, mutta kauan tivasi vastausta. Monella alalla olisi tullut kuin apteekin hyllyltä. Ehkä sekavaa alalla olijoillekin. Ei ihme, että väittelette työnjaosta.

Ydinasia näissä koulutuseroissa on, että korkeammin koulutetulla on periaatteessa koulutuksen tuomia valmiuksia.

Hänen persoonastaan ja elämänkokemuksestaan riippuu, osaako hän niitä soveltaa.

Mikään koulutus ei itsessään takaa osaamista.

Vastaavasti matalammin koulutetulta tämä etu puuttuu.

Tasoitusta saattaa kuitenkin tulla hänen persoonastaan, jolloin hän voi olla taitavampi kuin pidemmälle koulutettu.

Ajatus, että korkeasti koulutettu olisi kasvatustietoisempi ei huomioi ihmisten yksilöllisyyttä.

Ratkaisevaa on, henkilön persoonallisuus, asenteet, sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky ja kyky käsitellä palautetta. Käytännössä nämä ovat kunkin kohdalla tiedossa työyhteisöissä.

Joka alalla on sinne sopimattomia tai ammattitaidottomia henkilöitä koulutuksesta riippumatta.

Aloilla joilla ei ole pätevyysvaatimuksia, palkka määräytyy osaamisen eli työsuorituksen mukaan.

Jos pätevyysvaatimuksia on, ne ilmeisesti sanelevat palkan. Tällöin jos haluaa parempaa palkkaa, voi kouluttautua lisää vaikka oppisopimuksella.

Olisi hyvä hyväksyä eri ammattilaisten erilaisuus ja tehdä yhteistyötä.

Täällä yks vakahoitaja, vm 2009. Otan ton kohdan 2, ruokailu ja lepo:

Hoitajana toiveissa, että koko tiimi paikalla, eikä kaikki ollut samaan aikaan ulkona ja sieltä tulossa sisälle tungokseen yhtä aikaa. Open hommaa tekevä vois olla sisällä vaikka niiden haastavimpien erityisen tuen lasten kanssa tekemässä jotain pienryhmäjuttuja ja mukana muutama "tukilapsi" niitä ryhmän vahvimpia osaajia. Sitten ulkona sosionomi ja hoitaja. Vs tulisi seuraavien kanssa sisään, vaikka pari 1-v, pari 2-v ja joku 3v mallittamaan riisumista. Sitten hoitaja viimeisten, pienimpien kanssa rauhassa sisään, auttaa riisumiset, sylittelee, juttelee, kertoo ja näyttää, mihin mikäkin menee. Lauletaan vaikka jotakin tai lorutellaan samalla, niin pysyy kiinnostus nälkäisillä yllä. Potalla käynnit ja puhtaat vaipat, käsien pesut, mukavat collarit, pehmeä paita ja lämpimät sukat jalkaan, jarrarit tai tossut. Haistellaan mitä ruokaa voisi olla. Sitten muiden mukaan ruokalaan, jossa ne ehkä loruttelee tai laulaa jotain open kanssa, samalla kun laitetaan ruokaa lautasille jäähtymään. Jos ei nukkarin sängyt ole vielä valmiina, tässä välissä hoitaja käy laittamassa ne, unilelut ja rievut sänkyihin, tutit valmiiksi, verhot kiinni ja unimusa soittimeen, yövalo päälle ja satukirja valmiiksi asemiin.

Ruokailussa laput kaulaan, hihat kääritty ja annokset jäähdytetty, pieninä paloina, maistellaan. Saa syödä sormin, lusikalla, haarukalla, jokainen tyylillään. +2v yleensä kyllä lusikalla tai pikku haarukalla. Jutellaan ruuan väristä ja nimistä, miltä maistuu, mitä on tänään leikitty, että kohta mennään nukkumaan. Kannattaa istua samojen pienten vieressä, joiden kanssa tuli sisään ja mennä nukkarissa niiden samojen viereen, sängyt lähekkäin, että voi silitellä kaikkia ja on siinä lähellä, voi katsoa silmiin ja ne kuulee kun hyräilee ja haistaa, että no siinähän se on. Kyllä siinä nopeasti tuhina alkaa, vaikka muut kuuntelee sadun lukemista vieressä, ne isommat. Pienet on tosi luottavaisia, kun niillä on hyvä olla ja se aikuinen ei häivy muualle vähän päästä.

Huomaan että et ole perillä asioista. Päivähoito terminä on ikivanha. Nykyään puhutaan varhaiskasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minne hän hävisi, mutta kauan tivasi vastausta. Monella alalla olisi tullut kuin apteekin hyllyltä. Ehkä sekavaa alalla olijoillekin. Ei ihme, että väittelette työnjaosta.

Ydinasia näissä koulutuseroissa on, että korkeammin koulutetulla on periaatteessa koulutuksen tuomia valmiuksia.

Hänen persoonastaan ja elämänkokemuksestaan riippuu, osaako hän niitä soveltaa.

Mikään koulutus ei itsessään takaa osaamista.

Vastaavasti matalammin koulutetulta tämä etu puuttuu.

Tasoitusta saattaa kuitenkin tulla hänen persoonastaan, jolloin hän voi olla taitavampi kuin pidemmälle koulutettu.

Ajatus, että korkeasti koulutettu olisi kasvatustietoisempi ei huomioi ihmisten yksilöllisyyttä.

Ratkaisevaa on, henkilön persoonallisuus, asenteet, sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky ja kyky käsitellä palautetta. Käytännössä nämä ovat kunkin kohdalla tiedossa työyhteisöissä.

Joka alalla on sinne sopimattomia tai ammattitaidottomia henkilöitä koulutuksesta riippumatta.

Aloilla joilla ei ole pätevyysvaatimuksia, palkka määräytyy osaamisen eli työsuorituksen mukaan.

Jos pätevyysvaatimuksia on, ne ilmeisesti sanelevat palkan. Tällöin jos haluaa parempaa palkkaa, voi kouluttautua lisää vaikka oppisopimuksella.

Olisi hyvä hyväksyä eri ammattilaisten erilaisuus ja tehdä yhteistyötä.

Monesti matalammin koulutetut osaavat erinomaisesti tämän käytännön tason suorittavan työn, eli osaavat kohdata lapset hyvin ja empaattisesti sekä havainnoida ja ohjata lapsiryhmien sosiaalista dynamiikkaa ja tukea lasten leikkitaitoja. He osaavat olla lapsille turvallisia aikuisia ja tarjota syliä sekä rajoja. Kuitenkin juuri tämä kokonaiskuva pedagogiikasta ja erilaisista oppimisen ja kasvun tuen tarpeen kohdista sekä näiden haasteiden kohtaaminen ja niihin puuttuminen byrokratioineen on se puoli, joka usein uupuu. Tämä on se puoli, johon korkeammin koulutetulla ammattilaisella on annettavaa ja asiantuntemusta. Yliopistossa opiskelleet tuovat tiedeyhteisön tuoreinta tutkimustietoa mukanaan kentälle.

Vasun ja eopsin tuntemus sekä kokonaiskuva institutionaalisen kasvatuksen tavoitteista sekä erilaisista oppimis- ja kouluvalmiuksista (esiakateemisista taidoista) ovat myös asioita, jotka on otettava huomioon ja jotka ovat pääasiassa korkeammin koulutetun ammattilaisen osaamisaluetta. Nämä tuen asiakirjat ja moniammatilliset havainnoinnit ja yhteistyöt ovat tärkeä osa varhaista tukea, joka laadukkaana ja oikein kohdennettuna kuroo umpeen monia taitoeroja koulunaloitusikää lähestyttäessä, mikä puolestaan vähentää syrjäytymisriskiä ja lapsen haasteita koulupolulla ja ylipäänsä elämässä. Kun lapsi ei koe olevansa aina muita heikompi taidoissaan, hän myös oppii uskomaan itseensä ja voi paremmin.

Varassa tarvitaan monia osaavia ammattilaisia. Niin opettajia kuin hoitajiakin. Myös kieli- ja kulttuurikoordinaattoreita, erityispedagogiikan asiantuntijoita, psykologeja ja kuraattoreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minne hän hävisi, mutta kauan tivasi vastausta. Monella alalla olisi tullut kuin apteekin hyllyltä. Ehkä sekavaa alalla olijoillekin. Ei ihme, että väittelette työnjaosta.

Ydinasia näissä koulutuseroissa on, että korkeammin koulutetulla on periaatteessa koulutuksen tuomia valmiuksia.

Hänen persoonastaan ja elämänkokemuksestaan riippuu, osaako hän niitä soveltaa.

Mikään koulutus ei itsessään takaa osaamista.

Vastaavasti matalammin koulutetulta tämä etu puuttuu.

Tasoitusta saattaa kuitenkin tulla hänen persoonastaan, jolloin hän voi olla taitavampi kuin pidemmälle koulutettu.

Ajatus, että korkeasti koulutettu olisi kasvatustietoisempi ei huomioi ihmisten yksilöllisyyttä.

Ratkaisevaa on, henkilön persoonallisuus, asenteet, sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky ja kyky käsitellä palautetta. Käytännössä nämä ovat kunkin kohdalla tiedossa työyhteisöissä.

Joka alalla on sinne sopimattomia tai ammattitaidottomia henkilöitä koulutuksesta riippumatta.

Aloilla joilla ei ole pätevyysvaatimuksia, palkka määräytyy osaamisen eli työsuorituksen mukaan.

Jos pätevyysvaatimuksia on, ne ilmeisesti sanelevat palkan. Tällöin jos haluaa parempaa palkkaa, voi kouluttautua lisää vaikka oppisopimuksella.

Olisi hyvä hyväksyä eri ammattilaisten erilaisuus ja tehdä yhteistyötä.

Monesti matalammin koulutetut osaavat erinomaisesti tämän käytännön tason suorittavan työn, eli osaavat kohdata lapset hyvin ja empaattisesti sekä havainnoida ja ohjata lapsiryhmien sosiaalista dynamiikkaa ja tukea lasten leikkitaitoja. He osaavat olla lapsille turvallisia aikuisia ja tarjota syliä sekä rajoja. Kuitenkin juuri tämä kokonaiskuva pedagogiikasta ja erilaisista oppimisen ja kasvun tuen tarpeen kohdista sekä näiden haasteiden kohtaaminen ja niihin puuttuminen byrokratioineen on se puoli, joka usein uupuu. Tämä on se puoli, johon korkeammin koulutetulla ammattilaisella on annettavaa ja asiantuntemusta. Yliopistossa opiskelleet tuovat tiedeyhteisön tuoreinta tutkimustietoa mukanaan kentälle.

Vasun ja eopsin tuntemus sekä kokonaiskuva institutionaalisen kasvatuksen tavoitteista sekä erilaisista oppimis- ja kouluvalmiuksista (esiakateemisista taidoista) ovat myös asioita, jotka on otettava huomioon ja jotka ovat pääasiassa korkeammin koulutetun ammattilaisen osaamisaluetta. Nämä tuen asiakirjat ja moniammatilliset havainnoinnit ja yhteistyöt ovat tärkeä osa varhaista tukea, joka laadukkaana ja oikein kohdennettuna kuroo umpeen monia taitoeroja koulunaloitusikää lähestyttäessä, mikä puolestaan vähentää syrjäytymisriskiä ja lapsen haasteita koulupolulla ja ylipäänsä elämässä. Kun lapsi ei koe olevansa aina muita heikompi taidoissaan, hän myös oppii uskomaan itseensä ja voi paremmin.

Varassa tarvitaan monia osaavia ammattilaisia. Niin opettajia kuin hoitajiakin. Myös kieli- ja kulttuurikoordinaattoreita, erityispedagogiikan asiantuntijoita, psykologeja ja kuraattoreita.

Nimenomaan. Lastenhoitaja on suorittavaa työtä tekevä työntekijä. Opettaja on asiantuntijatyötä tekevä toimihenkilö (viranhaltija).

Teette hyvää työtä päiväkodeissa. Tulin tänään bussissa ja sinne tuli somalimies kahden 2-3 vuotiaiden poikien kanssa. Pojat halusivat istua vierekkäin ja isä istui käytävän toisella puolella. Pojat pulputtivat omaa kieltään, kunnes yhtäkkiä kirkkaalla suomen kielellä toinen pojista alkoi laulaa Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa...ihanaa, ihanaa ..Poika selvästi kertoi sille toiselle, että olivat laulaneet tätä laulua ja poika oli tykännyt. Minullekin tuli hyvä mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minne hän hävisi, mutta kauan tivasi vastausta. Monella alalla olisi tullut kuin apteekin hyllyltä. Ehkä sekavaa alalla olijoillekin. Ei ihme, että väittelette työnjaosta.

Ydinasia näissä koulutuseroissa on, että korkeammin koulutetulla on periaatteessa koulutuksen tuomia valmiuksia.

Hänen persoonastaan ja elämänkokemuksestaan riippuu, osaako hän niitä soveltaa.

Mikään koulutus ei itsessään takaa osaamista.

Vastaavasti matalammin koulutetulta tämä etu puuttuu.

Tasoitusta saattaa kuitenkin tulla hänen persoonastaan, jolloin hän voi olla taitavampi kuin pidemmälle koulutettu.

Ajatus, että korkeasti koulutettu olisi kasvatustietoisempi ei huomioi ihmisten yksilöllisyyttä.

Ratkaisevaa on, henkilön persoonallisuus, asenteet, sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky ja kyky käsitellä palautetta. Käytännössä nämä ovat kunkin kohdalla tiedossa työyhteisöissä.

Joka alalla on sinne sopimattomia tai ammattitaidottomia henkilöitä koulutuksesta riippumatta.

Aloilla joilla ei ole pätevyysvaatimuksia, palkka määräytyy osaamisen eli työsuorituksen mukaan.

Jos pätevyysvaatimuksia on, ne ilmeisesti sanelevat palkan. Tällöin jos haluaa parempaa palkkaa, voi kouluttautua lisää vaikka oppisopimuksella.

Olisi hyvä hyväksyä eri ammattilaisten erilaisuus ja tehdä yhteistyötä.

Monesti matalammin koulutetut osaavat erinomaisesti tämän käytännön tason suorittavan työn, eli osaavat kohdata lapset hyvin ja empaattisesti sekä havainnoida ja ohjata lapsiryhmien sosiaalista dynamiikkaa ja tukea lasten leikkitaitoja. He osaavat olla lapsille turvallisia aikuisia ja tarjota syliä sekä rajoja. Kuitenkin juuri tämä kokonaiskuva pedagogiikasta ja erilaisista oppimisen ja kasvun tuen tarpeen kohdista sekä näiden haasteiden kohtaaminen ja niihin puuttuminen byrokratioineen on se puoli, joka usein uupuu. Tämä on se puoli, johon korkeammin koulutetulla ammattilaisella on annettavaa ja asiantuntemusta. Yliopistossa opiskelleet tuovat tiedeyhteisön tuoreinta tutkimustietoa mukanaan kentälle.

Vasun ja eopsin tuntemus sekä kokonaiskuva institutionaalisen kasvatuksen tavoitteista sekä erilaisista oppimis- ja kouluvalmiuksista (esiakateemisista taidoista) ovat myös asioita, jotka on otettava huomioon ja jotka ovat pääasiassa korkeammin koulutetun ammattilaisen osaamisaluetta. Nämä tuen asiakirjat ja moniammatilliset havainnoinnit ja yhteistyöt ovat tärkeä osa varhaista tukea, joka laadukkaana ja oikein kohdennettuna kuroo umpeen monia taitoeroja koulunaloitusikää lähestyttäessä, mikä puolestaan vähentää syrjäytymisriskiä ja lapsen haasteita koulupolulla ja ylipäänsä elämässä. Kun lapsi ei koe olevansa aina muita heikompi taidoissaan, hän myös oppii uskomaan itseensä ja voi paremmin.

Varassa tarvitaan monia osaavia ammattilaisia. Niin opettajia kuin hoitajiakin. Myös kieli- ja kulttuurikoordinaattoreita, erityispedagogiikan asiantuntijoita, psykologeja ja kuraattoreita.

Nimenomaan. Lastenhoitaja on suorittavaa työtä tekevä työntekijä. Opettaja on asiantuntijatyötä tekevä toimihenkilö (viranhaltija).

Päiväkodissa opet ja hoitajat ovat toimessa, eivät virassa. (ennen oli virat, se loppui ajat sitten.) Nyt virkoja on vain pk-johtajilla ja siitä "ylöspäin". Se onkin yksi suurimmista kehityksen esteistä, ettei niistä virkamiessauruksista päästä eroon. Ovat istuneet siellä toimistossaan 10, 20, 30, 40 jopa 50 vuotta... Tuolileikki eri tehtävissä pyörii, mutta jatkuvasti ne samat fossiilit siellä humppaa muka-tärkeinä papereidensa ja kaavioidensa kanssa. Oikeasti ne on juuri niitä epävarmoja, ajan kelkasta tipahtaneita tyyppejä, jotka ei pärjäisi missään työnhaussa, jos nyt joutuisivat sieltä ulos. Ne on sen koneiston vankeja, laitostuneet siihen. Siinä ne jokainen hoitaa sitä omaa pientä tonttiaan, eivätkä edes huomaisi, jos järjestelmässä mukana ei olisi enää yhtään lasta tai työntekijää. Se niiden oma touhu toteutuisi ihan ilmankin, niin takuuvarmaksi se on rakentunut. Siksei ne reagoi henkilöstön vähenemiseen tai lasten lisääntymiseen yhtään mitenkään. Ne ei oikeasti tajua eikä välitä, mitä se tarkoittaa, koska heille itselleen se ei tarkoita muuta, kuin että se oma "työ" ja siintävä eläke ovat tallella. Virassa kököttäjät. Maailman epäseksikkäin titteli.

Vierailija kirjoitti:

"Resurssit ja palkkaus on saatava kuntoon.

Asia ei ratkea millään muulla.

Jos varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät pysy alalla, lisäkouluttautuminen ei auta.

Päättäjien ja työnantajien pitäisi vihdoin herätä tilanteeseen ja toimia.

Tämä on alan hätähuuto ja viimeinen oljenkorsi muutokselle.

Minä ainakin aion vaihtaa alaa jollei muutosta tule".

(Kommentti aloituksen linkistä löytyvästä artikkelista)

Asia ratkeaa rahalla. Alan henkilöstöpulakin ratkeaa sillä. Kyllä alalle kuin alalle tulijoita, jos vain palkkaus on kunnossa.

Helsingissä vakaope tienaa reilut 2700€ kuussa ja lisäksi uudet saavat 2000€ palkkausnäbonuksen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks vakahoitaja, vm 2009. Otan ton kohdan 2, ruokailu ja lepo:

Hoitajana toiveissa, että koko tiimi paikalla, eikä kaikki ollut samaan aikaan ulkona ja sieltä tulossa sisälle tungokseen yhtä aikaa. Open hommaa tekevä vois olla sisällä vaikka niiden haastavimpien erityisen tuen lasten kanssa tekemässä jotain pienryhmäjuttuja ja mukana muutama "tukilapsi" niitä ryhmän vahvimpia osaajia. Sitten ulkona sosionomi ja hoitaja. Vs tulisi seuraavien kanssa sisään, vaikka pari 1-v, pari 2-v ja joku 3v mallittamaan riisumista. Sitten hoitaja viimeisten, pienimpien kanssa rauhassa sisään, auttaa riisumiset, sylittelee, juttelee, kertoo ja näyttää, mihin mikäkin menee. Lauletaan vaikka jotakin tai lorutellaan samalla, niin pysyy kiinnostus nälkäisillä yllä. Potalla käynnit ja puhtaat vaipat, käsien pesut, mukavat collarit, pehmeä paita ja lämpimät sukat jalkaan, jarrarit tai tossut. Haistellaan mitä ruokaa voisi olla. Sitten muiden mukaan ruokalaan, jossa ne ehkä loruttelee tai laulaa jotain open kanssa, samalla kun laitetaan ruokaa lautasille jäähtymään. Jos ei nukkarin sängyt ole vielä valmiina, tässä välissä hoitaja käy laittamassa ne, unilelut ja rievut sänkyihin, tutit valmiiksi, verhot kiinni ja unimusa soittimeen, yövalo päälle ja satukirja valmiiksi asemiin.

Ruokailussa laput kaulaan, hihat kääritty ja annokset jäähdytetty, pieninä paloina, maistellaan. Saa syödä sormin, lusikalla, haarukalla, jokainen tyylillään. +2v yleensä kyllä lusikalla tai pikku haarukalla. Jutellaan ruuan väristä ja nimistä, miltä maistuu, mitä on tänään leikitty, että kohta mennään nukkumaan. Kannattaa istua samojen pienten vieressä, joiden kanssa tuli sisään ja mennä nukkarissa niiden samojen viereen, sängyt lähekkäin, että voi silitellä kaikkia ja on siinä lähellä, voi katsoa silmiin ja ne kuulee kun hyräilee ja haistaa, että no siinähän se on. Kyllä siinä nopeasti tuhina alkaa, vaikka muut kuuntelee sadun lukemista vieressä, ne isommat. Pienet on tosi luottavaisia, kun niillä on hyvä olla ja se aikuinen ei häivy muualle vähän päästä.

Ymmärsit väärin. Sun hoitsuna pitää kertoa, miten tekisit vakaopen tehtävän tossa tilanteessa. Ei tollasia hoitajan juttuja, vaan miten tekisit sen sisääntulon, ruokailun ja nukkumisen pedagogisesti. Tarkoitus on todistaa, ettei kukaan muu kuin varhaiskasvatuksen kandi osaa sitä tehdä silleen, että se on pedagogisesti oikein. Sillä ei oo väliä, onko se kandi valmistunut viime vuosituhannella vai nyt. Ne jotenkin säilyttää sen ajan hermolla olon ja ylemmän viisauden, vaikka olis itse 20 v tai 60 v. Nää nykyisetkin on oikeesti jo vanhan tiedon opettamia, vakalaki muuttuu joka vuosi ja uutta tutkimusta tulee joka viikko. Samoin uusia vauvoja.

En ihmettele, ettei vakaopet pysy työssään. Se on rankkaa ja intensiivistä työtä. Todella monet lapset voivat nykyään todella huonosti ja on monenlaista sosioemotionaalista haastetta. Lisäksi on monia kieli- ja kulttuuritaustoja, jotka tuovat oman lisänsä arkeen erityisesti kielitietoisuuden tarpeena. Monessa päiväkodissa ei ole riittävästi aikuisia ja jos määrä onkin hyvä, ammattitaito ja henkilökemiat usein jättävät toivomisen varaa. Työssä ollaan ulkona päivittäin, säällä kuin säällä, joudutaan eritteiden kanssa tekemisiin, on väkivallan uhkaa eikä taukoja käytännössä ole lainkaan. Johtajuus tällä alalla ei myöskään tunnetusti ole esimerkillistä ja innoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele, ettei vakaopet pysy työssään. Se on rankkaa ja intensiivistä työtä. Todella monet lapset voivat nykyään todella huonosti ja on monenlaista sosioemotionaalista haastetta. Lisäksi on monia kieli- ja kulttuuritaustoja, jotka tuovat oman lisänsä arkeen erityisesti kielitietoisuuden tarpeena. Monessa päiväkodissa ei ole riittävästi aikuisia ja jos määrä onkin hyvä, ammattitaito ja henkilökemiat usein jättävät toivomisen varaa. Työssä ollaan ulkona päivittäin, säällä kuin säällä, joudutaan eritteiden kanssa tekemisiin, on väkivallan uhkaa eikä taukoja käytännössä ole lainkaan. Johtajuus tällä alalla ei myöskään tunnetusti ole esimerkillistä ja innoittavaa.

Myös työergonomia on haastavaa pienten lasten kanssa, kun on pukemista, kantamisia, hoiva- ja hoitoimenpiteitä jne. Ja ulkovaatteet kaikille säille sekä muut työvaatteet saa jokainen kustantaa omasta pussistaan.