Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Miksi hoitoalan ihmiset torjuvat kaiken tiedon, joka on ristiriidassa omien ajatusten kanssa? Provosoimalla riitaa muiden kanssa ei saavuteta mitään. Yleisesti Ay-liikkeenkin ongelma on aiemmin ollut keskinäinen erimielisyys. Tämä kaatoi aikoinaan ison yhdistymisen, joka olisi auttanut toimintaa.

Kun eri ammattiryhmät riitelevät keskenään, työnantajapuoli nauraa koko matkan pankkiin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien ongelmat johtuvat osittain lasten kotikasvatuksen puutteesta. Lapsilta voi puuttua aito yhteys aikuisiin. Tätä he paikkaavat hiomionhakuisella häiriökäytöksellä.

Osin se on turvattomuutta, kun vanhempiin ei ole tunneyhteyttä eivätkä vanhemmat aseta turvallisia rajoja.

Hyvinvoiva ja hyvin kohdeltu lapsi käyttäytyy hyvin.

Neuvoloiden ja kasvatusneuvoloiden olisi herättävä tukemaan enemmän vanhemmuutta.

Tämä on todettu aiemminkin, mm kommentissa muutaman sivun takana jossa oli aiheena lasten duracelmaisuus esim.lepohetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta kyllä kunnalliseen päiväkotiin voi mennä seuraamaan toimintaa. Ilmoittaa, että olen tulossa silloin ja silloin ja menee. Se on julkista toimintaa. Yksityisiin yrityksiin ei voi, ne valitsee asiakkaansa ja vierailijansa.

Eri asia on, kuka sinne haluaa mennä vapaaehtoisesti. Nythän sinne ei mennä, vaikka siellä olemisesta maksettaisiin pientä korvaustakin. Ollaan mieluummin vaikka sairauslomalla tai työttömänä.

Ei todellakaan voi mennä! Oisko teistä oi että teidän lasten ryhmiin voi kuka vaan hullu/pedofiili/lastenkaappaaja tulla vaan seurailemaan lapsia vaikka joka päivä?

Mielenkiintoinen maailmankuva.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen maailmankuva.

??

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

"Hullu, pedofiili, lapsen kaappaaja" ei ole järkevä lähtökohta asiassa. Millä kompetenssilla hoitohenkilöstö luokittelee ihmisiä? Kasvattajat vastaavat turvallisuudesta ja toiminnan lainmukaisuudesta sekä läpinäkyvyydestä. Jos työnantaja ei palkkaa sijaista, vaikka se tarvittaisiin, niin työntekijä tekee siitä ilmoituksen aviin ja vaatii sijaista ryhmään johtajalta kirjallisesti. Näin oma osa oikeusturvaa on hoidettu. Sitten vain hoitaa parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Opettajilla onkin hankalampi paikka, sillä poistuessaan ryhmästä muihin tehtäviin he tekevät itse valinnan, että nyt voi olla vajaa miehitys. Kantavat päätöksistään pedagogisen johtajuuden vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

Ilmoitusvelvollisuus on yksi vitsi! Jos tekee ilmoituksen henkilöstön vähäisestä määrästä, esihenkilö kuittaa ilmoituksen sillä, että henkilöstöä on ollut riittävästi, jos esim. klo. 9.30 on ollut hetkellisesti riittävästi aikuisia koko talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

Ilmoitusvelvollisuus on yksi vitsi! Jos tekee ilmoituksen henkilöstön vähäisestä määrästä, esihenkilö kuittaa ilmoituksen sillä, että henkilöstöä on ollut riittävästi, jos esim. klo. 9.30 on ollut hetkellisesti riittävästi aikuisia koko talossa.

Johtaja vastaa omista virheistään, työntekijät omistaan. Jos ei ole olemassa kirjallista todistusaineistoa siitä, että henkilöstö on kokenut tilanteet vaarallisina ja johtaja kuitannut ne silti hyväksytyiksi, ei asiaa voida ryhtyä korjaamaan järeämmin keinoin. Jos ei ilmoituksia tehdä ja dokumentoida kirjallisesti, vaan suullisesti tai ei lainkaan, ja johtajan vastauksia dokumentoida aivan samoin, niin sitten ollaan tilanteessa, että virallisesti ei voida osoittaa epäkohtaa olleen. Lakihan velvoittaa ryhmässä olevat ilmoittamaan puutteista. Tottakai oletusarvo on, että lakia on noudatettu. Koska lainmukaisia ilmoituksia ei ole tullut, ei mitään ongelmaa voi hoidossa ja henkilöstön riitävyydessä olla.

On ymmärrettävä, että päiväkodin johtaja edustaa työnantajaa ja työntekijät edustavat työn suorittavaa osapuolta. Tehtävänkuvansa mukaisesti heidän tulee valvoa myös lasten etua. Siis tietysti vaatia työnantajalta se, mikä on lasten etu. Ei tyytyä johonkin suullisesti heitettyyn random vastaukseen, joka kieltää mitään ongelmaa olleenkaan. Ne "pärjäilijät" juuri tukevat omalla toiminnallaan illuusiota hyvästä vakapalvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

Ilmoitusvelvollisuus on yksi vitsi! Jos tekee ilmoituksen henkilöstön vähäisestä määrästä, esihenkilö kuittaa ilmoituksen sillä, että henkilöstöä on ollut riittävästi, jos esim. klo. 9.30 on ollut hetkellisesti riittävästi aikuisia koko talossa.

Tai jos kolmenkymmenen kilometrin päässä olevassa satelliittipäiväkodissa ei ole vajausta, numerot tasoitellaan päiväkotien kesken taas salonkikelpoisiksi.

Ei siis mitään hätää. Paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

Ilmoitusvelvollisuus on yksi vitsi! Jos tekee ilmoituksen henkilöstön vähäisestä määrästä, esihenkilö kuittaa ilmoituksen sillä, että henkilöstöä on ollut riittävästi, jos esim. klo. 9.30 on ollut hetkellisesti riittävästi aikuisia koko talossa.

Johtaja vastaa omista virheistään, työntekijät omistaan. Jos ei ole olemassa kirjallista todistusaineistoa siitä, että henkilöstö on kokenut tilanteet vaarallisina ja johtaja kuitannut ne silti hyväksytyiksi, ei asiaa voida ryhtyä korjaamaan järeämmin keinoin. Jos ei ilmoituksia tehdä ja dokumentoida kirjallisesti, vaan suullisesti tai ei lainkaan, ja johtajan vastauksia dokumentoida aivan samoin, niin sitten ollaan tilanteessa, että virallisesti ei voida osoittaa epäkohtaa olleen. Lakihan velvoittaa ryhmässä olevat ilmoittamaan puutteista. Tottakai oletusarvo on, että lakia on noudatettu. Koska lainmukaisia ilmoituksia ei ole tullut, ei mitään ongelmaa voi hoidossa ja henkilöstön riitävyydessä olla.

On ymmärrettävä, että päiväkodin johtaja edustaa työnantajaa ja työntekijät edustavat työn suorittavaa osapuolta. Tehtävänkuvansa mukaisesti heidän tulee valvoa myös lasten etua. Siis tietysti vaatia työnantajalta se, mikä on lasten etu. Ei tyytyä johonkin suullisesti heitettyyn random vastaukseen, joka kieltää mitään ongelmaa olleenkaan. Ne "pärjäilijät" juuri tukevat omalla toiminnallaan illuusiota hyvästä vakapalvelusta.

Ilmoituiksilla ei ole mitään merkitystä koska tässä maassa ei ole viranomaisia pakottamaan ketään noudattamaan lakeja.

Yksikään päiväkoti tässä maassa ei noudata lakia. Viranomaiset tietävät sen mutta eivät tee yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisiin päiväkoteihin saa mennä vierailulle ja seuraamaan, kuinka sitä toteutetaan.

Myös kirjastoon saa mennä kuka vain, vaikka ei lukisi tai lainaisi mitään vaan käyttäisi vain vessaa tai istuisi katselemassa menoa. Henkilökunta päiväkodissa vastaa siitä, etteivät heidän hoitovastuullaan olevat lapset altistu lainvastaisille menettelyille ja ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvassa. Elokuussa 2021 tuli laki, jonka mukaan vakatyöntekijällä on velvollisuus (ei mahdollisuus, vaan lain määräämä velvollisuus) ilmoittaa aina, kun lapsen hoidon ja kasvatuksen laatu ei toteudu vähintään lain minimin tasolla. Ilmoittavatko kaikki joka ikisen tilanteen esim. henkilöstön määrän puutteista? Vai toimivatko työntekijät itse lakia rikkoen ja aiheuttaen lapsille pahaa omalla toiminnallaan?

Ilmoitusvelvollisuus on yksi vitsi! Jos tekee ilmoituksen henkilöstön vähäisestä määrästä, esihenkilö kuittaa ilmoituksen sillä, että henkilöstöä on ollut riittävästi, jos esim. klo. 9.30 on ollut hetkellisesti riittävästi aikuisia koko talossa.

Johtaja vastaa omista virheistään, työntekijät omistaan. Jos ei ole olemassa kirjallista todistusaineistoa siitä, että henkilöstö on kokenut tilanteet vaarallisina ja johtaja kuitannut ne silti hyväksytyiksi, ei asiaa voida ryhtyä korjaamaan järeämmin keinoin. Jos ei ilmoituksia tehdä ja dokumentoida kirjallisesti, vaan suullisesti tai ei lainkaan, ja johtajan vastauksia dokumentoida aivan samoin, niin sitten ollaan tilanteessa, että virallisesti ei voida osoittaa epäkohtaa olleen. Lakihan velvoittaa ryhmässä olevat ilmoittamaan puutteista. Tottakai oletusarvo on, että lakia on noudatettu. Koska lainmukaisia ilmoituksia ei ole tullut, ei mitään ongelmaa voi hoidossa ja henkilöstön riitävyydessä olla.

On ymmärrettävä, että päiväkodin johtaja edustaa työnantajaa ja työntekijät edustavat työn suorittavaa osapuolta. Tehtävänkuvansa mukaisesti heidän tulee valvoa myös lasten etua. Siis tietysti vaatia työnantajalta se, mikä on lasten etu. Ei tyytyä johonkin suullisesti heitettyyn random vastaukseen, joka kieltää mitään ongelmaa olleenkaan. Ne "pärjäilijät" juuri tukevat omalla toiminnallaan illuusiota hyvästä vakapalvelusta.

Sinulla on asiat sekaisin. Työntekijä ei voi vaatia yhtään mitään työnantajalta. Ne haistattaa sinulle pitkät ja antaa kengän kuvan ahteriin.

On oikeasti naurettavaa edes ajatella että työntekijät voisivat saada muutosta aikaan vaatimalla työnantajalta jotain.

Onpas sivistymätöntä väkeä varhaiskasvatusalalla.

Lapsi raukat.

Kaipaisin alalle lisää ammattiylpeyttä ja sellaista yhdessä tekemisen meininkiä.

Nythän moni palvelee lähinnä byrokratiaa yrittäen täyttää lainsäätäjien ja työnantajien todelliset ja kuvitellut vaatimukset. Metsää ei nähdä puilta. Sellainen terve kapinallisuus ja rohkea kyseenalaistaminen puuttuu. "Me osataan ja (yhdessä) hoidetaan tää homma" -asenne uupuu. Munatonta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin alalle lisää ammattiylpeyttä ja sellaista yhdessä tekemisen meininkiä.

Nythän moni palvelee lähinnä byrokratiaa yrittäen täyttää lainsäätäjien ja työnantajien todelliset ja kuvitellut vaatimukset. Metsää ei nähdä puilta. Sellainen terve kapinallisuus ja rohkea kyseenalaistaminen puuttuu. "Me osataan ja (yhdessä) hoidetaan tää homma" -asenne uupuu. Munatonta menoa.

Ammattiylpeyden ja yhdessä tekemisen meininki meni jo. Ne kaatuivat ikuisen resurssipulaan, äärimmilleen vietyyn jaksamiseen, inkluusioon, siivouksesta ja ruuasta säästämiseen. Viimeisenkin veripisaran kaapimiseen työntekijän selkänahkasta.

Ei siinä kuule olla enää ammattiylpeitä tai hypetetä yhdessä tekemisen meininkiä. Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan.

Tilanteen voi vielä korjata reilulla palkankorotuksella ja lisäämällä jokaiseen ryhmään neljännen aikuisen (hoitajan). Itse jaksan tasan sen aikaa, että saan talouteni kuntoon, sitten nostan kytkintä enkä katso taakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin alalle lisää ammattiylpeyttä ja sellaista yhdessä tekemisen meininkiä.

Nythän moni palvelee lähinnä byrokratiaa yrittäen täyttää lainsäätäjien ja työnantajien todelliset ja kuvitellut vaatimukset. Metsää ei nähdä puilta. Sellainen terve kapinallisuus ja rohkea kyseenalaistaminen puuttuu. "Me osataan ja (yhdessä) hoidetaan tää homma" -asenne uupuu. Munatonta menoa.

Ammattiylpeyden ja yhdessä tekemisen meininki meni jo. Ne kaatuivat ikuisen resurssipulaan, äärimmilleen vietyyn jaksamiseen, inkluusioon, siivouksesta ja ruuasta säästämiseen. Viimeisenkin veripisaran kaapimiseen työntekijän selkänahkasta.

Ei siinä kuule olla enää ammattiylpeitä tai hypetetä yhdessä tekemisen meininkiä. Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan.

Tilanteen voi vielä korjata reilulla palkankorotuksella ja lisäämällä jokaiseen ryhmään neljännen aikuisen (hoitajan). Itse jaksan tasan sen aikaa, että saan talouteni kuntoon, sitten nostan kytkintä enkä katso taakseni.

"Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan".

Aidossa tiimityössä se ei koskaan mene noin, vaan yhdessä joko jaksetaan tai sitten yhdessä uuvutaan (lopputulos on jaksaminen, koska yhdessä olemme vahvempia).

On sääli, että tämä on vierasta niin monelle varhaiskasvattajalle. Näkökulma kaventuu vain omaan napaan ja omaan tilipussiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin alalle lisää ammattiylpeyttä ja sellaista yhdessä tekemisen meininkiä.

Nythän moni palvelee lähinnä byrokratiaa yrittäen täyttää lainsäätäjien ja työnantajien todelliset ja kuvitellut vaatimukset. Metsää ei nähdä puilta. Sellainen terve kapinallisuus ja rohkea kyseenalaistaminen puuttuu. "Me osataan ja (yhdessä) hoidetaan tää homma" -asenne uupuu. Munatonta menoa.

Ammattiylpeyden ja yhdessä tekemisen meininki meni jo. Ne kaatuivat ikuisen resurssipulaan, äärimmilleen vietyyn jaksamiseen, inkluusioon, siivouksesta ja ruuasta säästämiseen. Viimeisenkin veripisaran kaapimiseen työntekijän selkänahkasta.

Ei siinä kuule olla enää ammattiylpeitä tai hypetetä yhdessä tekemisen meininkiä. Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan.

Tilanteen voi vielä korjata reilulla palkankorotuksella ja lisäämällä jokaiseen ryhmään neljännen aikuisen (hoitajan). Itse jaksan tasan sen aikaa, että saan talouteni kuntoon, sitten nostan kytkintä enkä katso taakseni.

"Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan".

Aidossa tiimityössä se ei koskaan mene noin, vaan yhdessä joko jaksetaan tai sitten yhdessä uuvutaan (lopputulos on jaksaminen, koska yhdessä olemme vahvempia).

On sääli, että tämä on vierasta niin monelle varhaiskasvattajalle. Näkökulma kaventuu vain omaan napaan ja omaan tilipussiin.

Älä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin alalle lisää ammattiylpeyttä ja sellaista yhdessä tekemisen meininkiä.

Nythän moni palvelee lähinnä byrokratiaa yrittäen täyttää lainsäätäjien ja työnantajien todelliset ja kuvitellut vaatimukset. Metsää ei nähdä puilta. Sellainen terve kapinallisuus ja rohkea kyseenalaistaminen puuttuu. "Me osataan ja (yhdessä) hoidetaan tää homma" -asenne uupuu. Munatonta menoa.

Ammattiylpeyden ja yhdessä tekemisen meininki meni jo. Ne kaatuivat ikuisen resurssipulaan, äärimmilleen vietyyn jaksamiseen, inkluusioon, siivouksesta ja ruuasta säästämiseen. Viimeisenkin veripisaran kaapimiseen työntekijän selkänahkasta.

Ei siinä kuule olla enää ammattiylpeitä tai hypetetä yhdessä tekemisen meininkiä. Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan.

Tilanteen voi vielä korjata reilulla palkankorotuksella ja lisäämällä jokaiseen ryhmään neljännen aikuisen (hoitajan). Itse jaksan tasan sen aikaa, että saan talouteni kuntoon, sitten nostan kytkintä enkä katso taakseni.

"Jokainen huolehtii enää omasta jaksamisestaan".

Aidossa tiimityössä se ei koskaan mene noin, vaan yhdessä joko jaksetaan tai sitten yhdessä uuvutaan (lopputulos on jaksaminen, koska yhdessä olemme vahvempia).

On sääli, että tämä on vierasta niin monelle varhaiskasvattajalle. Näkökulma kaventuu vain omaan napaan ja omaan tilipussiin.

Niin, kyllähän se näkyy myös heidän ammattiliittojen tasolla. Eivät mitään tiimipelaajia ole.

Kiusaamista alalla on järkyttävän paljon. Jos ei uuvu työmäärään, niin viimeistään siihen että oman tiimin työntekijä kyykyttää, pihtaa informaatiota, puhuu selän takana, valittaa sinusta esimiehelle keksittyjä juttuja ja kyräilee.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista alalla on järkyttävän paljon. Jos ei uuvu työmäärään, niin viimeistään siihen että oman tiimin työntekijä kyykyttää, pihtaa informaatiota, puhuu selän takana, valittaa sinusta esimiehelle keksittyjä juttuja ja kyräilee.

Tuo on muuten aivan totta. Nyt, alalla jo lähemmäs kolme vuosikymmentä olleena ja monenlaiset muutokset ja tiimit kokeneena olen samaa mieltä edellisen huomion kanssa nykytilanteesta. Huolestuttavaa on, että työrauha ja sellainen suurimmalle osalle ihmisiä miellyttävä arjen rytmi (rauhallinen, muttei veltto; utelias, muttei poukkoilevan rikkonainen) on hävinnyt kokonaan. Päiväkotiin ei enää aamusella mennä ilosta olla yhdessä hyvien tyyppien kanssa (työkaverit ja lapset) ja koska leikkiminen, leipominen, pulkkamäki, pelit, maalaaminen, musiikki, retket ja päiväunet kunnon sadun kera todellakin ovat elämän parasta antia. Nyt sinne mennään duuniin, suorittamaan, toteuttamaan ja pitämään järjestelmä käynnissä. Puhutaan tuottavuusoletuksista, kilpailusta ja tulosarvioista, resurssikohdentamisesta, budjetista ja supistamisista.

Se, että jollakin on paha olla ja hän reagoi siihen kykenemällään tavalla, nimetään osaamattomuudeksi, alentuneeksi suorituskyvyksi ja erityisen tuen arviointitarpeeksi. Vielä 20 vuotta sitten sellainen kaveri napattiin syliin, kasteltiin yhdessä kukkia, tehtiin lumiukkoja tai lähdettiin muutaman kaverin kanssa uimaan. Siinä samalla juteltiin ja oltiin etenkin yhdessä, hidastettiin tahtia. Ja työkaverikin halattiin, istuttiin yhdessä kahvikuppeineen sohva nurkkaan ja juteltiin, miltä tuntuu. Tsempattiin. Ja sitten taas jaksettiin.

Nykyinen meno rikkoo ihmisyyden, ja ihmisen, oli sitten pieni tai suuri.

Täällä 20 v alalla ollut! Samat fiilikset... Olin muutaman vuoden muissa hommissa ja toisessa maassa, sitten tänne takaisin ja päiväkotiin. Huhhuh, mikä ilmapiiri ja kriisitunnelma, talot täynnä monenlaista reagointia. Siellä minne menin on tehostus viety äärimmilleen. Yli 100 lapsen talo. Töissä muutama 50-60 v. vanha tekijä, sitten nuoria kandeja lähes jokaisessa ryhmässä ja lisäksi muutamia lähihoitajia, jotka olleet n. 5-10 vuotta työelämässä. Kyllä on väsynyttä, riutunutta ja stressaantunutta väkeä. Sain sellaisen komboryhmän, johon oli kerätty uusia vauvoja, keväällä aloittaneita taaperoita ja sekalainen joukko 3-5-vuotiaita, jotka oli kerätty eri ryhmistä, kun eivät olleet sinne "sopeutuneet". Tiiminä yksi 40% työaikaa tekevä kuntoutuja, sitä (epäsäännöllisesti) tuuraava kielenopiskelija ja sitten kohta eläkkeelle jäävä vanhan polven hoitaja. Avustajaa ei ryhmään saatu palkattua, vaikka tuentarpeet sen edellyttäisi. No, siinä ei auta jäädä lätäkköön makaamaan. Ensin kaikki lippulaput pois seiniltä, risat lelut, kirjat ja huonekalut roskiin, huoneet tyhjiksi (meillä käytössä 2 x 15m2, pieni kolmen ryhmän kesken jaettu eteinen ja vessa, jossa 1 pytty / 28 lasta (!). Onneksi osalla potta tai vaipat.). Sitten kalustus niin, että mahtuu syömään, nukkumaan ja leikkimään. Leluja 4 eri laatikkoa, perustavarat, kestävät ja monikäyttöiset. Palapelejä ja lautapelejä 4 kutakin, fiksut ja tarpeeksi kiinnostavat, muttei liian vaikeat. Vauvoille oma nurkkaus, jossa patjoja, tyynyjä ja jäkerrettävää, pieni "liukumäki" ja heijauskeinu. Taaperoille maja ja kotieläimiä. Isommille roolileikit, autot, ja jumppavälineitä. Kaikille musiikkia, kirjoja ja kuvisvälineitä, kutsuvasti esille eikä minnekään korkealle hyllyyn.

Kun kaikilla on puuhaa ja aikuiset jaettu yksi jokaiseen touhuun mukaan, jää aikaa huomata, missä tässä mennään, keitä on mukana, miten tästä eteenpäin? Ei sieltä minnekään sak-huoneeseen voi lähteä, hyvä jos kotiin ajallaan. Siinä se on samalla katsottava ja mietittävä, että kuka pystyy mihinkin, mitä annettavaa ja opittavaa, ja suunniteltava sen mukaan, tuotava vaikka ruokapöytäkeskusteluun yhdessä ideoitavaksi. Sitten kun joskus on koko tiimi samaan aikaan paikalla, niin kaikki lapset ja liikenevät aikuiset ulos ja laitat tilat taas uudenlaiseen, tavoitteita vastaavaan kuntoon. Tai illalla, kun suurin osa haettu ja voit vielä työajalla käydä laittamassa.

Vasut menee niin, että tiedät ja tunnet lapset ja mitä on toiminta ja tarpeet olleet. Siitä muutamalla pointilla oleelliset suunnat vanhemmalle tietoon ja yhdessä sovitaan, miten mennään jatkossa. Ja miksi. Pidän Vasut keskitetysti 2pv aikana, sen vaadin, että silloin on ryhmässä sijainen. Eli sen sijaan, että 5h joka viikko pois ryhmästä olenkin 2 kk välein 2 x 7,5h (+ tauko 9 min 😉) eli 15h pois kerralla joka toisen kuukauden lopussa. Siinä on sellainen isompi suunnittelu, paperityöt, portfoliot, materiaalien lukeminen, tehdyn arviointi ja raporttien laatiminen. Pienempää kokousta tai akuuttia suunnittelua tarpeen vaatiessa erikseen, eipä ole paljon ollut. Kun on hyvä johtaja, se ymmärtää tämmöisen vastaantulon arvon ja mahdollistaa toiminnan. Talossa on kiertävä varahenkilö ja meidän ryhmässä se on varattu noiksi päiviksi jo ennakkoon. Homma vaatii opelta aika paljon panostusta, mutta on toiminut ja kuulkaas, sairaspoissaoloja ei ole paljon ollut. Paras palkka oli, kun se vanha hoitaja tuli eilen ja sanoi, että kiitos, kyllähän tämä nyt sujuu, kun tuollaiset vanhat konkarit tietää mitä tekee, saa lapsetkin rauhoittumaan. Kiitos sulle, ja koko joukolle!