Lue keskustelun säännöt.
Taisin olla yläasteella vähän tyhmä
05.12.2014 |
Yläasteella suurin haaveeni oli päästä opiskelemaan kemiaa... Kuvittelin kai tuolloin kemian osupuilleen sellaiseksi, että sekoitellaan keskenään kivanvärisiä litkuja, saadaan aikaan näyttäviä kemiallisia reaktioita ja Nobel-palkinto odottaa ihan nurkan takana. Tai näin ainakin minut oli saatu uskomaan, koska arvatenkin niissä lapsille ja nuorille suunnatuissa tiedekirjoissa, joita olin lukenut, haluttiin tällaista kuvaa maalailla.
No, lukion jälkeen tosiaan hain ja pääsinkin opiskelemaan kemiaa, mutta yliopistossa sitten vuosien mittaan valkeni karvas totuus: en oikeasti ole mitenkään erityisen lahjakas tai hyvää tiedemiesainesta, vaan kyvyiltäni korkeintaan keskinkertainen. Eikä kemiakaan ole oikeasti sellaista millaisena se lapsille erilaisissa tiededemonstraatioissa esitetään (tavoitteena saada lapset kiinnostumaan alasta), vaan loppujenlopuksi aika tylsää ja yksitoikkoista hommaa. Tutkimustyö on raskasta turhauttavaa puurtamista huonolla palkalla ilman ylityölisiä, eikä se tunnu juuri koskaan johtavan mihinkään konkreettisiin tuloksiin... Sattumalta syntyvät suuret tieteelliset läpimurrot eivät voisi olla kauempana todellisuudesta. Lisäksi mahdollisuudet työllistyä akateemisen maailman ulkopuolella ovat yliopistossa opiskelleelle kemistille heikohkot, ja ne tuntuvat vuosien saatossa heikkenevän koko ajan vain lisää.
Miksei nuorille anneta realistista kuvaa työelämästä ja erilaisista opiskelualoista? Tai miksi peruskoulussa yleensäkin tarjotaan nuorille jonkinlainen siloteltu kiiltokuvaversio todellisuudesta?
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 20:30"]Niiin..tai oot vaan ymmärtänyt asiat vääri. Kehitellyt päässäs mielikuvia noista nobel palkinnoista sun muuta. Itse olin realistinen enkä panostsnut kouluun yläasteel tai lukiossa. Elin nuoruutta. Kun piti ammatti sit lukion jälkeen keksiä niin tajusin et sosiaaliala on oikeasti ihmiseltä ihmiselle tärkeää työtä. Ja nuon vaan sitä ollaan ny amk:ssa ja töitä tulee olee varmasti :) kunnianhimo ei riitä jos ei oo realistisuutta!
[/quote]
Ja siis siksi en nuorena panostanut kun tiesin että tavalliseksi tallasjaksi minut on luotu ja sikhen pyrin. Eri asia jos on joku suuri unelma..mut jossai vaihees pitää tiedostaa omat kyvyt ja mahdollisuudet menestyminen vaatii enemmän kuin mitä normaalisti kellekkään opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, niinpä. Sitä kun oli peruskoulun ja lukion ajan luokan hikari ja kasa älliäkin yo-todistuksesa, niin kuvitteli olevansa älykkö. Sitten yliopistossa tajusi, että onkin pelkkä keskinkertaisuus, eikä koskaan saa aikaiseksi yhtään mitään merkittävää.
Biokemisti (työtön), joka olisi mieluummin vaikka sairaanhoitaja, lto tai jotain muuta oikeasti hyödyllistä
Niiin..tai oot vaan ymmärtänyt asiat vääri. Kehitellyt päässäs mielikuvia noista nobel palkinnoista sun muuta. Itse olin realistinen enkä panostsnut kouluun yläasteel tai lukiossa. Elin nuoruutta. Kun piti ammatti sit lukion jälkeen keksiä niin tajusin et sosiaaliala on oikeasti ihmiseltä ihmiselle tärkeää työtä. Ja nuon vaan sitä ollaan ny amk:ssa ja töitä tulee olee varmasti :) kunnianhimo ei riitä jos ei oo realistisuutta!