Lue keskustelun säännöt.
Jos leski ja 25v naimisissa ollut pariutuu heti
09.10.2021 |
Jos leskeksi jäänyt ja 25v naimisissa ollut henkilö pariutuvat lähes heti tuon toisen puolison kuoleman jälkeen, onko kyseessä laastarisuhde?
Onko tällaisessa suhteessa intohimoa? Eikö toinen sure?
Vai onko läheisyyden kaipuuta (molemmilla) paljon?
Mitä ajatuksia tällainen herättää…?
Kommentit (20)
Miten lähipiiri kokee tuollaisen? Onko epäkunnioittavaa kuollutta puolisoa kohtaan? Ajatteleeko tuon eronneen ex-vaimo/mies että puoliso lähti heti kun tuolta uudelta kuoli puoliso, oliko kytännyt tätä pitkäänkin?
-tällaista herää mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku hemmetin nymfomaani. Edellinenkin mies varmaan kuollu sydäriin.
Riippuu ihan siitäkin mihin puoliso on kuollut. Jos pitkään jatkuneeseen sairauteen, niin sen kuoleman on voinut osittain käsitellä jo ennen puolison kuolemaa. Ei kokonaan tietty, mutta osittain.
Jos on ollu ihan surkea suhde on tilanne tietty eri, kuin jos on ollut erittäin hyvä suhde.
Tilannekohtaista sanoisin. Toiset ei pariudu enää koskaan ja toiset heti. Myös kaikkea siltä väliltä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten lähipiiri kokee tuollaisen? Onko epäkunnioittavaa kuollutta puolisoa kohtaan? Ajatteleeko tuon eronneen ex-vaimo/mies että puoliso lähti heti kun tuolta uudelta kuoli puoliso, oliko kytännyt tätä pitkäänkin?
-tällaista herää mieleen
No ei kyllä käynyt mielessäkään tuollaisia ajatuksia! Äitini tapasi uuden puolisonsa viikko isäni hautajaisten jälkeen. Tapailemaan alkoivat noin 2 kk myöhemmin. Avoliittoon vajaa vuosi myöhemmin ja siitä vajaa vuosi menivät maimisiin. Isäni kanssa heillä tuntui olevan hyvin rakastava avoiliitto yli 30 vuotta, mutta isäni sairasti pitkään. Ennen kuolemaansa isäni kehotti meitä lapsia huolehtimaan, ettei äiti ei jäisi yksin suremaan. Se, että äitini tapasi tämän uuden miehen noin pian oli ihan sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku hemmetin nymfomaani. Edellinenkin mies varmaan kuollu sydäriin.
Vanhojen ihmisten nymfomania johtuu yleensä muistisairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hemmetin nymfomaani. Edellinenkin mies varmaan kuollu sydäriin.
Vanhojen ihmisten nymfomania johtuu yleensä muistisairaudesta.
Eihän aloituksessa puhuttu mitään noiden ihmisten iästä. Voi olla vaikka n.45. Mennyt naimisiin 20-vuotiaana. Ei ole välttämättä kyse vanhuksista. Eikä kyllä puhuttu mitään siitäkään onko se leski mies vai nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutta suoleen kun vanha kuolee, sanotaan.
Jäin pohtimaan, voiko tuossa tilanteessa olla kiihkeää suhdetta, vai onko molemmilla lastia menneisyydestä sen verran, että intiimielämä on haastavaa?
Vai onko nimenomaan nyt sitten ”sokka irti”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerron puolison menettäneenä miten asia on.
Mieheni sairasti ennen kuolemaansa ja luin paljon tarinoita leskeksi jääneistä ihmisistä. Niissä toistui sama kaava. 2 kk puolison kuolemasta oli uusi kumppani. "Rakkaus" tuntui löytyvän lähipiiristä. Leski alkoi seukkaamaan usein edesmenneen puolison veljen, isän, siskon tai ystävän kanssa, naapurit ja baaripanotkin kelpasivat.
Mietin niitä tarinoita lukiessani, että hyi hitto miten ällöttävä ja kuinka he saattoivat unohtaa puolisonsa niin nopeasti. Ja ihan uskomaton tuuri, että kaikki löysi "rakkauden" niin läheltä tai tuttavapiiristään.
Kun mieheni kuoli ja aikaa oli kulunut noin 2 kk, menin jotenkin sekaisin. Läheisyyden kaipuu oli aivan valtava. Sitä ei voi sanoiksi pukea. Jos mulla olisi ollut joku lohduttaja/auttaja tms vierelläni, niin olisin varmasti suhteen hänen kanssa aloittanut, olisi se henkilö ollut kuka tahansa. Mulle tuli jonkinlainen pakkomielle päästä baariin tai muihin paikkoihin, joissa olisi voinut miehiä tavata. Mun onneksi koronarajoitukset alkoivat juuri, niin en päässy mihinkään eikä missään tainnut ketään liikkuakkaan.
Uskon, että en todellakaan ole ainoa, jolle näin on käynyt, sillä sen verran maaginen tuo 2 kk aika on monelle leskeytyneelle uuden kumppanin löytymiseen. Saattaa olla, että sillä on jotain tekemistä rakkauden kanssa, mutta näin jälkikäteen ja kokemuksen omaavana voin sanoa, että kannattaa pysyä erossa näistä laastarisuhteista tuossa kohtaa.
^ Mulle tuli tuosta mieleen, että jatkaako sitä laastarisuhdetta sitten läheisyyden kaipuussaan ns.”hinnalla millä hyvänsä” vaikkei se olisi sitä mitä hakee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin pohtimaan, voiko tuossa tilanteessa olla kiihkeää suhdetta, vai onko molemmilla lastia menneisyydestä sen verran, että intiimielämä on haastavaa?
Vai onko nimenomaan nyt sitten ”sokka irti”?
Miksi ihmeessä vatvot mielessäsi leski-ihmisten sänkypuuhia?
Eiköhän tuo nyt ole ihan ihmisistä ja tilanteesta riippuvaista.
En leskeytynyt vaan erosin. Kun ei ole kymmeniin vuosiin asunut yksin, niin pelkkä kotona yksin oleminen alkaa olla pelottavaa. Jotenkin se yksinäisyys on ihan kammottavaa, on ikään kuin irti maailmasta. Vähän se oli kuin hirveät vieroitusoireet.
Laastarisuhteen avulla sitä oppi samalla olemaan itsekseenkin, kun ei mennyt muuttamaan heti yhteen.
Kymmenen vuotta erosta ja en enää ikinä meinaa yhdenkään miehen kanssa muuttaa yksiin, on itsenäisyys vaan niin mahtavaa. Seurustella aion edelleen, koska on myös kivaa olla kaveri matkoille ja mökille, ja myös mukavaa siellä makuuhuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan on jokaisen oma asia. Mitä se muille kuuluu, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jäin pohtimaan, voiko tuossa tilanteessa olla kiihkeää suhdetta, vai onko molemmilla lastia menneisyydestä sen verran, että intiimielämä on haastavaa?
Vai onko nimenomaan nyt sitten ”sokka irti”?
Mitä ajattelet, monenko suhteen tai vuoden jälkeen ihmisellä pitäisi olla niin paljon "painolastia", ettei enää haluaisi intiimiä suhdetta? Jos on eronnut 15 vuoden liitosta ja on 35, pitäisikö olla selibaatissa lopun ikää? Tai on eronnut 15 vuoden liitosta ja onkin 65, onko silloin jo pakko lopettaa swksielämä?
Onko kiihkeä suhde sinusta jotenkin luonnotonta?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä tarviiko vain jonkun vai onko kyseessä rakkaus. Se todellinen rakkaus voi löytyä milloin vain. Vaikka surun hetkellä.
Yläpeukutin tätä. Sillä edellytyksellä, että molemmat ovat vapaita, esim. leskiä tai toinen naimaton. Eroja paheksun.
Jotkut eivät osaa eivätkä uskalla olla yksin.
Kaverille kävi näin: sisaren mies lähti 20v avioliitosta saman tien, kun koko suvun tunteman tuttavapariskunnan mies kuoli: alkoi suhde leskirouvaan. Kyseessä 40+ ihmiset.
Ei voi välttyä ajatukselta, että oliko jotain sutinaa jo ennestään… joka tapauksessa jätetty sisar on murheen murtama.
Riippuu ihmisestä tarviiko vain jonkun vai onko kyseessä rakkaus. Se todellinen rakkaus voi löytyä milloin vain. Vaikka surun hetkellä.