Miltä tuntuu olla rikas? Entä köyhä?

Olen köyhistä oloista. Nyt omistusasunto (n.300,000e) ja palkka 3,500 nettoa. Sijoituksissa noin 100,000. 

Olen mielestäni hyväosainen, en rikas. Mitään ei puutu mutta lisääkin voisi olla. 

Elämä tuntuu todella kivalta. Ei sitä joka päivä ajattele mutta silloin kun on joku äkillinen, yllättävä meno/lasku, niin on tosi mukava ajatella, että sen hoitaminen onnistuu ilman suuria ponnistuksia. 

Olotilaa voisi kuvailla sanalla: helpottunut :)

Olen köyhä, työtön ja sairas. Rahat eivät riitä välttämättömiin, aina pitää katsoa kaupassa ensimmäisenä hintaa. Laskuista ja menoista ja terveydestä jatkuva stressi, koko ajan. Meillä ei ole autoa, ei telkkaria, ei harrastuksia, äiti ja 2 teiniä, vuokralla asutaan. Kiitollinen olen että meillä on kuitenkin asunto ja että lapset ovat terveitä.

On ok olla köyhä (tuloton), kunhan miehellä on tarpeeksi hyvät tulot.

Ihan ok.

Rikkaana pitää koko ajan huolehtia omaisuudestaan.

Olen kokenut molemmat ääripäät. Tiiivistettynä kai sen voisi sanoa että varakkaana join Nespresson kuppikahvia jonka hinta oli euron kupilta, sitten kun elintaso romahti erilaisten epäonnisten tapahtumien seurauksena join Lidlin pikamurukahvia joka maksaa 3,99 pönttö. Tuon kun siirtää elämän joka osa-alueelle niin sitä on ero mitä on köyhä ja varakas.

eipä juuri miltään. Tuo rikkaana olo itsessään ei mitenkään erityisesti miltään tunnu. Ainoa ero entiseen on että ei tarvitse talousasioista stressata ja kantaa huolta.

Muuten elellään ja ollaan kuten ennenkin.

Onhan sitä tullut oltua molempia. 

Rikkaaksi tulin kun työskentelin Nokiassa ja tuli optiot. Sijoitin ison osan lankeamisesta saaduista rahoista Nokian osakkeisiin ja myöhemmin ties mihin, ja sitten vuosien päästä meni työpaikkakin kun Nokia romahti. Ja niin minusta tuli köyhä. Mieleenpainuvimpana oli viikon jakso kun söin pelkkää puuroa. Ei ollut varaa ostaa kuin kaurahiutaleita ja vettä tuli hanasta. 

Molempia kokemuksia yhdistää se, että jälkeenpäin ajateltuna ne olivat hienoa aikaa. Molemmissa oli puolensa. Vaikka silloin epätodellisen tuntuisia kumpikin. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä tullut oltua molempia. 

Rikkaaksi tulin kun työskentelin Nokiassa ja tuli optiot. Sijoitin ison osan lankeamisesta saaduista rahoista Nokian osakkeisiin ja myöhemmin ties mihin, ja sitten vuosien päästä meni työpaikkakin kun Nokia romahti. Ja niin minusta tuli köyhä. Mieleenpainuvimpana oli viikon jakso kun söin pelkkää puuroa. Ei ollut varaa ostaa kuin kaurahiutaleita ja vettä tuli hanasta. 

Molempia kokemuksia yhdistää se, että jälkeenpäin ajateltuna ne olivat hienoa aikaa. Molemmissa oli puolensa. Vaikka silloin epätodellisen tuntuisia kumpikin. 

Nykyään olen siis tavallinen ja muistelen tästä perspektiivistä noita aikoja. Löysin uusia töitä, mutta ei palkkarenkinä rikastumaan pääse enää tässä iässä. Pientä asuntoa saa maksettua vähän kerassaan. Mutta sekin tuntuu arvokkaalta ja merkitykselliseltä köyhyyden kokemuksen jälkeen. Sanoisin köyhyysjakson olleen eniten minuna ihmisenä jalostanut tekijä. Mutta ymmärrän myös mitä se voi tehdä ihmiselle, jos se jatkuu pitkään. Sen jälkeen en ole koskaan väheksynyt köyhiä. Rikkauteen minulla taas on sellainen suhtautuminen, että se riippuu paljon kerrottua enemmän tuuristakin. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos olisin ollut töissä vaikka paperitehtaassa vastaavan tasoisessa tehtävässä kuin Nokiassa, ei minusta olisi ikinä tullut rikasta, vaan keskiluokkainen. Vaikka olisin käynyt samat koulut ja panostanut työhöni ihan yhtälailla. 

Olen köyhä, työtön, asperger ja päässäni on myös jotain vikaa. Ehkä olen masentunut tai muista syistä jatkuvasti väsynyt. Kaipaisin jotain ystäviä tai edes yhteisöä missä saisi toteuttaa omaa intohimoa vaikkei saisi palkkaa. Tätä on vain kestänyt niin pitkään, etten tiedä koska selviän tästä elämäntilanteesta vai selviänkö koskaan.

Olen köyhä ja raskainta tässä on jatkuva pelossa eläminen. Turvattomuuden tunne. Mitä jos jotain tapahtuu, eikä mulla ole rahaa selvitä siitä? Pelkään avata postejani, pelkään menettäväni terveyteni, pelkään jääkaapin tai pesukoneen hajoamista. Pelko, pelko, kaikkialla pelko. Jopa uneni on kaikki pelkoon liittyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä tullut oltua molempia. 

Rikkaaksi tulin kun työskentelin Nokiassa ja tuli optiot. Sijoitin ison osan lankeamisesta saaduista rahoista Nokian osakkeisiin ja myöhemmin ties mihin, ja sitten vuosien päästä meni työpaikkakin kun Nokia romahti. Ja niin minusta tuli köyhä. Mieleenpainuvimpana oli viikon jakso kun söin pelkkää puuroa. Ei ollut varaa ostaa kuin kaurahiutaleita ja vettä tuli hanasta. 

Molempia kokemuksia yhdistää se, että jälkeenpäin ajateltuna ne olivat hienoa aikaa. Molemmissa oli puolensa. Vaikka silloin epätodellisen tuntuisia kumpikin. 

Nykyään olen siis tavallinen ja muistelen tästä perspektiivistä noita aikoja. Löysin uusia töitä, mutta ei palkkarenkinä rikastumaan pääse enää tässä iässä. Pientä asuntoa saa maksettua vähän kerassaan. Mutta sekin tuntuu arvokkaalta ja merkitykselliseltä köyhyyden kokemuksen jälkeen. Sanoisin köyhyysjakson olleen eniten minuna ihmisenä jalostanut tekijä. Mutta ymmärrän myös mitä se voi tehdä ihmiselle, jos se jatkuu pitkään. Sen jälkeen en ole koskaan väheksynyt köyhiä. Rikkauteen minulla taas on sellainen suhtautuminen, että se riippuu paljon kerrottua enemmän tuuristakin. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos olisin ollut töissä vaikka paperitehtaassa vastaavan tasoisessa tehtävässä kuin Nokiassa, ei minusta olisi ikinä tullut rikasta, vaan keskiluokkainen. Vaikka olisin käynyt samat koulut ja panostanut työhöni ihan yhtälailla. 

Omien, tosin suhteellisen rajallisten, huomioiden perusteella ihminen näkee "onnistumiset" omana erinomaisuutena ja oman työn tuloksina ja epäonnistumiset ulkoisten vaikutusten aikaansaamisina. 

Rahoitusalan termejä käyttäen: voitot omitaan ja tappiot ulkoistetaan!

Olen itse rikas rahoitusalalla työskentelevä mies. Ainoa ero minun ja keskiluokkaisuuden välillä on 100% tuuri. 

Tosin en tätä ääneen sano.