Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ruokaa loppupuolen syöpäpotilaalle?
09.10.2021 |
Tuli mieleen että jos teiltä saisi vinkkejä. Kasikymppinen äiti on mennyt muutamassa päivässä ahneesta syöjästä närppijäksi. Liha ei taida kiinnostaa, kurpitsakeittoa söi puoli kuppia. Aamulla söi kupillisen sotkua, jossa on kauraryynejä, mysliä, maitoa, jugurttia ja mustaherukoita. Juonut päivän mittaan muutaman desin vettä mitä ei yleensä huoli, ja vain suullisia kylmää maitoa, jota on aiemmin ryystänyt toista litraa päivässä.
Samaan aikaan on vasta alkanut tarvita yhtään pontevampaa kipulääkitystä.
Melanooma on levinnyt keuhkoihin ja en tiedä onko se levinnyt ulkopuolelle tai painaako se mahalaukkua vai johtuuko tämä yleisestä kunnon romahtamisesta. On siis viikossa alkanut tarvita taluttajaa vessaan kun voimat menee ja hengästyttää. Ennen sitä muutos oli hidasta.
Illalliseksi söi paistetun kananmunan ja se riitti. Kehui että oli hyvää kun ei ollut suolaa, aiemmin on halunnut suolaista ruokaa. Karkkia imeskelee.
Minkälaisia eväitä arvelette että kannattaisi kokeilla? Apteekin tehojuomaa vinkkasivat ostamaan, mutta muuten?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Hae karva kädeltä kepattia ja pitsalettua. Kyllä varmaan mummo piristyy kun saa yön timolta rasvasia lämpimäisiä.
Viime viikolla toimi vielä pitsaterapia mutta nyt ei välttämättä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mikään maistu... Kahvi ja cocis ja kaurapuuro meni loppuunasti isälläni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.
Niinhän me kaikki. On sillä silti väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.
Niinhän me kaikki. On sillä silti väliä.
Ei sillä ole. Kuolee kuitenkin, söi sitten pihvin tai kuivalihaa. Hetken kuluttua kasvaa horsmaa.
Jos on kyse tosiaan loppuvaiheen syövästä, niin mitä vaan saa syödä, mikä maistuu. Se on ihan tavallista, että lopulta ruokahalu katoaa. Energiantarvekin on pieni, kun keho siirtyy tavallaan säästöliekille, elintoiminnot hiipuu vähitellen. Edes juomaa ei tarvitse tuputtaa, jos ei maistu, vain se määrä, minkä tahtoo juoda. Ruokia lähinnä maistelun vuoksi, eli mukavia makuelämyksiä, joilla ei tavoitellakaan täysipainoista energiasisältöä. Monet potilaat lakkaavat kokonaan syömästä loppuvaiheessa. Se tuntuu läheisistä pahalta, mutta ei potilas itse syömättömyydestään kärsi, eikä tunne nälkää. Ruuan tuputtaminen sen sijaan on ihan väärin. Voi olla, että ruuansulatus ei toimi enää kunnolla, ja vatsa ei tahdo ottaa ruokaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä apteekin lisäravinnejuomia. Ainakaan mun miehelle ei maistunut muu loppuvaiheessa. Eikä itselleni hänen kuolemansa jälkeen.
Monikäyttöistä siis. Tuossa on kyllä näkökulmaa! Jotenkin tässä vaiheessa ei vielä osaa ottaa todesta, että kohtahan sitä on orpo. Valmiiksi orpo puoliso kehotti miettimään hautajaisia jne etukäteen jotta asia konkretisoituisi, mutta jotenkin siihen ei vielä pää taivu.
yhteys syöpähoitajaan ja siitä sitten eteenpäin. Luultavasti saa reseptin apteekkiin johonkin ravintoainenesteeseen (ovat sellaisia juotavan jogurtin näköisiä liuoksia, joissa eri koostumus ja hoitaja + ehkä ravitsemusterapeutti miettivät mikä on äidillesi paras)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella paljon voimia ja jaksamista sinulle ap <3 olin itse samassa tilanteessa voin vuosi sitten oman äitini kanssa. Hänkin sairasti levinnyttä melanoomaa ja kirjoituksesi kuulosti siksikin tutulta. Äidilleni ei tosiaan viimeisinä päivinään enää maistunut ruoka, vaikka sitä pyysikin ja sitä hänelle tietenkin tarjoiltiin. Muistan että ainakin kaakao, juustonaksut, hedelmäpalat (viinirypäleet, vesimeloni, mustikat, mansikkalohkot, kurkku) ja hedelmämehut ainakin upposivat hyvin pieninä suupaloina ja määrinä. Kokonaan syöminen loppui noin 3pv ennen kuolemaa, siitä eteenpäin annostelimme äidille hänen virkeystilansa mukaan vettä joko nokkamukista, tai tipoittain sellaisella hoitajilta saadulla "tikun nokkaan kiinnitetyllä sienellä", jota kostutettiin ensin vesikipossa ja sitten vietiin suuhun, ja jota äiti imeskeli. Tässä jälkimmäisessä ei ollut vaaraa että menisi väärään kurkkuun, mikä oli oikein hyvä.
Ihanaa että äidilläsi on sinut vierellään tekemässä viimeisistä hetkistään parempia <3
-Lihapiirakka kahdella nakilla raakaa sipulia, sinappia ja ketsuppia.
- Lihapulla ranskalaiset sinappikurkkusalaatti
- kebab rulla
- pizza salami, kebab, kinkku, katkarapu, tonnikala, punasipuli ja valkosipuli
- ryynimakkara, grillimakkara
- lantturaaste, puolukat, punaiset viinimarjat
- kaalilaatikko
- kaalikeitto
- pippuripihvi medium pippuri kastike, ranskalaiset
- chilipoppersit (jalopeno)
Juomat:
- valkoviini chardonnay, chenin blanc
- punaviini malbec, cabernet sauvignon, pinot noir
- lager
- soda
- pullotettu lähdevesi
Avec
- polar lakka
- calvados
- cognac Camus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.
Oletpa moukka.
Ihan sitä väliä varmaan, että ei kiusattais sairasta enempää ja autetaan ja annetaan mahdollisimman hyvä olo sairauden keskelle varsinkin jos loppu on tulossa.
Olen itse katsellut siskoni taistelua syöpää vastaan ja viimeiset viikot ja päivät istunut sairaalassa sängyn vieressä kun sen taistelun hävisi. Kyllä siinä olis itse tehnyt ihan mitä vaan, että toisella olisi parempi olla. Oli raastavaa vaan katsoa vierestä kun rakas ihminen on kivulias ja aivan kauhuissaan ja kaikki tietää, että loppu on ihan lähellä.
Voimia aloittajalle! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kyse tosiaan loppuvaiheen syövästä, niin mitä vaan saa syödä, mikä maistuu. Se on ihan tavallista, että lopulta ruokahalu katoaa. Energiantarvekin on pieni, kun keho siirtyy tavallaan säästöliekille, elintoiminnot hiipuu vähitellen. Edes juomaa ei tarvitse tuputtaa, jos ei maistu, vain se määrä, minkä tahtoo juoda. Ruokia lähinnä maistelun vuoksi, eli mukavia makuelämyksiä, joilla ei tavoitellakaan täysipainoista energiasisältöä. Monet potilaat lakkaavat kokonaan syömästä loppuvaiheessa. Se tuntuu läheisistä pahalta, mutta ei potilas itse syömättömyydestään kärsi, eikä tunne nälkää. Ruuan tuputtaminen sen sijaan on ihan väärin. Voi olla, että ruuansulatus ei toimi enää kunnolla, ja vatsa ei tahdo ottaa ruokaa vastaan.
Siinäpä se, kun en tiedä ollaanko jo niin pitkällä eivätkä osanneet tai halunneet arvioida ammattilaisetkaan. Kiitos rautalangasta, kyllähän tuon suurinpiirtein tietää, mutta sen ymmärtäminen ja muistaminen on asia erikseen. Välillä menee tunne edellä, sitten taas voittaa järki, mutta ilman kokemusta sekään ei paljoa sano.
Vähän väsynein terveisin ap, joka ei muista allekirjoittaa viestejään
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.
Mieti jos joku sanoisi sinusta samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sama kirjoittaja jatkaa vielä:
Tosiaan jäi sanomatta edellisessä viestissä, että en valitettavasti osaa auttaa antamalla jotain pätevää neuvoa, mutta halusin vain osoittaa myötätuntoani kun olen saman hetki sitten kokenut. Kai se riippuu kovasti ihmisestä että mikä toimii - äiti onneksi jaksoi pontevasti pyytää vielä osastollakin kaikkea mikä hänelle maistuisi (ja vaikkei olisi jaksanut niin kyllähän me tiesimme hänen lempiruokiaan joita sitten oltaisi kokeiltu) ja sekä hoitajat että me läheiset tarjoilimme hänelle kaikkia herkkuja parhaamme mukaan. Muistan myös, että saattohoitokodissa viereisen huoneen asukki toivoi ihan tietyn merkkistä olutta nautittavakseen. :) Ja onneksi toiveensa myös toteutettiin, kun tuli niin kovin tyytyväiseksi!
Silloin myös sen ymmärtäminen auttoi, että kuoleman lähestyessä ihmisen keho alkaa pikkuhiljaa ikään kuin sammutella toimintojaan, mistä sitten seuraa tuo ruokahalun menetyskin kun elimistö ei enää kaipaa samalla tavalla ravintoa (liittyi jotenkin siihen, etteivät ravintoaineetkaan enää imeydy tämän seurauksena "normaalisti"). Tämän tiedostaminen auttoi meitä olemaan rennommin äidin syömisten kanssa, kun tiesimme että ruoan tuputtaminen tekisi asian mahdollisesti vain huonommaksi. Annoimme hänen tehdä mielensä mukaan ja hän tuli joka tapauksessa iloiseksi jo siitä, että hänellä oli vieressään niitä herkkuja, vaikkei niihin sitten olisikaan koskenut.
Vielä kerran lämmin virtuaalihalaus ap:lle täältä ja voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.
Mieti jos joku sanoisi sinusta samalla tavalla.
Noo, asia herättää tunteita kaikenlaisia ja monella herää pelko, ettei itselle löydy auttajaa tuossa vaiheessa, joten kovisvaihde esiin. Ap lupaa kuitenkin tehdä osansa sen eteen, että suomalaistenkaan ei tarvitsisi tulevaisuudessa kuolla yksin kituen vaan loppu olisi suht ok muillekin kuin toivottavasti äidilleni. (Jännittää kyllä, mutta tähän asti meitä on kohdeltu hyvin.)
Te olette auttaneet minua paljon, hyvää yötä itsekullekin säädylle kun kohta on iltamme loppu.
Alue: Aihe vapaa
Mitä väliä? Kuolee kuitenkin.