Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin lapsenmielistä turvaa ja kotoisuutta elämääni. En kestä enää mitään ylimääräistä.
09.10.2021 |
Harmikseni minulla ei ollut turvallinen lapsuus mutta siellä oli paljon sellaisia asioita, joista nautin ja joita rakastin.
Hyvä ruoka ja leivonnaiset, rakas edesmennyt lemmikkini kissa, vuodenaikojen värit ja niistä innostuminen, tuoksut, sauna, nauru ja ilo, vilpittömyys. Näitä riittäisi.
Se kun ei tiennyt millaista elämä aikuisten maailmassa on. Se kun ei vain tiennyt miten lapsuuden asiat vaikuttavat minun persoonaan ja tulevaisuuteen.
Olen ihan rikki menneestä draamasta, alkoholistien kanssa pyörimisestä sekä niiden kanssa kasvaessa ja huonoissa seuroissa kiltisti nöyrtymistä, masennukseen, ahdistukseen, itsensä kadottamiseen ja elämänilon sammumiseen.
Talousongelmat, surkeat väkivaltaiset parisuhteet, epäluotettavat ystävät, epävarma tulevaisuus työelämässä (onko ensinnäkään töitä sekä jaksanko varmasti kaikkea työtaakkaa ja sosiaalisuutta) ja jatkuva kamppailu riittämättömyyden tunteiden ja syömisen syyllisyyden kanssa.
En minä halua tuota elämää elää ja haluan kaikesta tästä minun aikuisuuselämäni vaikeuksista kauas, todella kauas!
Olen päässytkin kauemmaksi. Olen taas yksin ja kaiken jättänyt taakseni mutta jotain siitä on vielä jäljellä. Lähimpänä se kokemusmaailma, minun maailmani näyttäytyy pahana enkä voi luottaa oikeasti keneenkään, en kai oikein edes itseeni. Maailma pelottaa.
Olen tullut tulokseen, että minun kuuluu olla yksin ainakin nyt pitkän aikaa. Tehdä töitä ja kerätä rahaa, muuttaa mieleiseen asuntoon. Löytää lapsenilo elämästä.
Hankkisin kissan ja koristelisin kotiani vanhanaikaiseen tyyliin. Olisi lämmin olo olla kotona, sellainen turvallinen ja hyvä tunne. Leipoisin välillä (tosin en tiedä kenelle) ja kävisin töissä. Ei mitään draamaa. Rauhallista arkea ja nauttisin vuodenajoista, lemmikkini seurasta ja ehkä tapaisin jopa miehenkin joka olisi rauhallinen sekä rakastava.
Voisin vain hengittää ja tuntea olevani osa elämää.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävää, kuvailit juuri minun elämääni ja olen tehnyt juuri tuon että olen nyt muutaman vuoden ollut esim ilman mitään miessuhteita, käytännössä ilman kavereitakin, alkoholia jne, olen vaan keskittynyt arkirutiineihin töihin, säästämiseen jne. Varmaan tosin liiankin orjallisesti mutta on tämä paljon parempi tyyli kuin se entinen. Ehkä minulla on jossain vaiheessa muutakin.
Kuulostat ihan sellaiselta, joka sopisi mulle ystäväksi, mutta sun kaltaisia on tosi vaikea löytää mistään. Itsekin olen kokenut jos jonkinlaista vaikeista perheolosuhteista muihin epäluotettaviin, turvattomiin ihmissuhteisiin ja muihin epäonnisiin kokemuksiin. Sun kaltaisten ihmisten kanssa varmasti voisi synkata vähän paremmin, koska sä tiedät ihan oikeasti miltä tuo kaikki voi tuntua ja miten paljon peräänkuuluttaa toisissa ihmisissä sitä avoimuutta, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Syvät ja aidot ihmissuhteet tulee näiden juttujen jälkeen vielä tärkeempään rooliin. En tiedä olenko oikeassa, mutta vaikutat tuon tekstin perusteella tosi kiltille ja rauhalliselle ihmiselle. Missä te muut oikein lymyilette kun teihin ei meinaa tutustua missään?
Joka tapauksessa kaikkea hyvää teille, jotka tätä ketjua luette ja samaistutte tuohon tekstiin. Eiköhän meidänkin risukasoihin paista aurinko vielä jonain päivänä, vaikka nyt olis tosi vaikeaa. :)
Aloituksessa on hienosti jo ajateltu valoisa tulevaisuus. Tietenkin leipoisit - itsellesi! Oot ansainnut sen, vaikka heti. Pystyt luomaan itsellesi sellaisen elämän kuin haluat, toivon sulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan sellaiselta, joka sopisi mulle ystäväksi, mutta sun kaltaisia on tosi vaikea löytää mistään. Itsekin olen kokenut jos jonkinlaista vaikeista perheolosuhteista muihin epäluotettaviin, turvattomiin ihmissuhteisiin ja muihin epäonnisiin kokemuksiin. Sun kaltaisten ihmisten kanssa varmasti voisi synkata vähän paremmin, koska sä tiedät ihan oikeasti miltä tuo kaikki voi tuntua ja miten paljon peräänkuuluttaa toisissa ihmisissä sitä avoimuutta, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Syvät ja aidot ihmissuhteet tulee näiden juttujen jälkeen vielä tärkeempään rooliin. En tiedä olenko oikeassa, mutta vaikutat tuon tekstin perusteella tosi kiltille ja rauhalliselle ihmiselle. Missä te muut oikein lymyilette kun teihin ei meinaa tutustua missään?
Joka tapauksessa kaikkea hyvää teille, jotka tätä ketjua luette ja samaistutte tuohon tekstiin. Eiköhän meidänkin risukasoihin paista aurinko vielä jonain päivänä, vaikka nyt olis tosi vaikeaa. :)
Tämä kyllä lämmitti mieltä :)
Voi kun tosiaan löytäisi hyvän/hyviä ystäviä.
On se oma piiri hieman kateissa näiden kokemuksien jälkeen. Ymmärrän nykyään, etten olisi koskaan kuulunutkaan tilanteisiin ja suhteisiin joihin ajauduin ja joiden seurassa olin vaikka en voinut hyvin. Oppia sieltä tuli ainakin ja haaveilen, että voisin elää loppuelämäni suurimmaksi osaksi sellaisessa lämmön ja rakkauden ympäröimänä, voisi vain rakastaa elämää sen eri muodoissa. Vaikka itsekseni jos ei muuten mutta toki juuri ne kuvailemasi aidot ja rehelliset ihmissuhteet olisivat tervetulleita ja kokisin äärimmäistä kiitollisuutta jos tällaisia ihmisiä ja oman "heimon" löytäisin.
Kiltti olen - olen ollut joskus typerän sinisilmäinenkin mutta nykyään omaan terveet rajat. Se on vain ominaisuus ja olen siitäkin ihan kiitollinen mutta pidän sen itselläni enkä yritä enää pelastaa ketään.
Kuuntelen vain ja olen sekä ymmärrän ja keskityn itseenikin.
Paljon hyvää teille kaikille myös minunkin puolelta.
Toivon niin, että asiat tästä meillä kaikenlaista kokeneilla selkiytyisivät ja eläisimme omaa intuitiotamme kuunnellen. Löytäisimme myös sen oman perheemme ja ystävämme joiden kanssa on hyvä olla.
Kiitos sinulle ja mulle vastanneille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan sellaiselta, joka sopisi mulle ystäväksi, mutta sun kaltaisia on tosi vaikea löytää mistään. Itsekin olen kokenut jos jonkinlaista vaikeista perheolosuhteista muihin epäluotettaviin, turvattomiin ihmissuhteisiin ja muihin epäonnisiin kokemuksiin. Sun kaltaisten ihmisten kanssa varmasti voisi synkata vähän paremmin, koska sä tiedät ihan oikeasti miltä tuo kaikki voi tuntua ja miten paljon peräänkuuluttaa toisissa ihmisissä sitä avoimuutta, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Syvät ja aidot ihmissuhteet tulee näiden juttujen jälkeen vielä tärkeempään rooliin. En tiedä olenko oikeassa, mutta vaikutat tuon tekstin perusteella tosi kiltille ja rauhalliselle ihmiselle. Missä te muut oikein lymyilette kun teihin ei meinaa tutustua missään?
Joka tapauksessa kaikkea hyvää teille, jotka tätä ketjua luette ja samaistutte tuohon tekstiin. Eiköhän meidänkin risukasoihin paista aurinko vielä jonain päivänä, vaikka nyt olis tosi vaikeaa. :)
Täytyy vielä sanoa, että myös sinunkaltaisia on hankala löytää. Missä itse lymyät? :D
Kai meidänkaltaisemme ovat vähän jo käpertyneitä ja piilossa. Minä lymyän kotona tai töissä. Joskus kahvilassa tai harvoin jopa oluen äärellä.
En oikein tiedä mistä löytäisi tosiaan ystäviä aikuisiällä. Olen niin huono välillä osallistumaan mihinkään.
Toisaalta olen pari mahtavaa tyyppiä tavannutkin tämän vuoden aikana mutta tuntuu, että moni ikäiseni on jo perheellinen, toisin kuin minä ja lisäksi kaverisuhteiden syventäminen on vain hankalaa. Kaikilla on kai niin omat menonsa, en tiedä. Ehkä siinä on myös jonkinlaista suojamuuria eikä uskalla liikaa lähentyä kenenkään elämään.
Saa antaa vinkkejä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, hienosti kirjoitettu ja kuvailtu. Tunnistan itseni tuosta tekstistäsi ja samalla tavoin olen itse myös rakentanut oman elämäni täysin omakseni - pieneksi ja kotoisaksi. Välttelen kaikkia riskejä ja sellaisia tyyppejä jotka saattaisivat horjuttaa nykyistä tilannettani.
Pidä itsestäsi hyvää huolta. <3 Olet pitkällä jo kun tiedostat tilanteen ja haave-elämäsi, tiedät mitä kohti pyrit.
Eli haluat elää uskovaisen kristityn elämää? Pyydä Jeesukselta apua ja hän vastaa kutsuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju. Olen jo 50+ ja olen tullut nyt korona-aikana samoihin ajatuksiin. Juuri laitoin uuden keittiön kotiini jotta tuntisin elämäni entistä kotoisemmaksi, kun 100% kotielämä jatkuu etätöiden merkeissä ties kuinka pitkään. Työpaikalle en kaipaa ja olen katkaissut kaikki epätyydyttävät ihmissuhteet. Pidän yhteyttä vain aikuisiin lapsiini ja veljeeni. Yksi läheisempi työkaveri on myös etäyhteyksillä kanssani.
Olen introvertti enkä tunne itseäni yksinäiseksi. Netistä löytyy riittävästi harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi kielten opiskelu. Koronan loppumista odotan siinä mielessä että harrastan matkustamista (parasta yksin). Tsemppiä ap:lle ja muille hengenheimolaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallinen, yksinkertainen elämä on mielestäni hyvää.
Ja kuten sanottu, Jumalalta saa lapsenmielistä turvaa ja kotoisuutta elämään. Kristinuskossahan Jeesukseen uskova on Jumalan lapsi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hei pitää olla varovainen, ettei se mukavuusalue vain koko ajan kutistu. Elämässä täytyy olla myös haasteita, jottei jää mukavuusalueen ikkuna liian pieneksi. Silloin pienikin arkinen heilahdus voi olla iso järkytys mielelle.
Googlaa window of tolerance
On tärkeää että tiedostaa oman mukavuusalueen, mutta on tärkeää ettei jää vain sen vangiksi vaan keksii koko ajan lisää tapoja jolla laajentaa sitä elämänaluetta. Nuo ap:n esimerkit kyllä kuulostaa hyvältä, kunhan koko ajan on se olo että elämä kehittyy eikä suppene. Käpertyminen ei tee ketään onnellisemmaksi vaan johtaa lopulta masennukseen.
Alue: Aihe vapaa
Muita? Miten olette onnistuneet kääntämään maailmankuvanne jälleen hyväksi ja turvalliseksi?
Ap