Lue keskustelun säännöt.
Vein taas lapseni psykiatiseen sairaalaan.
04.12.2014 |
Perusterveydenhuollon kautta kolmatta kertaa saattelin suloisen tyttöni psykiatriselle osastolle.
Yritän itkeä, mutta itku ei tule. Yritän kuunnella surullista musiikkia, että saisin itkettyä. Kirjoitan tänne, että kirjoittaessa tulisi itku. Yritän siis kovasti.
Tämä onttouden tunne, voimattomuus. Enää en edes huolehdi siitä, että tosi älykäs tyttö keskeytti taas yliopiston, en siitä. En siitä, että itse en eronneena yksinäisenä naisena voi enää kuvitellakaan, että voisin olla parisuhteessa, koska en voisi, vaikka asunkin yksin. En voisi, mutta en siitäkään,
Kun lähden vaikka viikonlopuksi tai viikoksi pois, pelkään matkallakin koko ajan, että jotain tapahtuu. Itsemurhayritys jälleen, tai psykoosi jälleen. Mitä muuta jälleen? Mutta tästäkään en huolehdi, äitiyteen olen sitoutunut, ja siinä ehkä täysin epäonnistunut tai vaihtoehtoisesti olen siinä mielettömän hyvä. En tiedä, kumpi vaihtoehdoista on se oikea.
Olen niin voimaton. Onko muita äitejä, jotka ovat saatelleet lapsensa osastoille, mitä ajattelitte, miltä se tuntui?
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:14"]
Mun 15v tytär on psykoosissa, syynä ehkä skitsofrenia.. Avohoidossa vielä, mutta tänään viimeksi lääkäri sanoi osastohoidon olevan seuraava askel. Lapsi ei halua osastolle, mutta voi olla ettei me enää kauaa pärjätä hänen kanssaan..
[/quote]
Tutkikaa nyt ne kilpirauhasarvot kanssa, ennen enemmän niitä diagnooseja. Meinaan kun kaikki lekurit aina tajua niitä tarkistaa.
Miten se psykoottisuus ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 6!
Sydän halkeaa, tiedän sen, minulla on jo haljennut.
Omasta kokemuksesta nyt sanon, että osastohoidot ovat ok. Ei ole olemassa sadistisia hoitajia tai hoitoja. Oikeasti.
Minun tyttärellä on yhdellä jaksolla ollut ihan ääliö omahoitaja, mutta kaikki muut ovat olleet todella ammattitaitoisia. Tämä yksi hoitaja syytti tytärtäni manipuloijaksi... arggh, siitä ihmisestä vaan näki heti, että justiinsa joo ja heippa! Mutta ihan varmasti tytttäresi saisi hyvää hoitoa. Olen ihan varma siitä!
Sehän tässä vaikeinta on jättää lapsi sinne vieraiden ihmisten luokse. Sinäkin olet viestisi perusteella tosi kiinni tytössä, ja tyttö sinussa. Tuttu tunne. Voi itku ja hammasten kiristys!!! Mutta jos tämmöinen äiti voi jonkin neuvon sanoa, sinulle 6, älä puhu tyttärelle osastohoitoon liittyvistä peloistasi. Älä siirrä pelokasta asennettasi lapseen.
Luota. Näissä tilanteissa ei ole kai muuta vaihtoehtoa kuin luottaa.
Ap.
Kaikki on tutkittu, kilpirauhasarvot, aivokuvat, hormonit yms. Ja mä jo kerroinkin tyttäreni psykoosin oireet. T:6 ( ja ap:lle pahoittelut että tungin samaan ketjuun avautumaan)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:14"]
Mun 15v tytär on psykoosissa, syynä ehkä skitsofrenia.. Avohoidossa vielä, mutta tänään viimeksi lääkäri sanoi osastohoidon olevan seuraava askel. Lapsi ei halua osastolle, mutta voi olla ettei me enää kauaa pärjätä hänen kanssaan..
[/quote]Miten oireilee? Onko osastohoito aivan välttämätön? Jouduin itse 15-vuotiaana osastolle ja oli kyllä hyvin traumaattinen kokemus. En ole toipunut vieläkään kunnolla. Luottamus meni psykologeihin ja psykiatreihin, enkä sen koommin puhunut ongelmistani enää kellekään.
[/quote]
Osastohoidotkin on varmaan aika erilaisia nykyään. Mun läheinen on ollut useasti osastolla eikä ole tullut huonoa kuvaa osastohoidosta. Kamalaa, että sinulla on noin huono kokemus. Luulisin, että nykyään kuitenkin on erilaista.
[/quote]
Miksi luulet, että NYKYÄÄN olisi erilaista? Mistä lähtien? Itse hakeuduin vapaaehtoisesti Peijakseen v. 2003, mitä kadun suuresti. Vaikka aikaa on kulunut, en usko, että paskat hoitajat olisivat muuttuneet. Miksi niin tapahtuisi, varsinkin kun osa hoitsuista nauttivat mielivallasta ja kiusaamisesta! Mitä tulee omaisen käsitykseen psykiatristen osastojen toiminnasta, huonoissakin paikoissa hoitohenkilökunta teeskentelee ja on mielin kielin ulkopuolisille. Omaiset saavat tiedon epäkohdista ainoastaan, jos potilas valittaa heille.
[/quote]
Ihan lähiomaisen kertomien kokemusten perusteella päättelin näin, että nykyään voisi olla toisin. Voi tietenkin olla sairaala- ja osastokohtaistakin.
Hei kiitos ap! En ole puhunut peloistani tytölleni. Haluaisin sanoa sinulle ap jotain, mutta en löydä sanoja.. Voimia. T:6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 22:14"]
Mun 15v tytär on psykoosissa, syynä ehkä skitsofrenia.. Avohoidossa vielä, mutta tänään viimeksi lääkäri sanoi osastohoidon olevan seuraava askel. Lapsi ei halua osastolle, mutta voi olla ettei me enää kauaa pärjätä hänen kanssaan..
[/quote]Miten oireilee? Onko osastohoito aivan välttämätön? Jouduin itse 15-vuotiaana osastolle ja oli kyllä hyvin traumaattinen kokemus. En ole toipunut vieläkään kunnolla. Luottamus meni psykologeihin ja psykiatreihin, enkä sen koommin puhunut ongelmistani enää kellekään.
[/quote]
Itsemurhan riski ei poistu osastolla. Tahdonvastaisessa hoidossa voidaan antaa pakolla lääkitystä, joka jopa pahentaa oloa, mutta jos potilas sen kertoo, se leimataan hoidon vastustamiseksi. Sen seurauksena potilas alkaa kärsiä vielä enemmän ja lopulta yrittää tappaa itsensä. Jotkut onnistuu kaikesta tarkkailusta huolimatta.
Avaajalle: kannattaa harkita sitä asiaa. Miksi osastolle jos ei ole vaaraksi? Se, että harhat tuntuvat ympäristöstä pelottaville, ei oikein ole riittävä syy. Se harhaisuus varmaankin vähenisi kun se unirytmi ensin palautuisi. Siihen on lääkkeitä, tosin niiden käyttöä valvottava, ettei satu vahinkoja. paras vaihtoehto jos saisi korjautumaan ilman lääkkeitä.
Yleensä laukausevana tekijänä stressi. Ehkä yksinhuoltajaperheessä on enemmän arkisia paineita ja lapsikin saattaa tuntea olevansa haittaavasti erilainen kun perhe ei ole normikamaa. Voi olla että kiusataan. Nämä asiat tulisi käydä läpi ja purkaa esille. Enkä kirjoita tätä moralisoidakseni sinun valintojasi (en edes tiedä ovatko ne sinun valintojasi, suhteisiin tarvitaan aina vähintään kaksi), vaan sitä, että nuori reagoi herkässä iässä monenlaisiin asioihin, sellaisiinkin, jotka ajattelee hallitsevansa.
Ennen kaikkea hän tarvitsee tukea ja välittämistä, ei kuitenkaan hyysäystä. Tiettyjä asioita syytä valvoa, ettei tapahdu pahoja, mutta niin huomaamattomasti kuin mahdollista. Voi tietenkin olla raskasta työssäkäyvälle yksinhuoltajalle ja sitten ei auta kuin antaa ammattilaisten hoitaa ja toivoa parasta.
En ole vielä ainakaan vienyt lastani tuollaiseen paikkaan, mutta ymmärrän tuon, ettei pysty itkemään. Oma pahasti päihdeongelmainen nuori aikuinen vie meiltä kaikki voimat. Joskus itkettää vaikka ei haluaisi ja silmien alusiho on ihan sierettynyt ja kuiva. Toisinaan tietää, että pitäisi ns saada itkeä, että vähän saisi patoumaa pois, että esim töissä voi hillitä itsensä mutta itku kivettyy vain johonkin. Jatkuva jännityksissä oleva olotila vie niin voimia ja elämä on innotonta ja kaikki normaali aivan huutaa sitä, että meillä se ei ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko osastolle joutua, jos ei ole itsetuhoinen tai psykoottinen? Meillä lapsi/nuori masentunut ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa myös, ujouttakin. Ei psykoottistyyppistä oireilua. Nuorisopsykiatrian polilla käymme, ja siellä mietitty eri vaihtoehtoja käydä koulua. Osastojaksosta on puhuttu, mutta nuoremme ei sinne vapaaehtoisesti lähde. Pelkään, että joutuu sinne vasten tahtoaan:(
Lohdutukseksi voin sanoa, että et ole ainoa. On paljon vanhempia, jotka ovat tai ovat olleet samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille myötätunnosta, pakko mennä nukkumaan. Yritän. Itkin tuossa kun luin monien myötätuntoisia kommentteja. Eli kyyneleet tulivat, vaikka en ikinä olisi uskonut;)
Huomenna luen taas keskustelut, olisi ihanaa jos syntyisi keskustelua! Voi miten monta meitä pelokasta ja herkilleviritettyä äitiä meitä täällä onkaan. Antaisimme varmaan taivasosuutemmekin siitä hyvästä, että lapsemme voisivat hyvin.
Voimia kaikille meille, teemme kai parhaamme niissä raameissa, joihin kykenemme. Voi että, kun lapsemme saisivat aamulla herätä iloisina, eikä olisi ahdistusta, viiltelyarpia, harhoja eikä masennusta tai päihdeongelmaa. Voi kun kaikki olisikin vain pahaa unta, ja aamulla kaikki olisi niin kuin silloin, kun lapsemme olivat vielä leikki-ikäisiä. Voi kun tämä kaikki olisikin ollut vain pahaa unta.
T. Ap.
Miten tuon ikäinen joutuu suljetulle osastolle? Mikä on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja halaus jokaiselle teistä. Koskaan ei tiedä kenen äidin ja isän osaksi mikäkin asia tulee.
Olet todella hyvä äiti. Parhaasi teet selvästi. <3
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:02"]6 vastaa. Tyttärelläni on kuulo-, näkö- ja makuharhoja sekä voimakasta ahdistusta ja viiltelyä, ei käytä alkoholia tms.
Itsekin pelkään osastohoitoa mahdollisten sadististen hoitojen/hoitajien takia.. Lisäksi tyttö on tosi kovin kiinni minussa. Tuntuu että sydän halkeaa..
[/quote]
Tuntuupa pahalta psykiatrisena hoitajana lukea tällaista, kun tiedän, että ainakin omalla työpaikallani asiakkaista todella ollaan huolissaan ja heidän vuoksi yritetään tehdä kaikkemme. Jatkuvasti keskustellaan, pohditaan, opiskellaan ja yritetään kehittyä työssämme ja vaikka ei pitäisi, niin mietimme asiakkaiden asioita myös vapaa-ajalla. Toivottavasti et ajattele, että kaikkialla hoitajat ovat sadistisia - ja toivottavasti niin ei ole missään.
Vielä valvon, ja Ap olen. Itsekin olen peruskoulutukseltani psykiatrinen sairaanhoitaja, ja olen niin samaa mieltä 41:n kanssa. Ja olen ollut kyllä tosi nolona, kun oman lapseni saattelen osastolille.
Mutta tänäänkin kun pellavapäätyttäreni vein osastolle, niin tuttu hoitaja tuli halaamaan tyttöä. Tiedän, että hoitajat tekevät mielettömän hyvää työtä. Entisen työkaverin kanssa siinä juttelin.
Teen nykyisin muuta työtä. mutta olen luotan täydellisesti psykiatriseen hoitoon osastoilla. Avohoidon resursseista varmaan 41:n kanssa jutella vaikka kuinka paljon, me kaikki tiedämme tilanteen,
Olenkohan liikaa avautunut, mutta jos joku tunnistaa, tunnistakoon vaan.
T. Ap
Voi rakas ihminen. Tunnen tuskasi. Itsekin tällä hetkellä vapisen huolesta oman tyttären vuoksi. Vaan kestää pitää ja aina yrittää olla vahva äiti.