Päiväkodin opettajan surullinen havainto harrastuksista : lapsi valittaa ettei jaksaisi

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Ei ne vanhemmat muutu miksikään lasten kehityksen ja suorituskyvyn asiantuntijoiksi.

Eli ei ne tiedä, arvailla voivat.

Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa.

Tai sitten päiväkoti rasittaa, koska päiväkodin jälkeen ei jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa.

Varhaiskasvatusta tai varhaiskasvatuksen opetusta ei ole olemassa ilman päiväkotia.

Päiväkodin opettaja on ihan relevantti ilmaisu. Kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.

Joutava tittelinkipeys lähinnä ärsyttää. Kaikki arvostavat muutenkin työtänne.

Eli voidaanko,kiitos,  keskittyä itse keskuteltuun asiaan kerrankin, ilman tittelin korjaamisista vääntämistä?

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päiväkoti rasittaa, koska päiväkodin jälkeen ei jaksa?

Totta tuokin, päiväkodeissa on todellakin paljon kriteereitä nykyään mikä varhaiskasvatuksessa tulee toteutua sisällöllisesti.

On monenlaista taitojen harjoittelua ja puuhaa ja toimintaa päiväkotipäivän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa.

Se on tarhan täti. Tittelistä viis, työ on samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päiväkoti rasittaa, koska päiväkodin jälkeen ei jaksa?

Totta tuokin, päiväkodeissa on todellakin paljon kriteereitä nykyään mikä varhaiskasvatuksessa tulee toteutua sisällöllisesti.

On monenlaista taitojen harjoittelua ja puuhaa ja toimintaa päiväkotipäivän sisällä.

Tuossa on tapahtunut iso muutos ihan muutaman vuoden sisällä. Ennen päivähoidon aikaan riitti jos oli silloin tällöin vaikka joku jumppatuokio. Nykyisin taas karkeamotoriset harjoitteet ovat integroitu osa lapsen varhaiskasvatuspäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päiväkoti rasittaa, koska päiväkodin jälkeen ei jaksa?

Totta tuokin, päiväkodeissa on todellakin paljon kriteereitä nykyään mikä varhaiskasvatuksessa tulee toteutua sisällöllisesti.

On monenlaista taitojen harjoittelua ja puuhaa ja toimintaa päiväkotipäivän sisällä.

Tuossa on tapahtunut iso muutos ihan muutaman vuoden sisällä. Ennen päivähoidon aikaan riitti jos oli silloin tällöin vaikka joku jumppatuokio. Nykyisin taas karkeamotoriset harjoitteet ovat integroitu osa lapsen varhaiskasvatuspäivää.

ON integroitu. OSAKSI. Kannattaa opetella ensin kielioppiasiat kuntoon ennen kuin kommentoi päiväkodin nykyisistä hienouksista.

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Sama homma koululaisten kanssa. Lapset tykkäävät harrastaa mutta ovat väsyneitä. Kerran pari viikossa ok mutta joillakin arki-illat plus viikonloput buukattu täyteen. Se uupumus ja kiire voi kostautua sitten teini-iässä tai nuorena aikuisena.

Vanhemmilla on kamala pelko että lapsesta tulee laiska liikkumaton syrjäytynyt nuori mutta tuolla älyttömällä harrastamisella tehdään lapsista suorittajia jotka eivät osaa pysähtyä lepäämään ja jossain vaiheessa se uupumus tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä siinä on, että ne päiväkodin työntekijät ovat aivan älyttömiä kyyliä ja kyttääjiä. Päivittäin täälläkin jotain valittamassa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Usiempien päiväkotien puolesta todellakin järjestetään päivän aikana vaikka millaista toimintaa, ikä- ja viiteryhmän mukaisesti.

Lapset saavat jopa joissain paikoissa vuorollaan kukin itse toivoa tekemistä oman kiinnostuksensa kohteen mukaisesti.

Eli kun vanhemmat seuraavat vaikkapa viikko-ohjelman sisältöä siitä, mitä kaikkea siellä viikon kuluessa tapahtuu ja tehdään,

voidaan näin varmistaa, ettei se lapsi kuormitu liikaa vielä harrastaessaan useita eri taitoja päiväkotipäivän jälkeen.

Hoitopaikat eivät todellakaan ole enää mitään säilöntäpaikkoja.

Siellä tehdään ja toimitaan aktiivisesti lapsien kanssa, suunnitellen viikon ja päivien toiminta vallitsevien varhaiskasvatuskriiterien mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa.

Varhaiskasvatusta tai varhaiskasvatuksen opetusta ei ole olemassa ilman päiväkotia.

Päiväkodin opettaja on ihan relevantti ilmaisu. Kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.

Joutava tittelinkipeys lähinnä ärsyttää. Kaikki arvostavat muutenkin työtänne.

Eli voidaanko,kiitos,  keskittyä itse keskuteltuun asiaan kerrankin, ilman tittelin korjaamisista vääntämistä?

Mahdollinen arvostus ei näy palkassa. Johtunee siitä, että ihmiset eivät tiedosta vakaopen osaamista ja työnkuvaa vaan luulevat, että hän on joku hoitotäti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Ymmärtää, ettei kaikilla ole varaa tuollaiseen elämään. Eikä edes tarvetta, sillä toisilla on arvot ihan jossain muualla kuin pakonomaisessa suorittamisessa ja hienostelussa.

Vierailija kirjoitti:

Usiempien päiväkotien puolesta todellakin järjestetään päivän aikana vaikka millaista toimintaa, ikä- ja viiteryhmän mukaisesti.

Lapset saavat jopa joissain paikoissa vuorollaan kukin itse toivoa tekemistä oman kiinnostuksensa kohteen mukaisesti.

Eli kun vanhemmat seuraavat vaikkapa viikko-ohjelman sisältöä siitä, mitä kaikkea siellä viikon kuluessa tapahtuu ja tehdään,

voidaan näin varmistaa, ettei se lapsi kuormitu liikaa vielä harrastaessaan useita eri taitoja päiväkotipäivän jälkeen.

Hoitopaikat eivät todellakaan ole enää mitään säilöntäpaikkoja.

Siellä tehdään ja toimitaan aktiivisesti lapsien kanssa, suunnitellen viikon ja päivien toiminta vallitsevien varhaiskasvatuskriiterien mukaisesti.

Toimintaan on aikaa paljon vähemmän kuin ennen kiitos lisääntyneiden paperitöitä ja palaverien sekä vähentyneen henkilökunnan. Lastentarha oli aito kasvatuspaikka siinä missä tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö on lähinnä säilömispaikka. Toki siitä säilömisestä tehdään tosi hienot suunnitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Ymmärtää, ettei kaikilla ole varaa tuollaiseen elämään. Eikä edes tarvetta, sillä toisilla on arvot ihan jossain muualla kuin pakonomaisessa suorittamisessa ja hienostelussa.

Oikeaa elämää on siis kadehtia heitä.

Mä en ymmärrä, miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes pystyy pyörittää harrastusrumbaa. Vaikka hakee jo klo 16, niin se ilta on todella lyhyt sisältäen kaiken pakollisen ruuanlaittoineen ja syömisineen. Tuohon kun ymppää vielä jonkun harrastusmenon, niin eihän sen lapsen kanssa jää yhtään sellaista kiireetöntä yhteistä aikaa, mitä pienet (ja toki isommatkin lapset) kaipaa.