Esiintymisjännitys - opettajaksi?

Olen ihan kamala esiintymisjännittäjä, mutta niin vain valmistuin ensin aineenopeksi ja sitten vielä luokanopeksi ja nyt olen töissä luokanopena toista vuotta. Auskultointi oli ihan kamalaa, oksensin aina ennen tunteja. Sama homma jatkui myös töitä aloittaessani. Jännitys kuitenkin katosi aina, kun pääsin luokan eteen ja päivän rullaamaan. Nykyään en enää jännitä opetusta/luokan edessä olemista, vaan pikemminkin nautin siitä. Oppilaat eivät minua ole koskaan kiusanneet ja tykkään työstäni.

Vanhempainillat ovat kyllä tuskaisia, mutta niistäkin selviän, kun laitan "operoolin" päälle ja hyvin on mennyt. :) Kannattaa siis mielestäni kouluttautua, jos ala yhtään kiinnostaa! 

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:13"]

Olen ihan kamala esiintymisjännittäjä, mutta niin vain valmistuin ensin aineenopeksi ja sitten vielä luokanopeksi ja nyt olen töissä luokanopena toista vuotta. Auskultointi oli ihan kamalaa, oksensin aina ennen tunteja. Sama homma jatkui myös töitä aloittaessani. Jännitys kuitenkin katosi aina, kun pääsin luokan eteen ja päivän rullaamaan. Nykyään en enää jännitä opetusta/luokan edessä olemista, vaan pikemminkin nautin siitä. Oppilaat eivät minua ole koskaan kiusanneet ja tykkään työstäni.

Vanhempainillat ovat kyllä tuskaisia, mutta niistäkin selviän, kun laitan "operoolin" päälle ja hyvin on mennyt. :) Kannattaa siis mielestäni kouluttautua, jos ala yhtään kiinnostaa! 

[/quote]

Älä viitsi valehdella täällä. Et ole opettaja.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:13"]

Olen ihan kamala esiintymisjännittäjä, mutta niin vain valmistuin ensin aineenopeksi ja sitten vielä luokanopeksi ja nyt olen töissä luokanopena toista vuotta. Auskultointi oli ihan kamalaa, oksensin aina ennen tunteja. Sama homma jatkui myös töitä aloittaessani. Jännitys kuitenkin katosi aina, kun pääsin luokan eteen ja päivän rullaamaan. Nykyään en enää jännitä opetusta/luokan edessä olemista, vaan pikemminkin nautin siitä. Oppilaat eivät minua ole koskaan kiusanneet ja tykkään työstäni.

Vanhempainillat ovat kyllä tuskaisia, mutta niistäkin selviän, kun laitan "operoolin" päälle ja hyvin on mennyt. :) Kannattaa siis mielestäni kouluttautua, jos ala yhtään kiinnostaa! 

[/quote]

Älä viitsi valehdella täällä. Et ole opettaja.

[/quote]

Ai miksi hän ei ole opettaja? Kerro, minuakin kiinnostaa.

Esiintymiseen tottuu. Se on kuitenkin pienin riesa oppilaiden kanssa. Pitäisi pystyä säilyttämään työrauha, järjestys ja vielä jonkinlainen innostus oppimiseen.

Muistelkaapa itse omia kouluaikojanne. Millaisia opettajia te kiusasitte?

Jännittäjä pärjää opettajana ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Itse muistan aikoinani jännittäneeni vain ne ihan ensimmäiset tunnit.

Onko opekoulutus nykyään todella niin surkeaa, etä opettamista pidetään yleisesti esiintymisenä?

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:35"]

Onko opekoulutus nykyään todella niin surkeaa, etä opettamista pidetään yleisesti esiintymisenä?

[/quote]

Siellähän sitä puhutaan luokan edessä ja silmät tarkkailevat herkeämättä jokaista sanaa, äänenpainoa, asentoa, vaatetusta, kampausta, hiusten puhtautta jne. Ja niitä kyttääjiä on 20-500 päivässä. Opettaja on vapaata riistaa. Mutta siihen tottuu kyllä.

Esiintymisjännityksen ei pidä missään nimessä antaa määrittää alaa! 

Itse olen ollut ihan äärimmäinen esiintymisjännittäjä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, mutta niin vaan opiskelujeni jälkeen jäin joksikin vuosiksi yliopistolle töihin ja jouduin hoitamaan myös opetustetehtäviä. Alkuun tarvitsin viskipaukun rohkaisuksi ennen luentoa että pystyin sen hoitamaan, mutta äkkiä se itsevarmuus lisääntyi. Puoli vuotta sitä hommaa niin en enää ollenkaan jännittänyt esiintymistä.