Esiintymisjännitys - opettajaksi?
Kannattaako aineenopettajaksi kouluttautua jos on esiintymisjännitystä? Kokemuksia opettajilta! Katoaako jännitys muutaman auskutointipäivän jälkeen, vai kannattaako miettiä nyt jo muuta alaa?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:35"]
Onko opekoulutus nykyään todella niin surkeaa, etä opettamista pidetään yleisesti esiintymisenä?
[/quote]
Siellähän sitä puhutaan luokan edessä ja silmät tarkkailevat herkeämättä jokaista sanaa, äänenpainoa, asentoa, vaatetusta, kampausta, hiusten puhtautta jne. Ja niitä kyttääjiä on 20-500 päivässä. Opettaja on vapaata riistaa. Mutta siihen tottuu kyllä.
[/quote]
eli siis surkeaa on, eikä pedagogisesta näkemyksestä tai teoreettisesta ymmärryksestä havaintoakaan.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:35"]
Onko opekoulutus nykyään todella niin surkeaa, etä opettamista pidetään yleisesti esiintymisenä?
[/quote]
Siellähän sitä puhutaan luokan edessä ja silmät tarkkailevat herkeämättä jokaista sanaa, äänenpainoa, asentoa, vaatetusta, kampausta, hiusten puhtautta jne. Ja niitä kyttääjiä on 20-500 päivässä. Opettaja on vapaata riistaa. Mutta siihen tottuu kyllä.
[/quote]
eli siis surkeaa on, eikä pedagogisesta näkemyksestä tai teoreettisesta ymmärryksestä havaintoakaan.
[/quote]
Opettajat eivät tiedä pedagogiasta höykäsen pöläystä ennen kuin ovat olleet virassa 10 vuotta.
Olin just sanomassa, että opettaminen ja esiintyminen on eri asioita. Mut mä tarkoitan sillä lähinnä sitä, että esim. itse olen tosi paha esiintymisjännittäjä, mutta opettaminen sen sijaan sujuu hyvin ilman jännitystä. Eli todella tilannesidonnainen homma se, minkä verran mikäkin keskipisteenä oleminen jännittää.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:13"]
Olen ihan kamala esiintymisjännittäjä, mutta niin vain valmistuin ensin aineenopeksi ja sitten vielä luokanopeksi ja nyt olen töissä luokanopena toista vuotta. Auskultointi oli ihan kamalaa, oksensin aina ennen tunteja. Sama homma jatkui myös töitä aloittaessani. Jännitys kuitenkin katosi aina, kun pääsin luokan eteen ja päivän rullaamaan. Nykyään en enää jännitä opetusta/luokan edessä olemista, vaan pikemminkin nautin siitä. Oppilaat eivät minua ole koskaan kiusanneet ja tykkään työstäni.
Vanhempainillat ovat kyllä tuskaisia, mutta niistäkin selviän, kun laitan "operoolin" päälle ja hyvin on mennyt. :) Kannattaa siis mielestäni kouluttautua, jos ala yhtään kiinnostaa!
[/quote]
Älä viitsi valehdella täällä. Et ole opettaja.
[/quote]
Ai miksi hän ei ole opettaja? Kerro, minuakin kiinnostaa.
[/quote]
En kerro etteivät teeskentelijät pääse valloilleen, mutta jokainen opettaja huomaa kommentin epäaitouden.
Mun mies on opettajana yläasteella ja lukiossa. Itse en kyllä kestäis henkisesti sitä mitä mies joutuu kuulemaan ja kestämään. Mutta hänellä teinien huutelut menee kuin vesi hanhen selästä. Itse varmasti ottaisin henkilökohtaisesti. Olen aika kova jännittämään, ja joudun työssä esiintymään aina välillä. Esiintymisjännitykseen auttaa se, että osaa asiansa ja tietää mistä puhuu. Eli valmistautuu hyvin.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:35"]
Onko opekoulutus nykyään todella niin surkeaa, etä opettamista pidetään yleisesti esiintymisenä?
[/quote]
Siellähän sitä puhutaan luokan edessä ja silmät tarkkailevat herkeämättä jokaista sanaa, äänenpainoa, asentoa, vaatetusta, kampausta, hiusten puhtautta jne. Ja niitä kyttääjiä on 20-500 päivässä. Opettaja on vapaata riistaa. Mutta siihen tottuu kyllä.
[/quote]
Kun harkitsin opettajaksi ryhtymistä aikoinaan, juuri tämä esilläolo ja kytättävänä oleminen arvelutti aivan helvetisti. Ulkomuotonikin on vielä sellainen, joka intouttaa huuteluihin. Kyllä siihen on tottunut. Eniten jännitän sitä, etten vaan kiroilisi törkeästi suuttuessani. Siihen täytyy todella kiinnittää huomiota. Oppilaita en jännitä, vaan sitä että pystynkö säilyttämään malttini.
Mainiosti voit opiskella opettajaksi. Esiintymisjännitys on aika tavallista ja vähenee esiintymisten myötä. Lisäksi opettajan koulutus voi olla hyväksi, vaikka päätyisit välillä muihin töihin. Etkä ole ainoa jännittäjä.
Esiintymisjännitys voi olla hyvin tilannesidonnaista. Minua ei jännitä tippaakaan, kun pidän luentoa 400 opiskelijalle, mutta jos pidän soittoesityksen 15 kuulijalle, käteni tärisevät jännityksestä niin, että soittamisesta ei meinaa tulla mitään. Miten paha sinun jännityksesi on ja esiintyykö sitä kaikissa tilanteissa? Pystytkö jossain tilanteissa esiintymään niin, että et jännitä häiritsevän pahasti?
Jännittäjät on niitä, ketkä joutuu oppilaiden kiusaamiksi. Sählätään naama punaisena ja kädet täristen, niin kyllä siinä uskottavuus on kaukana...
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 14:26"]
Kannattaako aineenopettajaksi kouluttautua jos on esiintymisjännitystä? Kokemuksia opettajilta! Katoaako jännitys muutaman auskutointipäivän jälkeen, vai kannattaako miettiä nyt jo muuta alaa?
[/quote]
Ei katoa muutamassa päivässä, eikä edes koko auskuaikana, mutta muutaman työvuoden kuluessa kyllä ;).
Ja kyllä kannattaa. Aina kannattaa astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kehittää itsessään niitäkin puolia, joissa ei ole luonnostaan hyvä.
ope
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:42"]Jännittäjät on niitä, ketkä joutuu oppilaiden kiusaamiksi. Sählätään naama punaisena ja kädet täristen, niin kyllä siinä uskottavuus on kaukana...
[/quote]
Kiva....
Auskultointi on syvältä, mutta eihän se sitä todellista työtä vastaakaan. Itse jännitän ihan jumalattomasti, kouluaikanakin esitelmien pitäminen oli yhtä helvettiä. Yläkoulussa kuitenkin opetan. Jostain syystä en jännitä oppilaiden edessä lainkaan, mutta vanhempainillat ovat kyllä tosi inhottavia. Ja kyllähän se kesäloman jälkeen aina uuden porukan edessä oleminen on myös aika inhaa, mutta jännitys on viikon päästä muisto vain. Sekin helpottaa, kun tietää, että jännitys menee varmasti aina ohi. En ole oppilaiden kiusaama. Ehkä siihen auttaa se, että osaa nauraa itselleen eikä ota asioita niin vakavasti. Ihmisiähän ne opettajatkin vain ovat. Oman oppiaineen tunteminen perinpohjaisesti myös antaa itsevarmuutta. Siitä olen kyllä pitänyt aina huolen, että kun pidetään esitelmiä, jännittäjillä on mahdollisuus pitää esitelmä yksityisesti minulle esimerkiksi välitunnilla.
Opettajana voin kyllä kertoa ettei tämä ala ole kaikille. Pääkaupungissa töitä tekevänä olen nähnyt parinkin opettajan vaihtavan alaa kiusaamisen takia, ja nyt tarkoitan sitä että oppilaat ovat kiusanneet opettajaa. Yläkouluun ei ainakaan kannata tulla jos ei oppilaiden edessä uskalla esiintyä.
Ei kannata. Opettajana olen nähnyt, että arat eivät pärjää, eivät koulutuksessa eivätkä valmistuneina opettajina. Turha on lyödä päätänsä seinään. Jännittäjälle koulutus on aivan helvettiä videointeineen - jatkuvasti joku ulkopuolinen seuraa tuntejasi, yleensä arvosteleva opettaja ja joukko muita opettajaksi opiskelevia. Epämusikaalisen ei pidä yrittää turhan takia muusikoksi, eikä jännittäjän opettajaksi. Ryhdy alalle johon sinulla on taipumuksia, jännitystaipumus on este.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:51"]
Opettajana voin kyllä kertoa ettei tämä ala ole kaikille. Pääkaupungissa töitä tekevänä olen nähnyt parinkin opettajan vaihtavan alaa kiusaamisen takia, ja nyt tarkoitan sitä että oppilaat ovat kiusanneet opettajaa. Yläkouluun ei ainakaan kannata tulla jos ei oppilaiden edessä uskalla esiintyä.
[/quote]
Kiusaaminen ei mitenkään ole sidoksissa opettajan esiintymisjännitykseen vaan ihan muihin asioihin.
Sinne vaan, jos opettamisesta tykkäät. Kylä se on asia, mitä opit. Sinä olet siinä aiheessasi sitten se asiantuntija...et ehdi miettiä esiintymistään, koska sinulla on se aine ja ne oppilaat siinä...kenelle haluat opettaa mielenkiintoisia asioita. Se opetus on kasvatusta. Se on läsnäoloa...sitten, kun sen oivaltaa, niin et jännitä...koska olet läsnä etkä esiinny.
Oppilaat tarvitsevat läsnäoloa.
äopettele tuntemaan itseäsi ja tukemaan omaa persoonaasi. Se on sinun työvälineesi opettajana.
olet hyvä juuri sellaisena...ja opit koko ajan. Tärkeää on myös, että olet kiinnostunut sitä aineestasi.
kannustan menemään ja hakemaan.
itse olen Olen ja olen ollut aiemminpaljon ennemmän jännittäjä, mutta en ole osannut ajatella sen olevan minulle este opettamisessa. Nykyään otan rennommin.
ei kannata haastaa itseään liian vähillä panoksilla. Opettajana ja missä muussa ammatissa vain voit kehittyä koko ajan. Ja muutenkin itseään pitää haastaa...se pitää elämän mielenkiintoisena. Uskalla vaan. Välillä onnistuu ja välillä ei...ei se maa siihen kaadu. Ole utelias.