Milloinkahan sitä saa perkele nukkua!?
Te, joilla on pikkulapsiaika jo onnellisesti takana päin, milloin lapsenne lopettivat öiset heräilyt, kitinät ja väninät?
Minulla on 2-vuotias ja 9 kk ikäiset tyttäret. Nuorempi on nyt parin viikon ajan herännyt joka hiton yö ja valvonut muutaman tunnin, valvottaen tietenkin meitä vanhempia. Nyt tänä yönä tyttö heräsikin jo ennen puoltayötä ja valvoi tuttuun tapaan pari tuntia. Sain hänet nukutettua jo kahden aikaan, kun yleensä tyttö on tuohon aikaan herännyt. Klo 1.58 olin aivan onnessani että jes, saan hyvällä tuurilla nyt nukkua aamuun asti ja vedin peiton korvilleni. Heräsin klo 3.05, kun esikoinen huusi huoneessaan, näki pahaa unta, lohdutin ja silittelin sängyn reunalla puoli tuntia, kunnes luovutin. Lähdin kahvin keittoon. Esikoinen taapersi perässä. No, sainpahan nukuttua tuon yhden hikisen tunnin!
Joo, tiedetään, itse olen penskani tähän maailmaan pusertanut... nyt oli vaan pakko avautua! On sentään lohduttava ajaus, että 10 vuoden päästä noita ei meinaa saada tuskin millään ylös. Sitä odotellessa!
Kommentit (24)
Muutama huonosti nukuttu yö tekee minusta perseelle ammutun karhun. Muutenkin olen herkkäuninen ja kärsin ajottain unettomuudesta. Ei voi kun hattua nostaa, en itse (lapsettomana) tiedä pystyisinkö samaan :)
Uskaltaakohan tässä enää toista lasta tehdä. Yhden 1v n kanssa valvominen ja yöhäslääminen tuntuu jo niin vaikealta.
Täällä myös mennään aivan liian vähillä unilla. 2-vuotias valvottaa vieläkin ja kohta syntyy toinen huutaja. Taisin olla hieman liian positiivinen sen suhteen, että kyllä esikoinen paremmin nukkuu siihen mennessä kun vauva syntyy. No pakkohan tämän on joskus helpottaa. Ja onneksi meillä on hyvä tukiverkko ja apua saatavilla aina kun sitä tarvitaan. Muuten olisi todella raskasta. En edes tajua miten ihmiset uskaltavat hankkia lapsia, jos ei ole ketään läheisiä joilta saa tarpeen tullen apua.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 09:57"]
Aivan ja jokaisen lasta miettivän, pitäisi todella ajatella mitä se oikea elämä on pienten lasten kanssa, siinä yöunet ja oma mieliteot pitäisi todella unohtaa ja keskittyä arjen pyörittämiseen. Mutta aivan liian monelle se näyttää tulevan yllätyksenä, että tätäkö se perhe-elämä onkin, kun on haaveiltu lasta aivan ruusunnuppuisin unelmien ja sitten huudetaan muita vastuunkantajiksi ja arjen pyörittäjiksi.
[/quote]
Näinhän se on. Itse mietin aikanaan hyvinkin perusteellisesti, pitäisi kuitenkin hankkia lapsia, ja asia tuli kyllä pohdittua monelta kannalta. Ilmeisesti kaikki eivät lisääntymistä kuitenkaan sen enempää arvo. Oliko se nyt niin, että puolet vai kolmannes kaikista raskauksista on suunnittelemattomia? -9