Milloin avopuolisoni aikuistuu?
Avopuolisoni on 23 vuotias, itse olen 20. Ongelmani on avopuolisoni, en enää tiedä mitä teen hänen kanssaan. Hän pelaa kokoajan ja tätä on jatkunut vuosia. Olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään, miten raskasta on katsoa vierestä, kun toinen istuu kaiken vapaa-aikansa tietokoneen ääressä ja pelaa erilaisia roolihahmopelejä. Minun mielestäni se ei ole normaalia, mutta aina kun otan hänen riippuvuutensa esiin, tilanteemme pahenee entisestään. Hän ei suostu puhumaan, ei kuuntelemaam ja aina keskustelu kääntyy niin päin, että minä olen jankuttava ja nalkuttava ämmä jolla ei ole omaa elämää. Mieheni mielestä pelaaminen on ok. Muiden meidän lähipiiriläisten mielestä asia ei todellakaan ole niin. Pelkään, että se pahin, eli ero on edessä jos tilanteeseen ei tule muutosta. Mieheni kyllä sanoo vähentävänsä pelaamistaan, on luvannut jo monta kertaa, mutta koskaan ei ole  käynyt niin. Olemme olleet yhdessä kohta neljä vuotta. Minä haluaisin jo suunnitella yhteistä tulevaisuutta.  Katsella iltaisin netistä yhdessä sohvalla köllötellen ensi vuoden lomamatkakohdetta tai käydä iltaisin yhdessä lenkillä, mutta miestäni ne eivät mitenkään kiinnosta. Hän keksii aina jonkin tekosyyn
. Saan aina odottaa, jos teen aloitteen seksin suhteen, mies tuumaa, että odota kultsi ihan sekka, tää peli kestää vielä hetken vaikka joskus on senkin sanonut, että hän voi keskeyttää pelin milloin tahansa. Olen niin kypsä tähän kaikkeen. En enää jaksaisi. Rakastan miestäni. Hänessä ei ole mitään muuta vikaa kuin pelaaminen. En sen takia haluaisi erota, mutta miten saisin mieheni ymmärtämään tilanteensa ja tilanteemme ja saisin hänet avun piiriin? Olen toivoton. Olen toki miettinyt usein sitäkin, otanko pelaamisen liian raskaasti, mutta en usko että asia on niin. En jaksa edes ajatella tulevaisuutta tai esimerkiksi aikaa, jolloin saisimme lapsen. Jäisinkö pelaamisen takia "yksinhuoltajaksi", vaikka minulla onkin mies. Sitä pelkään ja mietin ehkä kaikista eniten. Muuttuuko mieheni ikinä? Onko täällä ketään kohtalotoveria? 
Kommentit (17)
Täällä sama tilanne. Joko äijä pelaa tai makaa sohvalla. Ei mitkään yhteiset tekemiset kiinnosta. Asutko ap missä päin? Pakataan molemmat kamamme ja muutetaan kämppiksiksi ja näin saataisiin vertaistukea toisiltamme. <3
Ala itsekin pelaamaan. Huomaat miten rentoudut ja stressitasosi laskee huomattavasti.
Pelaa samoja pelejä miehesi kanssa, saatte yhteistä tekemistä ja yhteistä puheenaihetta.
Mun mies pelaa lähes kaiken vapaa-aikansa ja ei se mua haittaa. Ite tykkään myös pelata paljon ja monesti pelaammekin mieheni kanssa yhdessä. Se on mukavaa ja hauskaa ajanvietettä. :)
Suosittelen kokeilemaan! 
Se on peliriippuvainen. Googlaa. Ehkä helpompi olis erota :(
Kyllä me joskus vietämme aikaa yhdessä tehden jotakin. Ehkä kerran kuukaudessa. Menemme elokuviin tai käymme yhdessä kaupassa. Silloin rakastan miestäni. Meillä on yhteinen huumorintaju. Arkemme silloin kun mieheni ei pelaa on hauskaa, mukavaa ja leppoisaa. Sellaista arkea jota haluaisinkin elää. Hän tekee silloin tällöin oma-alotteisesti kotitöitä ja hoitaa koiriamme siinä missä minäkin. Ymmärtää kaikki oikkuni ja tuntee minut läpikotaisin. Saan hänen kanssaan olla juuri sellainen kuin olen. Kummankaan ei tarvitse esittää mitään. Hänessä on paljon hyvää, mutta tuntuu, että pelaaminen sysää ne kaikki hyvät puolet syrjään.
Vierailija 3/6, me asutaan pirkanmaalla ja vertaistuki olis enemmän kuin hienoa. Missä sä?
4/6 olen tätäkin ehdottanut, mutta miehelläni on netissä jo niin tiivis yhteisö ympärillään, ettei halua puolisoaan sitä sotkemaan. Ja tiedän senkin, ettwn oikeasti nauttisi siitä. Tekisin sen vain miestäni miellyttääkseni, enkä halua sellaistakaan elämää elää..
Jätin exäni juuri pelaamisen takia. Viikot pelasi kotona heti töistä tultuaan ja viikonloput sitten kavereiden kanssa kaljaa kitaten ja ikää 24v. Minulle ei ollut aikaa, minun asiat ei kiinnostaneet, käski mennä vaikka Liisan ja Maijan kanssa siiderille, kun pojat tulee pelaamaan ja saunomaan MEILLE... Sanoi rakastavansa ja välittävänsä ja ero oli hänelle kova paikka. No, saapa ainakin nyt pelata rauhassa. Ja hänen kaverinsa olivat juuri samanlaisia ja heidän muijat valitti ihan samasta, kuin minä!
Joo, mun mies on 33v ja täsmälleen sama juttu. Älä vaan mene lapsia tuollaisen kanssa tekemään, edes lapset ei muuta peliriippuvaista miestä. Mulla on kamera täynnä kuvia, joissa lapset leikkii, ulkoilee, pelaa, ui, syö ja joka kuvassa on jossain kohtaa mies kännykkänsä kanssa, peli sielläkin. Teen niistä jonain päivänä kuvakollaasin. Ja kun anoppi kehuu poikaansa maasta taivaisiin hyväksi isäksi niin näytän ne kuvat. Jos jonain päivänä tulee huoltajuudesta riitaa, niin toivon että siinä on todistusaineistoa minun hyväksi.
Neuvoni on, että vaihda miestä, tulet aina olemaan kakkonen. 
Hanki aktiivinen mies, niin ei ole tuollaisia ongelmia.
Meillä yhteistä tekemistä on juuri tuo pelaaminen. Jos en suostuisi pelaamaan mieheni kanssa niin en ainakaan valittaisi, ettei hän suostu tekemään mitään kanssani.
Eiköhän teidän ole tosiaan parempi erota. Mies tykkää pelaamisesta, ja sinä et tahdo sitä hyväksyä. Mies tulisi varmasti onnettomaksi jos joutuisi rakkaimmasta harrastuksestaan luopumaan koska muija määrää. Ei se hänen mielestään varmasti mikään riippuvuus ole, vaan hyvin rakas harrastus.
Meillä ei moista ongelmaa, koska ollaan molemmat peliharrastajia ja istutaan illat omilla koneillamme pelaamassa :D Kamala ajatuskin joku sohvalla köllötellen lomamatkaesitteiden selailu tai kävelylenkit yhdessä, hyyyyy! Taidatte vaan ap ja miehesi olla aivan liian erilaisia ihmisiä sopiaksenne yhteen.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:18"]
Kyllä me joskus vietämme aikaa yhdessä tehden jotakin. Ehkä kerran kuukaudessa. Menemme elokuviin tai käymme yhdessä kaupassa. Silloin rakastan miestäni. Meillä on yhteinen huumorintaju. Arkemme silloin kun mieheni ei pelaa on hauskaa, mukavaa ja leppoisaa. Sellaista arkea jota haluaisinkin elää. Hän tekee silloin tällöin oma-alotteisesti kotitöitä ja hoitaa koiriamme siinä missä minäkin. Ymmärtää kaikki oikkuni ja tuntee minut läpikotaisin. Saan hänen kanssaan olla juuri sellainen kuin olen. Kummankaan ei tarvitse esittää mitään. Hänessä on paljon hyvää, mutta tuntuu, että pelaaminen sysää ne kaikki hyvät puolet syrjään.
[/quote]
Kerran kuukaudessa?
AP, harmittaa sanoa tämä, koska kyseessä lienee on ensirakkautesi, suoraan sanoen näyttäisi siltä, että sinä olet nyt ainoa teistä, joka on parisuhteessa. Tuo pelaaminen on pojalle ihan vain tekosyy yleiselle tunnetason poissaololle.
Ja ei, en sano, että "avopuolisosi" on paha ihminen. Olette nuoria, ja ilmeisesti olleet yhdessä kauan. On ihan mahdollista, että tämä kämppiksesi ei yksinkertaisesti osaa olla parisuhteessa. Sinun tehtäväsi on tässä tilanteessa kertoa hänelle, mitä tarvitset parisuhteessa. Ihan konkreettisesti vaikkapa sen, että tykkäät kauppareissuistanne, ja mielelläsi tekisit niitä useammin.
Mutta jos poika edelleen pistää selkeästi pelaamisen ja yhteisön edellesi niin, ettei edes yritä tulla vastaan näissä asioissa, on aika selvä, ettei tilanne tule paranemaan. Poika todellakin on ilmeisesti peliriippuvainen, ja sinä läheisriippuvainen, joka mahdollistaa riippuvuden (edes ne pakastepizzat kun eivät itsestään sinne lokeroon kävele). Tästä henkilöstä ei ole koskaan sinulle sellaiseksi kumppaniksi, jota tarvitset, enkä näe "vaatimuksiasi" ollenkaan epärealistisina.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:10"]Täällä sama tilanne. Joko äijä pelaa tai makaa sohvalla. Ei mitkään yhteiset tekemiset kiinnosta. Asutko ap missä päin? Pakataan molemmat kamamme ja muutetaan kämppiksiksi ja näin saataisiin vertaistukea toisiltamme. <3
[/quote]
Saanko liittyä seuraan!! Täällä samanlainen tapaus :D t: 19 v
Tää juttu muuten ei edes ole vitsi tai trolli, vaikka sitä helposti siksi voisi luullakin. Exälläni oli myöskin eräänlainen peliriippuvuus ja vaikka mitkä kivet yritettiin kääntää, ei tilanne muuttunut, joten siitä syystä hän myöskin on ex. Riippuvuus siinä missä muutkin on peliriippuvuus. Kaikista "erikoisin" kohta tulee tässä: Hänen peliriippuvuutensa kohde oli Aapelin TinyTown, rakenna oma kaupunkisi peli. Mun mielessä varmaan kaikuu ja kummittelee ikuisesti ammuu ammuu (hän pelasi sitä vuoteessakin ja siitä pelistä lähti tämänlainen ääni, kun hän keräsi vuokraa maatiloilaan tms). Minä tiedän, tämä kuulostaa hyvin trollilta ja spedeltä, mutta kaatoi suhteemme. Silloin sain harmaita hiuksia hänen kanssaan, nykyään tuolle jaksaa jo hymyilläkin.
Ja tämä TT-pelaajan exä vielä: Mies on nykyään 33, joten tämä ei mennyt edes nuoruuden piikkiin. Aapelin keski-ikä kun on varmaankin jotain 15.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 23:02"]Tää juttu muuten ei edes ole vitsi tai trolli, vaikka sitä helposti siksi voisi luullakin. Exälläni oli myöskin eräänlainen peliriippuvuus ja vaikka mitkä kivet yritettiin kääntää, ei tilanne muuttunut, joten siitä syystä hän myöskin on ex. Riippuvuus siinä missä muutkin on peliriippuvuus. Kaikista "erikoisin" kohta tulee tässä: Hänen peliriippuvuutensa kohde oli Aapelin TinyTown, rakenna oma kaupunkisi peli. Mun mielessä varmaan kaikuu ja kummittelee ikuisesti ammuu ammuu (hän pelasi sitä vuoteessakin ja siitä pelistä lähti tämänlainen ääni, kun hän keräsi vuokraa maatiloilaan tms). Minä tiedän, tämä kuulostaa hyvin trollilta ja spedeltä, mutta kaatoi suhteemme. Silloin sain harmaita hiuksia hänen kanssaan, nykyään tuolle jaksaa jo hymyilläkin. 
[/quote]
Jumalauta. :D Anteeksi! Purskahti kahvi nenästä, repesin ihan helvetilliseen nauruun xD
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:21"]Vierailija 3/6, me asutaan pirkanmaalla ja vertaistuki olis enemmän kuin hienoa. Missä sä?
4/6 olen tätäkin ehdottanut, mutta miehelläni on netissä jo niin tiivis yhteisö ympärillään, ettei halua puolisoaan sitä sotkemaan. Ja tiedän senkin, ettwn oikeasti nauttisi siitä. Tekisin sen vain miestäni miellyttääkseni, enkä halua sellaistakaan elämää elää..
[/quote]
No kelpaisiko miehelle jokin muu peli sun kanssas?
Tosin, koska asenteesi on tuo pelkkä miellyttämisenhalu niin parempi vaan jos annat miehesi pelata yksinään.
Keksi omaa tekemistä! Ei sun tartte ukkos kimpussa roikkua kokoaikaa. Hanki se niin sanottu oma elämä ja elä sitä.
-4
Sanot, ettei miehessä ole muuta vikaa kuin pelaaminen. Minussa herää kysymys, että mitä muuta kuin pelaaminen miehessä ylipäätään on, jos hän viettää kaiken vapaa-aikansa pelaten? Jos miehessä on hyviäkin puolia, niin milloin ne pääsevät esiin, jos hän ei kerran pelaamiseltaan ehdi olla kanssasi?