Lue keskustelun säännöt.
Liian rakastunut mies. Ahdistaa.
02.12.2014 |
Olen yh ja bongannut mukavan oloisen miehen. Pari viikkoa tässä nyt tunnettu, ja mies tekee aivan liikaa. Koen epämukavaksi kun hän tulee meille siivoamaan. Meillä on perussiistiä, mutta silti mies hyörii täällä tuntitolkulla kuin väkkärä ja puunaa ja kiillottaa ja ruuvailee joka paikkaa. Ruoat tuo mukanaan ja laittaa pöytään kynttilöineen päivineen, antaa kaikkia ohjeita ruoanlaittoon ja muihin kodin nikseihin, leikkii lasten kanssa, hieroo hartioita ja vaikka mitä. Olen tietysti kiittänyt kovasti, mutta koen oloni vaivautuneeksi. Sanoin monta kertaa että istu nyt alas ja rauhoitu, mutta ei. "Mitä hyötyä minusta on jos istun?". Tähän väliin mies on puhunut jo yhteenmuutosta, saisin lainata hänen autoaan jne jne.
En todellakaan ole tällaiseen tottunut. Olen hoitanut asiani itsenäisesti vuosia. En kaipaa holhoajaa tai jotain pelastajaa.
En jaksa tavat joka päivä, vaan olen lähettänyt miehen kotiinsa useammin kuin kerran päivän päätteeksi. Pidän miehestä, mutta tuntuu että tukehdun tällä menolla. Hän etenee liian nopeasti.
Olenko mä vaan kiittämätön typerys vai onko mulla oikeus tuntea ahdistusta ja perääntyä?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:00"]
Mulla on vastaavia kokemuksia ja en voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja yritä jaksaa! :D mulla vastaavat jutut on loppunut lyhyeen ja arvaappa vaan ottaako tuollaiset miehet sitä hyvin, no ei. Nämä heittäytyy itsesääliin ja saan vielä pitkään perästä viestejä miten ei ole ruokahaluja eikä elämäniloa, viestejä uusista treffiyrityksistä (ilmeisesti pakko löytää joku), känniavautumisia "anteeks kaikesta, halusin vain hyvää sulle" Minulle ei vaan tuollainen hoivaava miestyyppi käy, kun ne on sitten itse sitä hoivaa vailla kun tulee jokin ongelma elämässä, haluavat itkeä olkaa vasten ja puhua.
[/quote]
Niin, onhan se nyt ihan perseestä kun mies haluaa puhua kun on ongelmia elämässä. Tai herranen aika jopa itkeä!
Mitä vittua nyt taas? Itsehän et varmaan murheissasi tahdo puhua tai itke koskaan?
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:18"]
Mä löysin monien noiden ahdistusta herättävien miesten jälkeen sen joka kolahti heti, se olin minä joka olisin halunnut roikkua hänessä yötäpäivää ja hetkinä jolloin emme nähneet oli ikävä hirveä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen ja yhdessä ollaan kolmatta vuotta. Teen mielelläni kotityöni itse ja hoidan lapseni, tämä mies on rento oma itsensä, tekee pyydettäessä lähes mitä vaan, mutta ei ole siinä oma-aloitteinen. Viaksi en sitä laske , sillä siihen minä siinä rakastuin, miehisyyteen. Että on hirmu rakastettava, aito, pyyteetön, mutta vähän miehisesti ajattelematon.
[/quote]
Joo...mutta änkesirkö sä siivoomaan ja hieromaan ja valtasit sen ukon oman tilan hetkessä?
En jaksa lukea muiden vastauksia, mutta jos 2 viikkoa olette tunteneet, niin hälytyskellojen pitäisi jo soida! Onko kiinnostunut lapsista? Vai haluaako "hallita" ja päättää kaikesta? Suurin osa parisuhteista, joissa koetaan perheväkivaltaa alkaa siitä, että asiat etenevät aivan liian nopeasti, yleensä miehen toimesta.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 16:25"]Ihme äijä. Ensimmäinen pari viikkoa seurustelussa pannaan rankasti joka päivä ja yö ja sitten ehkä aletaan miettimään jatkoa.
Joku vätys ja äidin pikkupoika se on, jaksatko tuollaista tossukkaa katsoa vuosia?
t. mies
[/quote]
Kasvahan aikuiseksi ennen kuin huutelet siellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, kuullostaa aivan mun "eksältä"! Ihan kuin noi muutkin tapaukset tässä ketjussa.. Selkeästi ne, jotka kommentoivat, että mies tarkoittaa vain hyvää jne. eivät ole kokeneet itse vastaavaa tai sitten ihmisenä vain ovat nopeammin kiintyvää sorttia, mutta nämä tällaiset tapaukset ovat oikeasti rasittavia.
Kaikki alkoi ihan samalla tavalla kuin mitä ap kertoo ja kaikki meni muuten miehen tahdon mukaan. Kaiken olisi pitänyt mennä just sillä tahdilla millä mies saneli ja kaikki olisi pitänyt hoitaa nopealla tahdilla hyvässä miehen mieleisessä järjestyksessä.
Ahdistuin jo alkumetreillä. Alkuun tuo huomaavaisuus tuntui.. no, huomaavaisuudelta, sen jälkeen holhoamiselta, joka muuttui kauheaksi painostukseksi ja manipuloinniksi jota oli vaikea käsitellä. Ihan fyysisiä ja yksittäisiä tapauksia, joista tajusin ettei tämä ole normaalia huolenpitoa oli sekin, että mies halusi pestä mut suihkussa. Ihan joka kerta. Sen takia livahdin aamuisin suihkuun ja pistin oven säppiin, ettei mies ehdi perässäni ja sotke rutiineitani. Jos menin puhelimen kanssa paskalle, mies huomautti että tekstailen vessasta toisille salanpitein, eli kaiken se vahti tarkkaan. Huoh. En saanut harjata hampaitakaan rauhassa kun se oli heti pyyhkimässä mun naamaani hammastahnasta, vaikka olin aikeissa pestä naamani itse.
Mies myös lateli sääntöjä. Yksi oli se, että missään ei saanut liikkua enää kymmenen jälkeen illalla ja miesten luokse ei saanut missään tapauksessa jäädä yöksi. En edes kavereitteni, jotka olin tuntenut aikoja ennen häntä ja oltu kaveriporukalla liikkeellä iät ja ajat ja tunnettiin toisemme hyvin.
Hän halusi huolehtia myös hiuksistani "anna mä vedän käden tästä läpi että tiedän onko sun mentävä parturiin" Käsi tietty juuttui hiuslakkaan, ja se sattui kun äijä repi väkisin käden läpi hiustenlatvoista. Marisi puhelimeni käytöstä; jos juttelin julkisella paikalla puhelimeen, hän otti luurin pois tai kehoitti laskemaan sen alas vaikka olisin neuvotellut presidentin kansliapäällikön kanssa - ärsyttävän kuuloista nipottamista. Mies puuttui henkilökohtaiseen olemiseeni ja määräili koska lähdetään kotiin ja koska liikutaan minnekin. Jollen tullut, kävi käsiksi. Kolmen kuukauden salilla käynnin jälkeen mies heitti, ettei huomaa kropassani mitään eroa kun jännittelin vatsalihaksiani - itse joi alituiseen kuin sika ja oli sen näköinenkin. Esimerkkejä tuosta kohteliaasta iilimadosta löytyisi todella paljon, mutta sen kohteliaisuuden taustalla oli halu saada täytettä siihen omaan tyhjyyteensä.
Se tyhjyys taas oli sitä, että mies oli oman elämänsä suhteen aivan avuton. Hän tarvitsi minut (tai kenet tahansa naisen) sinne ihan koko ajan että saisi jotain uutta ajateltavaa, kuten hän asian ilmaisi. Hänellä ei ollut kavereita tai elämää ja se tahallinen avuttomuus suorastaan vitutti mua. Mutta, ne piirteet joihin ärsyynnyin:
- Soitteli ihan koko ajan.
- valvoi kenen kanssa olen liikkeellä ja mitä teen. Auta armias, kun en antanut kavereilleni aina nimiä vaan puhuin yleisellä tasolla "olin kavereitten kanssa/olin tyttöjen kanssa". Poikien kanssa ollessa.. siitä ei paljoa puhuttukaan.
- tutki facebookkini läpi ettei ole viestejä toisilta miehiltä
- Silloin kun ei soitellut, oli naisissa ja soitti perään syytelläkseen mua miksi tarvitsi uutta pesää
- Nälvi rivoilla nimityksillä
- Joi kuin sieni ja joka viikonloppu
- Puhui koko ajan minäminäminä eikä sinne empaattiselta näyttävään maailmaan mahtunut kukaan muu kuin hän itse
Hänen luonaan olisi pitänyt olla koko ajan. Aina. Jollen päässyt sinne, koska halusin elää omaa henkilökohtaista elämääni, niin totta kai mun piti olla alituisesti puhelimen tai fb:n äärellä tilittämässä jokainen tapahtuma mitä tein ilman häntä. Silloin kun en halunnut mennä miehelle, ja halusin viettää aikaa kavereiden kanssa, sain aikaan valtavan ryöpyn vihaa. Kun halusin tulla miehen kanssa samaan kaupunkiin, mutta katsoakseni kavereita ja mennäkseni myöhemmin miehelle, vastassa taas kauhea kiukku.
Lopulta mies väsyi koska olin niin hankala. Hän "jätti" minut, vaikka en edes suostunut missään vaiheessa lyömään lukkoon mitään, koska ahdisti (silloin en käsittänyt miksi, nyt olen jo viisaampi). Silloin ne ongelmat alkoivatkin kun en heti suostunut seurustelemaan ja kuuluttamaan sitä koko maailmalle vaan halusin rauhaksiin katsella mitä siitä voisi ajan kanssa tulla.
Tähänkin ratkaisuun oli oma historiansa. Mies itse vielä seurusteli kuuden lapsen äidin kanssa, jonka kanssa oli muuttanut yhteen saman katon alle kahden viikon tuntemisen jälkeen. He ehtivät asua yhdessä kaksi kuukautta, ennen kuin mies tapasi minut ja ilmoitti salamarakastuneensa.. Mies etsi pikapikaa oman asunnon, teki eron naiseen ja tämä kaikki tapahtui niin nopeasti että mietin vieläkin miten äkkiä nämä voivatkaan tapahtua ja miltä se on mahtanut tuntua siitä naisesta!
Tästä muutama viikko, niin mies halusi muuttaa yhteen saman tien, ja alkoi järjestellä muuttoani vaikka en ollut sanonut suoraan mitään edes seurusteluun. Hän soitteli ja mietti minne laittaisin hänen luonaan tavarani. Vasta kun hän tinkasi, että mitä mieltä olin, sanoin etteikö se pieni perkele tajunnut mun elekielestä ja niin pienen ajan tuntemisesta ettei me olla muuttamassa yhteen.
Kun miehen kokema alkuhuuma hälveni, hän alkoi kontrolloida ja manipuloida mua. Kun lopulta mies tajusi, etten muuttaisi hänen perässään toiseen kaupunkiin, hän pisti välit poikki.
"Mieti, entäs sitten kun hän alkuhuuman jälkeen tuntee edelleen riittämättömyyttä? Saatta vaikka alkaa kontrolloiman ja alistamaan sua, keinonaan pitää sut elämässään."
Mies siirtää riittämättömyyden tunteet naiseen. Ne tulevat erilaisin tavoin ilmi, joskaan eivät ilmene suoranaisina loukkauksina vaan ovat kohteliaisuuteen käärittyjä "totuuksia" joita miehellä on oikeus heitellä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:00"]
Mulla on vastaavia kokemuksia ja en voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja yritä jaksaa! :D mulla vastaavat jutut on loppunut lyhyeen ja arvaappa vaan ottaako tuollaiset miehet sitä hyvin, no ei. Nämä heittäytyy itsesääliin ja saan vielä pitkään perästä viestejä miten ei ole ruokahaluja eikä elämäniloa, viestejä uusista treffiyrityksistä (ilmeisesti pakko löytää joku), känniavautumisia "anteeks kaikesta, halusin vain hyvää sulle" Minulle ei vaan tuollainen hoivaava miestyyppi käy, kun ne on sitten itse sitä hoivaa vailla kun tulee jokin ongelma elämässä, haluavat itkeä olkaa vasten ja puhua.
[/quote]
Niin, onhan se nyt ihan perseestä kun mies haluaa puhua kun on ongelmia elämässä. Tai herranen aika jopa itkeä!
Mitä vittua nyt taas? Itsehän et varmaan murheissasi tahdo puhua tai itke koskaan?
[/quote]
56 jatkaa..
Mulla oli ihan samanlaista. Voi luoja niitä kännisiä puheluita, kun sain kuunnella sitä itkua. Itse koitin vääntää omassa elämässäni asioita järjestykseen ja kuuntelin kun mies jauhoi itsesäälistä itkua puhelimessa miksi en suostunut olemaan häntä lähellä.. Alkuun ymmärsin hänen ongelmiaan ja kuuntelin hänen asioitaan, mutta pian tajusin, että mies teki sitä ihan puhtaasti manipuloidakseen eikä ratkaistakseen murheitaan. Eli tiedän varsin hyvin mitä tuo ensimmäinen kommentoija haki takaa.. Kyllä itkeä saa, mutta joku raja silläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei välttämättä ole muuta kuin vilpitön halu olla lähelläsi tai auttaa mutta kyllä pari aiempaa saattoi myös olla oikeassa. Miehellä voi olla narsistisia piirteitä. Sillä ei ole merkitystä kummasta on kyse vaan sillä miltä sinusta tuntuu. Jos sua ahdistaa miehen jatkuva läsnäolo, kehotan perääntymään suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinasin just kirjottaa samasta aiheesta mutta tungen nyt tähän ketjuun..eli sama homma..pari viikkoa tunnettu ja oltu helvetisti yhessä..tai no se mies on ollu täällä ja koko ajan pitäs soitella ja äääh..mun tarkotus oli "tapailla" ei alkaa seurustella heti.Tuntuu,että nyt on pakk tms..Kanssa laittaa ruokaa,tiskaa yms..Hyvä mies olis varmasti mutta kun ahdistaa niin niin..oon yrittäny sanoa suoraan ja ei niin suoraan mutta tuntuu ettei tajua enkä halua loukata ja olla bitch..
Kohtelias iilimato, loistava termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 02:01"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:18"]
Mä löysin monien noiden ahdistusta herättävien miesten jälkeen sen joka kolahti heti, se olin minä joka olisin halunnut roikkua hänessä yötäpäivää ja hetkinä jolloin emme nähneet oli ikävä hirveä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen ja yhdessä ollaan kolmatta vuotta. Teen mielelläni kotityöni itse ja hoidan lapseni, tämä mies on rento oma itsensä, tekee pyydettäessä lähes mitä vaan, mutta ei ole siinä oma-aloitteinen. Viaksi en sitä laske , sillä siihen minä siinä rakastuin, miehisyyteen. Että on hirmu rakastettava, aito, pyyteetön, mutta vähän miehisesti ajattelematon.
[/quote]
Joo...mutta änkesirkö sä siivoomaan ja hieromaan ja valtasit sen ukon oman tilan hetkessä?
[/quote] en :D!
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 01:51"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:00"]
Mulla on vastaavia kokemuksia ja en voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja yritä jaksaa! :D mulla vastaavat jutut on loppunut lyhyeen ja arvaappa vaan ottaako tuollaiset miehet sitä hyvin, no ei. Nämä heittäytyy itsesääliin ja saan vielä pitkään perästä viestejä miten ei ole ruokahaluja eikä elämäniloa, viestejä uusista treffiyrityksistä (ilmeisesti pakko löytää joku), känniavautumisia "anteeks kaikesta, halusin vain hyvää sulle" Minulle ei vaan tuollainen hoivaava miestyyppi käy, kun ne on sitten itse sitä hoivaa vailla kun tulee jokin ongelma elämässä, haluavat itkeä olkaa vasten ja puhua.
[/quote]
Niin, onhan se nyt ihan perseestä kun mies haluaa puhua kun on ongelmia elämässä. Tai herranen aika jopa itkeä!
Mitä vittua nyt taas? Itsehän et varmaan murheissasi tahdo puhua tai itke koskaan?
[/quote] no sä et varmaan osaa lukea ketjua pidemmälle ja vastaustani jo aiheeseen. Ei ollut tuosta kyse mitä koitatat vängätä, mutta oletkin varmaan niitä naisia jotka ovat mielestään niin helvetin hyviä, mutta kääntää miehenkin sanat aina tahallaan väärin ja hyökkäävät päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 03:05"]Apua, kuullostaa aivan mun "eksältä"! Ihan kuin noi muutkin tapaukset tässä ketjussa.. Selkeästi ne, jotka kommentoivat, että mies tarkoittaa vain hyvää jne. eivät ole kokeneet itse vastaavaa tai sitten ihmisenä vain ovat nopeammin kiintyvää sorttia, mutta nämä tällaiset tapaukset ovat oikeasti rasittavia.
Kaikki alkoi ihan samalla tavalla kuin mitä ap kertoo ja kaikki meni muuten miehen tahdon mukaan. Kaiken olisi pitänyt mennä just sillä tahdilla millä mies saneli ja kaikki olisi pitänyt hoitaa nopealla tahdilla hyvässä miehen mieleisessä järjestyksessä.
Ahdistuin jo alkumetreillä. Alkuun tuo huomaavaisuus tuntui.. no, huomaavaisuudelta, sen jälkeen holhoamiselta, joka muuttui kauheaksi painostukseksi ja manipuloinniksi jota oli vaikea käsitellä. Ihan fyysisiä ja yksittäisiä tapauksia, joista tajusin ettei tämä ole normaalia huolenpitoa oli sekin, että mies halusi pestä mut suihkussa. Ihan joka kerta. Sen takia livahdin aamuisin suihkuun ja pistin oven säppiin, ettei mies ehdi perässäni ja sotke rutiineitani. Jos menin puhelimen kanssa paskalle, mies huomautti että tekstailen vessasta toisille salanpitein, eli kaiken se vahti tarkkaan. Huoh. En saanut harjata hampaitakaan rauhassa kun se oli heti pyyhkimässä mun naamaani hammastahnasta, vaikka olin aikeissa pestä naamani itse.
Mies myös lateli sääntöjä. Yksi oli se, että missään ei saanut liikkua enää kymmenen jälkeen illalla ja miesten luokse ei saanut missään tapauksessa jäädä yöksi. En edes kavereitteni, jotka olin tuntenut aikoja ennen häntä ja oltu kaveriporukalla liikkeellä iät ja ajat ja tunnettiin toisemme hyvin.
Hän halusi huolehtia myös hiuksistani "anna mä vedän käden tästä läpi että tiedän onko sun mentävä parturiin" Käsi tietty juuttui hiuslakkaan, ja se sattui kun äijä repi väkisin käden läpi hiustenlatvoista. Marisi puhelimeni käytöstä; jos juttelin julkisella paikalla puhelimeen, hän otti luurin pois tai kehoitti laskemaan sen alas vaikka olisin neuvotellut presidentin kansliapäällikön kanssa - ärsyttävän kuuloista nipottamista. Mies puuttui henkilökohtaiseen olemiseeni ja määräili koska lähdetään kotiin ja koska liikutaan minnekin. Jollen tullut, kävi käsiksi. Kolmen kuukauden salilla käynnin jälkeen mies heitti, ettei huomaa kropassani mitään eroa kun jännittelin vatsalihaksiani - itse joi alituiseen kuin sika ja oli sen näköinenkin. Esimerkkejä tuosta kohteliaasta iilimadosta löytyisi todella paljon, mutta sen kohteliaisuuden taustalla oli halu saada täytettä siihen omaan tyhjyyteensä.
Se tyhjyys taas oli sitä, että mies oli oman elämänsä suhteen aivan avuton. Hän tarvitsi minut (tai kenet tahansa naisen) sinne ihan koko ajan että saisi jotain uutta ajateltavaa, kuten hän asian ilmaisi. Hänellä ei ollut kavereita tai elämää ja se tahallinen avuttomuus suorastaan vitutti mua. Mutta, ne piirteet joihin ärsyynnyin:
- Soitteli ihan koko ajan.
- valvoi kenen kanssa olen liikkeellä ja mitä teen. Auta armias, kun en antanut kavereilleni aina nimiä vaan puhuin yleisellä tasolla "olin kavereitten kanssa/olin tyttöjen kanssa". Poikien kanssa ollessa.. siitä ei paljoa puhuttukaan.
- tutki facebookkini läpi ettei ole viestejä toisilta miehiltä
- Silloin kun ei soitellut, oli naisissa ja soitti perään syytelläkseen mua miksi tarvitsi uutta pesää
- Nälvi rivoilla nimityksillä
- Joi kuin sieni ja joka viikonloppu
- Puhui koko ajan minäminäminä eikä sinne empaattiselta näyttävään maailmaan mahtunut kukaan muu kuin hän itse
Hänen luonaan olisi pitänyt olla koko ajan. Aina. Jollen päässyt sinne, koska halusin elää omaa henkilökohtaista elämääni, niin totta kai mun piti olla alituisesti puhelimen tai fb:n äärellä tilittämässä jokainen tapahtuma mitä tein ilman häntä. Silloin kun en halunnut mennä miehelle, ja halusin viettää aikaa kavereiden kanssa, sain aikaan valtavan ryöpyn vihaa. Kun halusin tulla miehen kanssa samaan kaupunkiin, mutta katsoakseni kavereita ja mennäkseni myöhemmin miehelle, vastassa taas kauhea kiukku.
Lopulta mies väsyi koska olin niin hankala. Hän "jätti" minut, vaikka en edes suostunut missään vaiheessa lyömään lukkoon mitään, koska ahdisti (silloin en käsittänyt miksi, nyt olen jo viisaampi). Silloin ne ongelmat alkoivatkin kun en heti suostunut seurustelemaan ja kuuluttamaan sitä koko maailmalle vaan halusin rauhaksiin katsella mitä siitä voisi ajan kanssa tulla.
Tähänkin ratkaisuun oli oma historiansa. Mies itse vielä seurusteli kuuden lapsen äidin kanssa, jonka kanssa oli muuttanut yhteen saman katon alle kahden viikon tuntemisen jälkeen. He ehtivät asua yhdessä kaksi kuukautta, ennen kuin mies tapasi minut ja ilmoitti salamarakastuneensa.. Mies etsi pikapikaa oman asunnon, teki eron naiseen ja tämä kaikki tapahtui niin nopeasti että mietin vieläkin miten äkkiä nämä voivatkaan tapahtua ja miltä se on mahtanut tuntua siitä naisesta!
Tästä muutama viikko, niin mies halusi muuttaa yhteen saman tien, ja alkoi järjestellä muuttoani vaikka en ollut sanonut suoraan mitään edes seurusteluun. Hän soitteli ja mietti minne laittaisin hänen luonaan tavarani. Vasta kun hän tinkasi, että mitä mieltä olin, sanoin etteikö se pieni perkele tajunnut mun elekielestä ja niin pienen ajan tuntemisesta ettei me olla muuttamassa yhteen.
Kun miehen kokema alkuhuuma hälveni, hän alkoi kontrolloida ja manipuloida mua. Kun lopulta mies tajusi, etten muuttaisi hänen perässään toiseen kaupunkiin, hän pisti välit poikki.
"Mieti, entäs sitten kun hän alkuhuuman jälkeen tuntee edelleen riittämättömyyttä? Saatta vaikka alkaa kontrolloiman ja alistamaan sua, keinonaan pitää sut elämässään."
Mies siirtää riittämättömyyden tunteet naiseen. Ne tulevat erilaisin tavoin ilmi, joskaan eivät ilmene suoranaisina loukkauksina vaan ovat kohteliaisuuteen käärittyjä "totuuksia" joita miehellä on oikeus heitellä.
[/quote] kamala kokemus, onneksi pääsit eroon tuollaisesta. Monen mielestä "täydellisestä miehestä" ilmeisesti, kun kerta toisen elämään tunkeminen ja ahdistaminen nurkkaan on ihanaa . Minunkin tuntemilla samanlaisilla miehillä oli tuo ettei ollut ystäviä, siitä päättelin että varmaan on pian omistushaluisia. Ei mitään omaa kiinnostuksen tuntua mihinkään, ainoa asia oli tämä suhde kanssani tai työasiat, joista puhui kehuen omaa osaamistaan ja jaksamistaan ja hyvyyttään ihmisenä, kun on niin tunnollinen työmieskin. Molempia kestin kuukauden verran ja tuona aikana ne oli tulossa aina tänne, toinen asui onneksi kaukana, mutta tämä toinen lähellä ja oli täällä aivan liikaa. Vaikka yritin näyttää jo kaikin tavoin, että mene pois niin ei auttanut. Vihdoin uskalsin sanoa sen kun oltiin ensimmäistä kertaa baarissa yhdessä minun ystävien luona eti kaupungissa. Hän ajoi sieltä kännissä pois ja soitteli että menee kotiin ampumaan itsensä. Tällätavoin yritti manipuloida herättämällä sääliä ja tunteita, ikäänkuin väkisin olisi pitänyt jatkaa ettei hän vahingoita itseään.
Ja lisään vielä, että heti seuraavalla viikolla alkoi tulla viestejä miten on menossa treffeille ja käskettiin pitämään peukkuja. Ikää kuitenkin jo sen verran, ettei olla mitään teinejä vaan kolmekymppisiä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:01"]
Ja lisään vielä, että heti seuraavalla viikolla alkoi tulla viestejä miten on menossa treffeille ja käskettiin pitämään peukkuja. Ikää kuitenkin jo sen verran, ettei olla mitään teinejä vaan kolmekymppisiä.
[/quote]
Kolmekymppinen oli tämäkin uroo, mutta käytös kuin teinillä! Onkohan sama äijä kyseessä kun tarinat stemmaa nyt liian hyvin. Mies uhkasi ampua itsensä ja seuraavaksi oli kertomassa kun haaviin on tarttunut taas kunnon vonkale. Siitä taas viikko niin viestiä siitä miten kamalasti hänellä on ongelmia joissa tarvitsee apua.. Sanoin aivan suoraan että mulla on uudet kuviot ja etten pysty nyt keskittymään hänen murheisiinsa. Käskin mennä hoitoon, niin se äijä sanoi että hän on käynyt jo. "No näemmä ei ole turhan hyvin tehonnut, hae lisää" ja heitin luurin kiinni. Ei ole sen jälkeen kuulunut muuta kuin vajaa minuutti puhelun jälkeen tullut viesti "sanoisinko mä sulle noin jos sä soittaisit mulle että sulla on murheita" (Vastasin muuten siihen "Hehee, arvaapa kolme kertaa. Saat vihjeen joka alkaa e:llä!"
56
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:01"]
Ja lisään vielä, että heti seuraavalla viikolla alkoi tulla viestejä miten on menossa treffeille ja käskettiin pitämään peukkuja. Ikää kuitenkin jo sen verran, ettei olla mitään teinejä vaan kolmekymppisiä.
[/quote]
Kolmekymppinen oli tämäkin uroo, mutta käytös kuin teinillä! Onkohan sama äijä kyseessä kun tarinat stemmaa nyt liian hyvin. Mies uhkasi ampua itsensä ja seuraavaksi oli kertomassa kun haaviin on tarttunut taas kunnon vonkale. Siitä taas viikko niin viestiä siitä miten kamalasti hänellä on ongelmia joissa tarvitsee apua.. Sanoin aivan suoraan että mulla on uudet kuviot ja etten pysty nyt keskittymään hänen murheisiinsa. Käskin mennä hoitoon, niin se äijä sanoi että hän on käynyt jo. "No näemmä ei ole turhan hyvin tehonnut, hae lisää" ja heitin luurin kiinni. Ei ole sen jälkeen kuulunut muuta kuin vajaa minuutti puhelun jälkeen tullut viesti "sanoisinko mä sulle noin jos sä soittaisit mulle että sulla on murheita" (Vastasin muuten siihen "Hehee, arvaapa kolme kertaa. Saat vihjeen joka alkaa e:llä!"
56
[/quote]
Viesti lähti liian aikaisin, paska. Siis vastasin että "hehee, arvaapa kolme kertaa soittaisinko sulle muutenkaan. Saat vihjeen joka alkaa e:llä!"
Toisaalta kuulostaa ihanalta, että joku vähän hemmottelisi ja antaisi hetken hengähtää taloustöistä, mutta voin kuvitella, että tuollaisessa suhteessa ne perhoset mahanpohjassa ja se alun huuma jäävät helposti kokematta, jos heti aletaan "leikkiä kotia" touhuamalla kuin asuttaisiin jo yhdessä. Mies varmasti ymmärtää, jos puhut hänelle asiasta. :)
Se luulee olevansa pelastava enkeli, joka tekee elämästäsi parempaa. Kuulostaa epätoivoiselta. Totta kai toista saa auttaa, mutta ehkä vähän liian aikaista tuollaiselle... Sitten myöhemmin yrittää vedota siihen kuinka "pelasti sinut".
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:00"]Minulle ei vaan tuollainen hoivaava miestyyppi käy, kun ne on sitten itse sitä hoivaa vailla kun tulee jokin ongelma elämässä, haluavat itkeä olkaa vasten ja puhua.[/quote]
Ei sovi minullekaan. Kys. tyyppi on usein myös tavattoman herkkä joten ongelmaksi riittää jo esim. tikku sormessa tai lievä ruumiinlämmön nouseminen tyyliin 37,2.