Lue keskustelun säännöt.
Voi, kuinka mä edelleen haikailen Jarnon perään.
04.09.2006 |
Pariin vuoteen en ole nähnyt kuin ohimennen, vaihdettiin kuulumisia tuossa taannoin. Eronnut nykyään.
Onks kellään muulla kaikokaipuuta, joka pakahduttaa koko sydämen?
Kommentit (3)
En voinut seurata perässä silloin. Tai nyt jälkeen päin mietin, että olisin kyllä, jos olisin vaan tarpeeksi ponnistellut, ja jossitteluttaa... Kaukosuhde ei sitten kestänyt. Siitä vaan ei jotenkin tullutkaan mitään.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen suhteessa, josta en enää tiedä onko tämä sitä todellista/oikeaa. On suuria tunteita toista ihmistä kohtaan..
Tsemppiä sulle.. ehkä sitä olis vaan koitettava keskittyä siihen, mitä on saanut, sen sijaan, että haikailee sen perään mitä ei saanut.. (tätä koitan noudattaa itekkin)
Mun suuri rakkauteni ja elämäni tarkoitus (niin ainakin silloin ajattelin). Hyvä mies mulla on nykyään, mutta kun vaan kuulenkin exän nimen, tuntuu kuin sähköiskun olisi saanut... Huoh.