Lue keskustelun säännöt.
PIKA: Menisitkö tilanteessani työhaastatteluun?
02.12.2014 |
Haastatteluhan ei ole mikään tae paikasta, mutta minä olen nyt mieheni yrityksessä töissä. Hän on ollut vähän tyytymätön työpanokseeni, koska hoidan koko "arjen pyörityksen" yksin ja en ole kerta kaikkiaan jaksanut tehdä täyttä työpäivää. Olen siis käytännössä puoliksi kotirouva jos ilkeästi sanotaan. Meillä on yksi lapsi, joka on kohta kouluikäinen.
Nyt taannoin sisuunnuin kun väsyin kuuntelemaan v*ttuilua ja hain yhtä paikkaa, ja tänään olisi haastattelu. Olen ollut huolissani ammattitaitoni säilymisestä, ja ikää kun tulee niin... No tiedättehän. Ei keski-ikäistä kukaan ala enää opettamaan uudessa paikassa vaan vaaditaan jo sitä osaamista.
Ja oma työpaikka ja tulot tietysti turvaisivat selustaa mahdollisessa erotilanteessa kun olisi omat tulot.
Mies on siinä vanhan kansan ihminen, että kotitöihin ei osallistu (poikkeuksena omakotitalon ulkohommat) ja lapsen olen hoitanut AINA kokonaan yksin. Avioehtoakin mies on viime aikoina vaatinut, joten epäilen hänen harkitsevan eroa. Sehän olisi hulluinta, mitä voisin tehdä; olen passannut miestä kymmenen vuotta, tehnyt aina töitä, ensin "vieraalla", kotona sekä miehen yrityksessä. Ja sitten minun pitäisi lähteä mukanani pelkkä tuulen huuhtoma perse?
No, meni nyt sivuraiteille, mutta mitä sinä tekisit? Menisitkö haastatteluun ja jos saisit paikan, niin helpottaist arkea esimerkiksi ostamalla siivouspalveluja? Matalapalkka-alan ihminen olen ihan, että mitään hirmutienestejä minulle ei olisi luvassa, mutta kuitenkin ne omat tulot...
Pelkään vain, että palan loppuun jos olisi ensin kokopäivätyö "vieraalla", kaikki lapsen asiat (koulu, harrastukset jne), kotityöt sekä vielä varmasti mieskin antaisi töitä tehtäväksi.
Kommentit (28)
AP VASTAA
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:21"]
Ottaisin paikan vastaan ja sanoisin miehelle, että alkaa etsimään uutta työntekijää tilallesi yritykseensä sekä asennoitumaan niin, että huushollin hommat ei enää hoidu pelkästään sinun toimestasi. Tässä on nyt loppukuu aikaa tehdä perheelle ns. lukujärjestystä siitä kuka hoitaa lapsen aamu- ja iltatoimet, kuskaukset sun muut. Voitte myös kilpailuttaa yhdessä siivouspalveluja tms.
[/quote]
Hihhih, lohkaisitpas hyvän vitsin :) Ettäkö mies hoitaisi mitään lapsen kuskauksia tai toimia. No, iltatoimia hoitaa kyllä siten, että aina kun minä menen lapsen kanssa aikaisin nukkumaan, niin lapsi odottaa että minä nukahdan, nousee ylös ja menee miehen kanssa valvomaan puoleen yöhön asti. Sitten minä aamulla revin väsynyttä lasta sängystä ylös. (Siis tämä on meillä ihan arkipäivää)
Nyt kun kirjooitan näitä asioita ilmoille, niin itsestänikin alkaa tuntua, että tämä meininki ei ole varmaan millään muotoa normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin niin mulkku, että jättäisin miehen vaatteet ja muutkin sen käyttämät tavarat pesemättä ja hoitaisin vain omat vaatteeni ja tiskit ja kokkailisin vain itselleni ja lapselle ruoat. Sit jos saisin tuon uuden työpaikan ilmoittaisin, että koska teen töitä siinä missä hänkin, niin nyt tilataan meille kotisiivous kerran viikkoon ulkopuolisen toimesta, koska ukko ei sulle siitä penniäkään maksa, että sä hoidat huushollin ja lapsen, eikä itsekään noihin asioihin osallistu. Sanoisin miehelle, että jos ruokaa haluaa niin joko pitää itse sitä tehdä tai mennä ulos syömään. Niin pitkään, kun toinen ei mua elätä, en todellakaan ole sille mikään kodinhoitaja. Toki, jos mies alkaisi maksamaan mulle erikseen siitä, että hoidan hänen vaatteet ja pidän asunnon siistinä, niin sit asia erikseen:D
Mistä te löydätte noita avuttomia miehiä passattavaksi vielä nykyaikana? Ja sitten näiden kanssa hankitaan vielä lapsiakin! Mutta asiaan: Jos epäilet että mies harkitsee avioeroa, äkkiä ulkopuoliselle töihin. Ei missään nimessä allekirjoitusta avioehtoon. Miten työhaastattelu meni?
AP VASTAA
NYT ON HYVÄT NEUVOT KALLIIT!
Tänään sain tietää, että saan sen paikan.
APUA!
Selvennän vähän tilannetta. Siis maksaahan mies minulle nyt palkkaa kuitenkin, eli ihan asiallisesti kertyy eläkkeet jne. MUTTA kun se minun työpäiväni on vähän niin ja näin, että teen töitä osa-aikaisesti koska aikaa kuluu huushollin pyöritykseen. Mies on tosiaan aivan avuton, nytkin kellon on viisi iltapäivällä ja on IHAN yksin minun asiani, että hoidan perheelle nytkin kohta ruoka pöytään.
Huolissani olen tosiaan ammattitaidostani ja siitä, että enhän minä ihan oikeasti kokopäivätöissä tässä miehen yrityksessä ole. Teen toki oikeitakin (rutiini)töitä, mutta tiedän, että työmarkkinoilla sellainen katsotaan herkästi käytännössä kotirouvana olemiseksi, mikä ei todellakaan ole mikään etu.
Nyt siis olisi käymässä niin, että en tekisi miehen yrityksessä sitäkään vähää mitä nyt olen tehnyt, lähinnä perustoimistohommia, sähköpostitilausten vastaanottoa, eteenpäinlaittoa jne.
Työt alkaisivat tammikuussa.
Nyt on aivan kamala olo, mitä teen? Milloin uskallan kertoa miehelle? :( Tämä varmasti vaikuttaa aivan hullulta, mutta kun tämä nyt vain on totta.
Tässä käytännössä kotona ollessa tuntuu, että (nekin vähät) lahjani menevät hukkaan, päivät, ja vuodetkin vain kuluvat tässä arkea pyörittäessä ja siinä vasemmalla kädellä miehen töitä hoidellessa (ja aina välillä saan tietysti haukut, viimeksi tänään kun olin unohtanut yhden asian). Olen kuitenkin käynyt koulujakin aika pitkään, eli potentiaalia kyllä olisi ties mihin, enhän voi itse edes tietää kun olen näinkin nuori vielä. (Olen kaupallisen alan ihminen.)
Jo nyt huomaan joskus jossittelevani sitä, että ties minne olisin edennyt edellisessä työpaikassani, jos en olisi sieltä irtisanoutunut. Siellä oli silloin tilaisuus edetä mutta minä hullu irtisanouduin ja menin miehen yritykseen töihin, koska kuten sanoin, palkkani ei päätä huimannut. (Miehen yrityksellä tosin menee ihan hyvin mutta yrittämisessäkin on riskinsä.)
Ja siitäkin on vasta kolme vuotta. Jos tätä miehen yrityksessä "työskentelyä" jatkan kovinkin pitkään vielä, niin pelkään että katkeroidun. Varsinkin, kun mies aina viinipäissään haluaa avioehtoa ja sanoo, että olen hänen kanssaan rahan takia (PAH, ei hänellä sitä rahaa nyt niin paljoa edes ole, että sen vertaisen rahan takia alkaisin kenenkään kanssa vuosikausiksi olemaan!!! Tai itse asiassa en alkaisi rahan takia olemaan kenenkään kanssa mutta se onkin eri asia eikä siitä tarvitse nyt tähän kenenkään alkaa vinoilemaan.)
Auttakaa, mitä sinä tekisit? Puhukaa minulle nyt viisaita jooko :( Olen todella hämmentynyt nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin paikan vastaan ja sanoisin miehelle, että alkaa etsimään uutta työntekijää tilallesi yritykseensä sekä asennoitumaan niin, että huushollin hommat ei enää hoidu pelkästään sinun toimestasi. Tässä on nyt loppukuu aikaa tehdä perheelle ns. lukujärjestystä siitä kuka hoitaa lapsen aamu- ja iltatoimet, kuskaukset sun muut. Voitte myös kilpailuttaa yhdessä siivouspalveluja tms.
AP VASTAA
Kiitos vastauksista ja hyödyllisistä vinkeistä! Tosiaan, eskarin yhteydessä meillä toimiikin iltapäiväkerho. Apuva, jänskättää mutta kohta lähden! :D
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:26"]
Lähinnä lapsen takia pelottaa se, että kuka on sitten pienen ekaluokkalaisen lähettämässä kouluun ja vastaanottamassa sieltä. Mies ei ole vaihtoehto, kuorsaa klo 9 asti aamulla eikä häntä saa missään tapauksessa herättää. Ei myöskään ole koskaan kuskannut lasta mihinkään, osaisikohan edes.
(Itse olen yksinhuoltajan lapsi jonka äiti oli töissä kaikki arkipäivät klo 6-14 ja muistan, kuinka kamalaa ja turvatonta oli lähteä aina yksin kouluun. Milloin jäi reppu kotiin, milloin menin milloin sattuu yms. Ei sen ikäinen ole mielestäni vielä valmis siihen. Kouluni olen kuitenkin sittemmin käynyt ihmeen hyvin mutta ikinä en lapselleni samaa toivoisi).
[/quote]
Nykyään eka-ja tokaluokkalaisille on tarjolla aamuäivä- ja iltapäiväkerhot, joihin lapset voivat mennä kahdeksalta aamulla ja olla neljään asti iltapäivällä. Ei siis tarvitse viettää aikaa yksin ja turvattomana.