Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuli perheemme hylkiö
02.12.2014 |
Olen pitkään harkinnut, jaksanko aiheesta avautua, mutta nyt tuntuu siltä, että pakkohan se on.
Olen nainen, minulla on sisaruksina vain veljiä, useita. Lapsesta saakka olen hoitanut heitä ( vanhempien juopotellessa ) ja vielä vanhempanakin pitänyt aina huolen, että pärjäävät. Olen kuvaillut välejämme erittäin lämpimiksi ja todella tunsin,että sitä ne olivatkin. Ollaan voitu keskustella ihan mistä vain, en ole koskaan ketään tuominnut, hyljeksinyt,jokaisella aikoinaan ollut omat vaikeutensa..Kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Rakastan heitä kaikkia yli kaiken. En äkkiseltään keksi mitään asiaa, mitä en olisi valmis tekemään heidän vuokseen. Aina olen ollut tukena,turvana,auttavana kätenä,ystävänä,kuuntelijana,tsemppaajana,niin paljon olen auttanut,kun vain pystynyt..olenhan myös vanhin. Minun luokseni on aina voinut tulla, kotiini ja työpaikalleni he ovat aina olleet enemmän kuin tervetulleita. Olen ollut heistä kaikista mahdottoman ylpeä, olen toki edelleenkin, osittain.
Kun nyt on sattunut käymään niin, että muutama vuosi sitten yritykseni ajautui konkurssiin, niin rahatilannehan siinä heikkeni. En olisi uskonut, että minä joudun heiltä mitään koskaan pyytämään, tarkoitan siis rahaa. Olen kyllä pyytänyt remppa-apua vuosien varrella milloin missäkin, mutta aina olen siitä triplat maksanut, kuin mitä ammattilaiselle joutuisi pulittamaan. Mutta, nyt olen siis itse joutunut turvautumaan heihin, ja olenkin heille yhteensä jopa 500 euroa velkaa tämän vuoden alusta alkaen. Ja sanotaanko nyt vaikka näin, että tuo n.500 e velka on jakautunut 5:n veljeksen kesken, eli ei se nyt niin paha velka ole per nuppi. Velka on aina velka, mutta melko kalliiksi tuon "lainan" ottaminen minulle tuli : minuapa ei enää kutsuta illanistuijaisiin, tupareihin, synttäreihin, vappu meni yksin, samoin juhannus .Todennäköisesti myös joulu ja uusivuosi tulee olemaan yksinäinen. Kaiken tämän minä siis missaan. Välillä mietin, että minulla on ihan turhaan puhelin, ei siihen kukaan soita. Aina sen aloitteen teen minä. Saan sitten jälkeenpäin kuulla, kuinka toisilla oli niin mukavaa.Ja muutenkin toistensa kuulumiset kulkevat aina välikäden kautta, minulle ei suoraan mitään kukaan ilmoita. Ja tämä ei ole mikään aika-kysymys, heillä on kyllä aikaa pitää toisiinsa edelleen tiiviisti yhteyttä,lähes päivittäin soittelevat/ näkevät. Kaikki veljeni asuvat 100m-2km etäisyydellä minusta,että eipä se voi olla välimatkastakaan kyse. 2 heistä on nyt muuttanut uusiin koteihinsa vuoden sisällä, minua ei vaan ei ole vieläkään kutsuttu kylään,toinen muutti ihan tuohon naapuriin. En edes kuullut mistään muuttopuuhista.Joutilaana olisin mielelläni auttanut muutossa,kuten aina ennenkin. No, enpä minä sinne väkisin änkeä. Kaikki yhteydenpito heidän suunnaltaan minuun on yllättäen katkennut.Minkäänlaista syytä ei ole minun korviini kulkeutunut.
Voin sanoa, että tuo 500 euroa ei ollut tämän menetyksen arvoista. Mutta yllätyksenä tulee tämä " hiljaisuus". Mikäli koskaan milloinkaan on keneltäkään tarvinnut edes euroa lainata, olen sen vähintäänkin kymppinä maksanut takaisin asap. Ja se muisto pitäisi heillä vieläkin olla, että näin minä toimin, en MINÄ ole muuttunut vaan minun rahatilanteeni. Taistelen joka päivä pysyäkseni hengissä, jotta ei tarvitse enää senttiäkään lainata. Jos haluaisin menneitä kaivella, niin voisin sanoa, että kyllä hekin ovat reippaan kymppitonnin edestä saaneet minulta tässä vuosien varrella käteistä "pientä kivaa " varten. Tämä ei siis ole ollut mitään lainaa, jota ei ole tarkoituskaan periä takaisin, kunhan vain hyvää hyvyyttäni silloin kun sitä rahaa sattui olemaan.
Jos nyt joku ottaa selkoa tästä sepustuksestani ( jota siis yön yksinäisinä tunteina kirjoitan ), niin kertokaahan mitä teen nyt väärin? Niin kauan kun olen heille senttiäkään pystyssä, en aio mainita pahasta mielestäni mitään. Koen, että he ovat auttaneet minua enemmän kuin tarpeeksi tässä rahatilanteessani. Mutta heti kun velkani triplana taas maksan takaisin, niin enhän minä tätä yksinäisyyttä unohda ja kaikkia missattuja yhteisiä juttuja. Sitä vain mietin, että kun jonain kauniina päivänä kaikki on taas ns.tasattu, kuinka voin tämän unohtaa? Vai tarvitseeko minun? Voiko tässä kaikessa olla vain ja ainoastaan raha kyseessä, vai onko nyt jotain muuta, mitä en ehkä kykene näkemään. Se minun on vielä pakko sanoa, että en todellakaan ole kertonut heille suurestikaan kaikista ongelmistani, vaan päinvastoin, omani on useasti jäänyt omaan arvoonsa. Kuuntelen edelleen mitä heillä on sydämmellään ja kuinka heillä menee. Sen harvan kerran kun satun olemaan yhteydessä, olen pyydettäessä antanut neuvoja niitä tarvittaessa.
Tiedän,melko ikävää tekstiä tähän aikaan yöstä, mutta pakko oli päästä jakamaan. Tapahtuuhan tätä muissakin sisaruspiireissä, ja on minulla ollut tässä reilut puoli vuotta aikaa sulatella asioita, mutta kun ei ne vain sula. Olenko siis aivan totaalisen väärässä tuon suhteen, että rahan takia ovat pojat hyljänneet, vai miksi puhelimeni ei enää soi???
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan triplana: reippaiden korkojen kera joka sentti takaisin.....Sen pitäisi olla enemmän kuin ok...
Olet pitänyt itseäsi kynnysmattona joten sinua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Tuliko yllätyksenä?
Jos tämä on tilanne, et ole tehnyt mitään väärin. Kutsu veljet kylään juttelemaan asiasta ja kerro mitä olet mieltä tapahtuneesta ja miksi sinulla on loukattu olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä tuli suurena yllätyksenä tämä, en ole pitänyt itseäni minkäänsortin mattona,päinvastoin :olen luullut, että pojat on kunnioittaneet mua. Jos jotain positiivista, niin avaapahan tämä silmäni. Jos olis noi luottotiedot kunnossa, vaan kun ei.... Ja helpottihan tämä,kun vähän sai avautua, eipä tuo mieskään kaikkea jaksa ymmärtää,vaikka kovasti yrittää :)
Eivät varmaan tajua, että olet erillinen yksilö, omalla persoonalla varustettu ihminen. Pitänevät sinua jonkinlasena äidin jatkeena, mitä kertomastasi päätellen olet ollutkin. Ja sitä myöden omana jatkeenaan myös. Ei ihan terveeltä toimintamallilta kuulosta, mutta kovin tavanomaistahan tuo tuntuu olevan. Et sattunut lukea taannoin pitkää ketjua, jossa puitiin 70-luvulla syntyneiden naisten kasvatusta ja ajan ilmapiirin vaikutusta mm. itsetuntoon?
Itse tulin aikoinaan kätevästi kasvatetuksi veljeni palvelijaksi ja serkkujeni lapsenlikaksi (olin ison serkusparven ainut tyttö) Samoin on käynyt itselleni kuin ap:lle, minua ei kenenkään ole koskaan tarvinnut vaivautua missään asiassa auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 03:35"]
Eivät varmaan tajua, että olet erillinen yksilö, omalla persoonalla varustettu ihminen. Pitänevät sinua jonkinlasena äidin jatkeena, mitä kertomastasi päätellen olet ollutkin. Ja sitä myöden omana jatkeenaan myös. Ei ihan terveeltä toimintamallilta kuulosta, mutta kovin tavanomaistahan tuo tuntuu olevan. Et sattunut lukea taannoin pitkää ketjua, jossa puitiin 70-luvulla syntyneiden naisten kasvatusta ja ajan ilmapiirin vaikutusta mm. itsetuntoon?
Itse tulin aikoinaan kätevästi kasvatetuksi veljeni palvelijaksi ja serkkujeni lapsenlikaksi (olin ison serkusparven ainut tyttö) Samoin on käynyt itselleni kuin ap:lle, minua ei kenenkään ole koskaan tarvinnut vaivautua missään asiassa auttamaan.
[/quote]
No hui. Tuosta alusta tuli jo kylmät väreet: nuorimmainen nimittäin kutsui minua pitkään äidiksi, mitä en siis koskaan ole kokenut olevani heille. Eli mikäli oikein tulkitsin, he siis peilaavat nyt äitini virheitä minun kauttani : sen pienen hetken, kun minulla ei menekään niin hyvin, olen epäonnistunut kuten hän ( äitimme ) aikanaan?? Apua, hurjaa. Eli olen siis omalla toiminnalla aiheuttanut tämän kaiken. Olen antanut heille vissiin liikaa turvallisuuden tunnetta taloudellisesti, ja nyt kun se on hetkellisesti poissa, niin minäkin olen "epäonnistunut"...Tätä mä justiinsa tarkoitin, eli jotain muutakin tässä voi olla, kuin vain se rahallinen velka..Kiitos tästä,tämä pisti pohtimaan.
Kurja tilanne aloittajalla, en kyllä osaa sanoa tuollaiseen käytökseen muilta mitään syytä, valitettavasti:/ Ehkä he ovat vain itsekkäitä, heille raha kelpaa mutta muita eivät halua auttaa. Itselläni myös sellainen tilanne, että velipuolia ei pahemmin tunnu kiinnostavan pitää mitään yhteyttä minuun enää, ei laitella viestiä tai soitella muuten vain, ei tulla kylään. Isä ei käy kylässä, kaveria tuntuu kiinnostavan aina vain vähemmän...:/ En tiedä mitä muuta tällaisille voi tehdä kuin antaa olla, tiedän etten ole itse ketään loukannut ja vaikka olisin niin hyvä ystävä sanoisi siitä, eikä vähitellen katkaisisi suunnilleen välejä. Olen kuitenkin hyvä tyyppi ja siksi niin vaikeaa ymmärtää, miksi toiset karttavat seuraani. Yksi kerrallaan poistutaan vähitellen elämästäni, minä olen se joka ottaa yhteyttä ja pyytää kylään tai kysyy kuulumisia, muita ei kiinnosta. Tuntuu aika pahalle tuollainen joten ap saa sympatiani. Kaipa se on etsittävä uusia ihmisiä elämään joita kiinnostaisi... Ap:lle suosittelisin että yrittää vielä puhua ja kertoa mille tuntuu, sanoo miten tuntuu pahalle tuollainen käytös kun on kuitenkin ollut tukena muille. Tilanne joko korjaantuu tai sitten ei, toivotaan parasta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattavat myös luulla, että hiljaisuus sinun puoleltasi on ollut halua olla omissa oloissa ja kunnioittaneet tätä. Pienet ja välillä suuremmatkin kommunikaatiovaikeudet sisarusten välillä on tuttuja myös näin miespuoleisen näkökulmasta. Suoraan vaan kysyt, jos jokin painaa mieltä, niin lähtee vyyhti purkautumaan, jos sellaista edes on.
Pelkästään oman pään sisällä pyöriteltävillä teorioilla on hassu taipumus ylidramatisoitua. Vähän kuin siinä Kummelin Pidä tunkkis -vitsissä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei varmaan ole koskaan ollut aiemmin mahdollisuutta käydä läpi niitä avuttomuuden/pelon/turhautumisen tunteita, mitä teidän lapsuudenperheen tilanne on sulle itselle aiheuttanut ja jotka olet joutunut torjumaan piilotajuntaan sekä projisoimaan nuorempiin sisaruksiisi ( autoit heitä aina kaikin tavoin ja varjelit niiltä tunteilta, joita et olisi itse tuolloin kyennyt kokemaan).
Nykyinen elämäntilanne alkaa nyt nostaa näitä asioita esiin. Ota tämä mahdollisuutena: sun ei tarvitse olla aina se joka jaksaa loputtomasti. Sinäkin saat väsyä, olla tarvitseva ja itkeä.
T:Ysi
Veikkaisin, että taustalla on juuri se, että veljesi näkevät sinut eräänlaisena äitihahmona. Äitien rooliin "kuuluu" uhrautua muiden puolesta, ja nämä uhraukset otetaan muiden puolesta vastaan usein itsestäänselvyyksinä. Toisin on kuin jos auttajana olisi vaikkapa joku kaveri, jolloin avun nähdään olevan enemmän vastavuoroista. Toisin sanoen, kuten numero 9 sanoi, sinut nähdään roolisi kautta, ei erillisenä yksilönä jolla on omia toiveita.
Lapsuudenaikaisia rooleja voi olla vaikea muuttaa, mutta aloita nyt ainakin siitä, että lopetat ylettömän paapomisen ja yrität olla heidän kanssaan vertainen aikuinen. Älä hyväksy mitään sellaista käytöstä mitä et hyväkyisi kavereitasikaan. Toinen asia on se, että kerta sinulla on selkeästi rahasta tiukkaa, niin ala nyt ala mitään triploja kenellekkään maksamaan. Maksat sen mitä olet velkaa, etkä ala pyytelemään olemassaoloasi anteeksi. Tuollaisella vain vahvistat sitä roolia, että sinä olet heitä varten eikä toisinpäin, ja jos jotain joskus pyydätkin niin olet siitä vieläpä kolminkertaisesti velkaa. Et saa sillä heidän kunnioitustaan, päin vastoin.
Kannattaa vahvistaa myös perheen ulkopuolisia kontakteja. Jos kaikki sosiaalisen kontaktit eivät ole oman perheen varassa, niin on helpompi pitää yllä terveitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusipäiltä vaikuttavatt. Turha sitä on spekuloida ja repiä missä mättää. Olet heille antanut omista rahoistasi kertomasi mukaan ihan hemmetisti aiemmin pyynteettä ja nyt suuttuivat kun et pystynytkään samantien maksamaan 500euroa takasin... Joo.. Mitä sä niiltä ihmisiltä henkisesti olet saanut edes? Tuskinpa paljon menetät, vaikka sukulaisten kohdalla tota on vaikea hyväksyä.
Voiko olla joku ihminen, joka keksinyt juttuja sinusta/juoruaa teidän välejänne huonoksi? Joku tollanen mystinen käänne mitä et heti ole osannut ajatella? No, vakka olisikin niin edelleen, annappa välien sitten mennä kokonaan poikki..
. Vaikuttavat sadisteilta, joista on mukavaa nähdä nyt kun sinulla ei mene enää hyvin, ikäänkuin potkivat multaa vielä päälle. Alinta kastia. He eivät ole arvoisiasi.
Kiitos kaikille ihanista vastauksista. Tuli taas sellaista uutta näkökulmaa asioihin, että täytyy aivan pohdiskella. Eli eivät siis ole hyljänneet minua naurettavan rahasumman takia, se on jo lohduttavaa. Ja ei, en todellakaan aio pyydellä anteeksi olemassa oloani,mikäli sellaiseen tarvitsee ryhtyä, ne ihmiset eivät ole minun arvoisiani. Anteeksi voin ainoastaan pyytää sitä, mikäli olen nyt jonkun talouden sotkenut omien lainojeni takia. Ne kyllä maksan takaisin, no worry. Mutta toisaalta, olen suruissani myös siitä, mikäli tässä on taustalla jotain lapsuuden käsittelemättömiä juttuja. Olen itse saanut aikoinaan jo teininä terapia-apua niihin asioihin, mutta he eivät. Ollaan kyllä osan kanssa puhuttu paljon asioita, niitä kipeitäkin sieltä lapsuudesta. Pojilla ei ole kovin paljon muistikuvia niiltä ajoilta, kun vielä kotona asuttiin. Eli heillä on siis jotain käsittelemättömiä möykkyjä sisällään, mitkä olisi hyvä purkaa. Minä en voi heitä siinä auttaa, se apu on tultava muualta. Pojilla ei ole äitiimme minkäänlaisia välejä. Äiti on heille ilmaa. Minä taas omalta osaltani muistutan tietyissä asioissa äitiämme hyvinkin paljon ja ollaan tekemisissä viikoittain.Äitini kyllä yrittää pitää heihin yhteyttä. Minulle äiti on aina äiti ja sitä asiaa minulta ei mikään vie pois. Äidille en ole kertonut minun ongelmistani juuri mitään, hänellä on omansa. Tiedän, että hän pahoittaisi mielensä. Mutta minä en halua valita äidin ja veljieni väliltä, haluan pitää heidät kaikki. Ehkä tässä olis sisarusten aika kokoontua vähän pöydän ääreen keskustelemaan.Nuoria ollaan tässä vielä kaikki, ja toivon, että olis edes niitä yhteisiä jouluaattoja tulevaisuudessa,useita kymmeniä. Haluan nuiden jässiköiden tietävän, että minä olen minä, enkä äitini kaksoisolento. Nyt on vaikeaa, mutta huomenna kaikki on toisin....Kiitos teille vielä kerran näistä vinkkeleistä :)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ja ap vielä sen verran lisäilee, että nuo veljet ovat minun koko perheeni. On toki sukulaisia elossa, mutta eivät ole pitäneet meihin koskaan mitään yhteyttä,paitsi äiti, joten siksikin tuntuu niin kurjalta.