Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä nuoren on aika muuttaa kotoa?
07.10.2021 |
Minkä ikäisenä teidän mielestä nuoren olisi aika lähteä lapsuuskodista ja aloittaa oma elämä? Jokainen tilanne on tietysti omansa, voi olla opiskeluja jne, mutta suunnilleen -eka ajatus ja "mun mielestä" asiasta?
Kommentit (100)
Viimeistään lukion ja amiksen jälkeen. Ihan parisuhteen takia. Parempi asua vuosi-pari yksin ennen kuin pistää hynttyyt yhteen, jotta saa kokea yksinelämisen ja mitä kaikkea kodinhoito oikeasti vaatii. Olen tavannut kolmikymppisen, joka ei osannut pestä vaatteitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
Häpeäisin, jos mulla olisi lapsiin noin huonot välit.
Sanoisin, että siinä vaiheessa kun lakkaa olemasta nuori (jos nuorella tarkoitetaan nyt enemmänkin teiniä kuin vanhan vastakohtaa). Aikuiset eivät enää asu vanhempiensa luona. Tapauskohtaista tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
Häpeäisin, jos mulla olisi lapsiin noin huonot välit.
No eihän tämä nyt meidän väleihimme liity, vaan kulttuuriin.
Olisi noloa niin minun kuin lastenkin mielestä aikuisen lapsen nöpöttää omassa huoneessa ja tehdä ”läksyjä”, kun normaali opiskelija on jo itsenäinen, opiskelee ja käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotona on tilaa asua, niin miksi ei asuisi. Täysihoitoa ei kuitenkaan kannata tarjota, vaan hoitaa oman osuuden kotitöistä, niin ei ole sitten ihan avuton, kun poismuuton aika koittaa.
olen 37v mies ja asun äitin luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-21
Hyvin pitkään kupeksivilla lienee mielenterveysongelma. Sekään ei ole mikään häpeä, eli mitäpä siitä. Silloin vain tarvitaan apua.
Vierailija kirjoitti:
19-21
Hyvin pitkään kupeksivilla lienee mielenterveysongelma. Sekään ei ole mikään häpeä, eli mitäpä siitä. Silloin vain tarvitaan apua.
Mikä SUN ongelma on? Miksi sulle on tärkeää määritellä, miten pitkään kenenkin lapset asuvat kotona? Mitä sulta on poissa, jos perheet pitävät yhtä? Aika outo pakkomielle tai ihan pelkkää ilkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?
Siksi, että aikuisikäisen tulisi jo itsenäistyä. Vaikkapa oppia raha-asioiden hoitaminen. Deittailla ja löytää mahdollisesti kumppani, jos haluaa.
Tietenkin minun lapseni ovat minun lapsiani aina, vaikka aikuisia jo ovatkin. Mitä siitä?
Meidän kuopus asuu edelleen kotona, tai no "kotona". Meillä on talossa erillinen kaksio. Hän asuu siinä.
Esikoinen opiskelee ulkomailla ja viettää lomat täällä ja asuu silloin kotona.
Me olemme itse etupäässä kakkosasunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?Siksi, että aikuisikäisen tulisi jo itsenäistyä. Vaikkapa oppia raha-asioiden hoitaminen. Deittailla ja löytää mahdollisesti kumppani, jos haluaa.
Tietenkin minun lapseni ovat minun lapsiani aina, vaikka aikuisia jo ovatkin. Mitä siitä?
Rahankäyttö pitää opetella jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?Siksi, että aikuisikäisen tulisi jo itsenäistyä. Vaikkapa oppia raha-asioiden hoitaminen. Deittailla ja löytää mahdollisesti kumppani, jos haluaa.
Tietenkin minun lapseni ovat minun lapsiani aina, vaikka aikuisia jo ovatkin. Mitä siitä?
Et ole lapsesta saakka opettanut raha-asioiden hoitoa, vaan pitää opetella sitten, kun muuttaa kotoa? No nyt alkaa valjeta tietyt ongelmat nuorten aikuisten kohdalla. Eikö voi deittailla ja elää normaalia nuoren aikuisen elämää, jos asuu kotona? Miksi haluat lapset pois kotoa mahdollisimman nopeasti? Miksi asia on niin tärkeä, että sun pitää tulla sitä pätemään keskustelupalstalle ja määrittelemään muiden perheiden lasten normaalia kotona-asumisikää? Yritän oikeasti ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?Siksi, että aikuisikäisen tulisi jo itsenäistyä. Vaikkapa oppia raha-asioiden hoitaminen. Deittailla ja löytää mahdollisesti kumppani, jos haluaa.
Tietenkin minun lapseni ovat minun lapsiani aina, vaikka aikuisia jo ovatkin. Mitä siitä?
Taidat olla varsin yksinkertainen ihminen. Ja asenteiltasi jäykkääkin jäykempi. Ok, moni nuori haluaa deittailla ja tuoda yövieraaksi poika- tai tyttökavereitaan ja haluaa ehkä kovasti itsenäistyäkin. Mutta entäs jos nuori ei koe tarvetta irrottautua kokonaan fyysisesti lapsuudenkodistaan, entä jos niiden seurustelukumppaneiden tapaaminen onnistuu kaikkien kannalta ihan hyvin vaikka asuisikin kotona? Sehän ei tarkoita sitä, etteikö raha-asioita voisi opetella hoitamaan hyvinkin itsenäisesti vaikka jo ennen täysi-ikää. Niin meillä ainakin on tehty - nuoret suunnittelevat, mihin heidän rahansa riittävät ja mistä sitä saisi lisää. Ja voivat asua kotona vaikka vielä vuosikausia jos niin haluavat - oman osuutensa kodin töistä he tietenkin tekevät, kuten ovat aina tehneet.
Itse lähdin ovet paukkuen kotoa 18-vuotiaana. Hieman myöhemmin palasin hetkeksi takaisin vanhempien "helmoihin". Olin monella tapaa kypsempi kuin omat lapset nyt noin 18 vuoden iässä. Ei tulisi mieleenkään käskeä nuoria lähtemään pois. Toki jos kodin pelisäännöt eivät heille kelpaa, niin sittenhän on tietenkin lähdettävä, ja elettävä omaa kotia kuten parhaaksi taitaa.
Asioita voi kyllä opettaa jo lapsena, mutta ei ne realisoidu vasta kun oikeasti joutuu käyttämään sitä tietoa. Esim. kauppalaskun suuruus tulee monelle yllätyksenä. Ei kuukauden ruokia saa viidelläkympillä ellei elä puurolla ja nuudeleilla.
Jos ajattelen omaa tilannettani, niin olisin toki lähtenyt 18v jos vain olisi ollut mahdollisuus ja varaa hankkia oma asunto (vaikka jonkun kaverin kanssa).
Sellaista tilaisuutta ei kuitenkaan ilmennyt, ja ehdin täyttää 21 ennen kuin muutin pois - Ruotsiin. Sieltä sain heti vakituisen työpaikan eikä ole sen jälkeen tarvinnut omaisia vaivata millään tavoin.
Sanoisin muille, että auttakaa hyvät ihmiset 18v nuortanne muuttamaan omilleen.
Älkää tuossa vaiheessa nuukailko pennosillanne tai muulla avunannolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
Oletpa nolo
Lapseni muutti muualle opiskelemaan heti lukion jälkeen mutta olisi saanut olla kotona vaikka satavuotiaaksi. Ja saa palata aina jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 - 30 mielestäni. Meidän lapset olivat 24 ja 22 mutta eivät he sitäkään ennen missään täysihoidossa olleet, eikä äitiä ”autettu” vaan työt jaettiin kotona kaikkien kesken.
Jokaisella perheellä oma järjestelynsö, ikinä en menisi arvostelemaan.
No ei sinulla ole siihen paljon varaakaan.
Häpeäisin, jos omassa kodissani asuisi yli 20-vuotias ”lapsi”.
Mutta tämä on vain ”mun mielestä” -mielipide.
ei 20 v ole lapsi, vaikka kotona asuisikin. Miksi pitää asua muualla, jos on asunto, jossa mahtuu ja voi asua.
Ja jos nyt omia aikuisia lapsiaan nimittää lapsiksi, niin sitähän he ovat vaikka eivät enää lapsi-iässä olekaan. Etkö sä ole enää yli 18-vuotiaan äiti?Siksi, että aikuisikäisen tulisi jo itsenäistyä. Vaikkapa oppia raha-asioiden hoitaminen. Deittailla ja löytää mahdollisesti kumppani, jos haluaa.
Tietenkin minun lapseni ovat minun lapsiani aina, vaikka aikuisia jo ovatkin. Mitä siitä?
Taidat olla varsin yksinkertainen ihminen. Ja asenteiltasi jäykkääkin jäykempi. Ok, moni nuori haluaa deittailla ja tuoda yövieraaksi poika- tai tyttökavereitaan ja haluaa ehkä kovasti itsenäistyäkin. Mutta entäs jos nuori ei koe tarvetta irrottautua kokonaan fyysisesti lapsuudenkodistaan, entä jos niiden seurustelukumppaneiden tapaaminen onnistuu kaikkien kannalta ihan hyvin vaikka asuisikin kotona? Sehän ei tarkoita sitä, etteikö raha-asioita voisi opetella hoitamaan hyvinkin itsenäisesti vaikka jo ennen täysi-ikää. Niin meillä ainakin on tehty - nuoret suunnittelevat, mihin heidän rahansa riittävät ja mistä sitä saisi lisää. Ja voivat asua kotona vaikka vielä vuosikausia jos niin haluavat - oman osuutensa kodin töistä he tietenkin tekevät, kuten ovat aina tehneet.
Itse lähdin ovet paukkuen kotoa 18-vuotiaana. Hieman myöhemmin palasin hetkeksi takaisin vanhempien "helmoihin". Olin monella tapaa kypsempi kuin omat lapset nyt noin 18 vuoden iässä. Ei tulisi mieleenkään käskeä nuoria lähtemään pois. Toki jos kodin pelisäännöt eivät heille kelpaa, niin sittenhän on tietenkin lähdettävä, ja elettävä omaa kotia kuten parhaaksi taitaa.
Minusta tuo kuulostaa normaalilta perhe-elämältä.
Aloittaja yrittää vääntää jotakin keinotekoista ikärajaa, jolloin lapsi pitää potkia kotoa pois. Syyt ovat kummallisia ja suorastaan kypsymättömiä. Motiivia tuollaiselle on vaikea keksiä. Ehkä yrittää selittää itselleen parhain päin omia kummallisia ja luutuneita ajatuksiaan.
Molemmat asuivat lukion ajan kotona, ja sitten lähtivät opiskelemaan. Ensimmäinen lähti Helsinkiin ja toinen jäi paikkakunnalle, mutta halusi oman asunnon, eikä asua missään äidin nurkissa. Ei muutkaan yliopisto-opiskelijat asu.