Miksi sitä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa pidetään niin loistavana kirjana?

Koska on taito jauhaa ja jahkata niin, että siitä syntyy mielenkiintoista luettavaa. Vähän sama kuin K O Knausgård kirjoittaa tavallisesta elämästään tuhansia sivuja niin, että lukija haluaa lukea lisää ja lisää hänen elämästään ja ajatuksistaan.

Ehkä se päähenkilö on monen mielestä helposti tunnistettava. Mä ainakin tunnistan mun 1920-luvulla syntyneen pappani niistä tuhinoista. Välillä tuntuu, että Kyrö olisi istunut mun mummolassa niitä juttuja kuuntelemassa.

Koska kaikki suomalaiset tykkää valittaa! Valittajaa kuunnellaan ja sitten voidaan valittaa kun se aina valittaa.

En tiedä kirjasta, kun en ole lukenut, mutta elokuvasta tykkäsin. Hyvin palautui edesmenneiden isovanhempien maneereita mieleen. Toisaalta napakkaa satiiria nykyajan "vouhotuksista". Toimintapläjäyselokuvia on jo tullut nähtyä niin paljon, että jotakin tällaista maanläheistä oli virkistävää katsoa.