Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään että kilahdan kohta
01.12.2014 |
En kestä tuota lasta. Koko ajan huomaan miettiväni miten paljon parempaa elämä olisi jos ei olisi tehnyt sitä ollenkaan. Päivästä toiseen raastaa hermoja. Kuinka paljon tekisi mieli antaa kunnon selkäsauna niin loppuu tuo ilkkuminen. Tai viedä lapsi johonkin ja jättää sinne. Lapsi on välillä muualla ja en ikinä ikävöi sitä. Kun tulee takaisin niin hermot kiristyy äärimmilleen. Suoraan sanottuna minun ei tarvitse kun nähdä se niin se jo riittää. Mitä teen sen kanssa? En jaksa keksiä mitään kivaa tekemistä. Ei siitä mitään iloa saa kumpikaan. En jaksa väkisin esittää iloista äitiä kun en sellainen ole, eikä näytä siltä että tulisinkaan olemaan.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:33"]Tarvitset apua.
Käy juttelemassa avoimesti fiiliksistäsi ja unohda se kirottu anoppi!
[/quote]
Anoppi on kyllä muuten ihan mukava mutta olen kuullut että juoruaa kaikesta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei niitä lapsia niin vaan hustaan oeta, se pelko on turha. Etenkin silloin jos vapaaehtoisesti apua hakee niin ei tarvitse moista pelätä. Se on sitten toinen juttu jos asiat pääsee niin pitkälle että esim naapuri huomaa tilanteen ja ilmoittaa siitä.
Oma avunhaku on aina hyvä ja ota yhteyttä MTT tai turvakoti, sossu, diakoni...mikä vaan mut tee se heti!
Av-mammojen mukaan tarhat on saatanasta mutta oikeasti ne on lapsille ihan hyviä ja tavallisia paikkoja. Ei se kotona hoitaminen aina mikään autuus ole.
Haen kyllä apua, vaikka sitten salassa. Haluan itsekkin muuttua, en jaksa olla tällainen enää, että mikään elämässä ei kiinnosta ja olen 24/7 hermostunut ja väsynyt kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lapsesi oireilee ihan taatusti. Hän oppii kaiken vuorovaikutuksesta olemalla sinun ja isänsä kanssa. Ja jos te olette molemmat masentuneita hän ei opi oikeaa vuorovaikutusta. Hae äkkiä apua, lapsesi vuoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"]
Ei alapeukkujen naputtelu auta mitenkään.
[/quote]
MTT auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän toinen lapsi on ihana ja rakastan sitä yli kaiken. Ikinä en tähän lapseen ärsyynny tai menetä hermoja. Tälle lapselle tykkään ostaa lahjoja ja viettää aikaa. Toinen tekisi mieli jättää ilman joululahjoja kokonaan, en halua tuhlata senttiäkään tähän kiittämättömään lapseen joka vaan rikkoo kaiken. Pakko valitettavasti ostaa ettei muut ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"]
Ei alapeukkujen naputtelu auta mitenkään.
[/quote]
MTT auttaa.
[/quote]
Kertooko ne miten opin tykkäämään omasta lapsesta?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:21"]Minkä ikäinen lapsi on?
[/quote]
Pian 5vuotias.
Ap, koetas mennä lääkäriin ja tsekkaamaan josko saisit apua sun mielenterveyttä ajatellen.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"] Ei alapeukkujen naputtelu auta mitenkään. [/quote] MTT auttaa. [/quote] Kertooko ne miten opin tykkäämään omasta lapsesta?
[/quote]
Ei vaan antaa lääkkeet millä rauhoitut, eikä hermot kiristy.
Heti aamulla kun lapsi nousee ja tulee keittiöön niin ajattelen että voi ei. Samantien alkaa ärsyttämään ja päivä on jo siinä vaiheessa pilalla. Mies jakaa nämä samat tuntemukset. Siitä huolimatta ottaa tätä lasta omiin menoihinsa mukaan, että saisin olla rauhassa.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitset apua.
Käy juttelemassa avoimesti fiiliksistäsi ja unohda se kirottu anoppi!