Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että kilahdan kohta
01.12.2014 |
En kestä tuota lasta. Koko ajan huomaan miettiväni miten paljon parempaa elämä olisi jos ei olisi tehnyt sitä ollenkaan. Päivästä toiseen raastaa hermoja. Kuinka paljon tekisi mieli antaa kunnon selkäsauna niin loppuu tuo ilkkuminen. Tai viedä lapsi johonkin ja jättää sinne. Lapsi on välillä muualla ja en ikinä ikävöi sitä. Kun tulee takaisin niin hermot kiristyy äärimmilleen. Suoraan sanottuna minun ei tarvitse kun nähdä se niin se jo riittää. Mitä teen sen kanssa? En jaksa keksiä mitään kivaa tekemistä. Ei siitä mitään iloa saa kumpikaan. En jaksa väkisin esittää iloista äitiä kun en sellainen ole, eikä näytä siltä että tulisinkaan olemaan.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:16"] [quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:11"]Pyydä ap apua nyt heti jostain muualtakin kuin tältä palstalta. Soita neuvolaan, mielenterveystoimistoon, puhu lähimmäisille tms. On ihan normaalia,että raisuun lapseen menee hermot, mutta jos et kykene rakastamaan lastasi, se on todella surullista. [/quote] Kai jollain tavalla rakastan, kun vahdin ja mietin ettei lapsi satuta itseään tai ettei lapselle tapahdu mitään. Siihen se sitten jääkin. En voi pyytää apua, kun vievät pian molemmat lapset mennessään. [/quote] Ymmärrän tuon pelkosi. Onko sulla vanhempia tai ystäviä, joilta voisit saada apua ja joille puhua? Jotakin, joka voisi ottaa hetkeksi päävastuun tilanteesta ja antaa sun koota omat ajatuksesi. Uskon että rakastat lasta, mutta sulla on vaan nyt niin tiukkaa, ettet kykene rakastamaan niin kuin lapsi ansaitsisi. [/quote] Ei ole. En enää jaksa vastata puhelimeenkaan jos joku soittaa. Aina kysytään mitä lapset tekee ja voi niitä suloisia lapsia "tokko ne osaa edes riskata". En jaksa valehdella että meille kuuluu hyvää. Hermostun jo siitäkin jos puhelin soi, mutisen itsekseni että taasko siellä joku jaksaa soitella ja udella. Helpompaa sulkeutua kokonaan.
[/quote]
Tilanteesi kuulostaa todella pahalta. Sinun on nyt paras pyytää ulkopuolista apua silläkin uhalla, että lapset huostaanotettaisiin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:19"] Ei alapeukkujen naputtelu auta mitenkään. [/quote] MTT auttaa. [/quote] Kertooko ne miten opin tykkäämään omasta lapsesta?
[/quote]
Ei vaan antaa lääkkeet millä rauhoitut, eikä hermot kiristy.
[/quote]
Kyllä siellä oppii myös rakastamaan lastaan. Terapiassa todennäköisesti käydään läpi niitä tilanteita, joissa pinnasi kiristyy ja mietitään, mistä se johtuu = mitä olet tulkinnut väärin lapsen käyttäytymisessä, sillä siitähän tässä on kysymys. Samoin käydään läpi, miten saat korvattua nämä väärintulkinnat oikeilla, rakastavilla tulkinnoilla.
Kohta huomaatkin, että oikeasti se sinun lapsesi ei olekaan mikään maanvaiva vaan ihana, rakas, kultainen, eläväinen, terve, leikkisä lapsesi, joka tekee juuri niitä asioita, joita tuonikäisen kuuluukin tehdä.
Jaa, ja mistäs minä tämän muka tiedän. Olen ollut vähän niin kuin samassa veneessä. Yhteen aikaan ärsyynnyin vähäisestäkin ja näin kaikissa muissa olevat viat. Oli minussa toki muutakin vikaa, mutta ei niistä nyt sen enempää. Menin lääkäriin ja minulla todettiin olevan vakava masennus. Sain lääkkeet, pääsin terapiaan ja aika moni solmu avautui siellä.
Ap, vaikutat kovin masentuneelta. Hae itsellesi apua. Tuo on jo hyvä merkki, että olet huolissasi omasta voinnistasi. Seuraavaksi voitkin soittaa terveyskeskukseen ja varaat itsellesi lääkäriajan. Terapiaa odotellessa voisit kääntyä terveyskeskuksen psyk.sh:n puoleen ja käydä siellä juttelemassa pääkoppaasi kevyemmäksi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:11"]Pyydä ap apua nyt heti jostain muualtakin kuin tältä palstalta. Soita neuvolaan, mielenterveystoimistoon, puhu lähimmäisille tms. On ihan normaalia,että raisuun lapseen menee hermot, mutta jos et kykene rakastamaan lastasi, se on todella surullista. [/quote] Kai jollain tavalla rakastan, kun vahdin ja mietin ettei lapsi satuta itseään tai ettei lapselle tapahdu mitään. Siihen se sitten jääkin. En voi pyytää apua, kun vievät pian molemmat lapset mennessään.
[/quote]
Höpsis, eivät vie kumpaakaan lasta mennessään. Et ole Suomen ainoa masentunut äiti, joka kuitenkin huolehtii lapsistaan. Huostaanoton syynä ei voi käyttää sitä, että huolehdit lapsistasi ja omasta jaksamisestasi. Myös miehesi vaikuttaa rasittuneelta ja todennäköisesti myös masentuneelta. Olisiko hänellekin ammattiapu tarpeen.
Samassa veneessä ollut
(Myös minun esikoiseni on vilkas ja ajoittain hermostuin siitä, kun olisin vain halunnut olla rauhassa (=masennus), mutta en vain saanut mahdollisuutta vaipua omiin oloihini.
En tiedä miten voin kertoa asiasta kenellekkään, koska jos miehen äiti saa kuulla niin varmasti kertoo koko miehen suvulle meidän tilanteen. Vuosia sitten kävin lääkärissä ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut syömään niitä koska kaikki sanoi miten niistä on vaan haittaa.
Masennuslääkkeillä olosi varmaan helpottuisi. Saatko nukuttua riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ja lapsesi temperamentit ei kohtaa. Tämän toisen lapsesi, josta kerroit pitäväsi, kanssa ne kohtaavat.
Lapsi jota ei rakasteta, aistii sen ja hakee sitä äidin/isän rakkautta KAIKIN TAVOIN.. Kiukuttelemalla, huutamalla, vänkyröimällä jne, jolloin aikuisesta helposti tuntuu ettei tule mitään, lapsi on ihan pilalla ja hermot vaan menee jne.
Tähän auttaa läheisyys.. Syliä ja aitoja kohtaamisia, kuuntelemista ja johdonmukaisuutta. Opit kyllä rakastamaan lastasi! Hän on ihana! <3 voimia!
Kaikki tarvitsevat tunteen että on tärkeä toisille!
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:43"]
En tiedä miten voin kertoa asiasta kenellekkään, koska jos miehen äiti saa kuulla niin varmasti kertoo koko miehen suvulle meidän tilanteen. Vuosia sitten kävin lääkärissä ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut syömään niitä koska kaikki sanoi miten niistä on vaan haittaa.
[/quote]
Ja sinä uskoit niitä kaikkia, joilla ei ollut lääkärin koulutus, mutta et omaa lääkäriäsi? Millaista haittaa heidän mielestään masennuslääkkeistä on?
Minun haittani olivat seuraavanlaiset: jaksoin nousta sängystä joka aamu, käydä suihkussa, tehdä ruokaa lapsille, siivota kotia, käydä töissä, lukea kirjoja, kiinnostua maailman menosta. Jaksoin jopa lapsia ja miestä - kaikki nämä pitkästä aikaa.
Ja mitä siitä, vaikka anoppi kertoisi kaikille, että olet masentunut? Siinäpähän kertoo. Mitä pahaa siitä voisi seurata? Todennäköisesti saat apua muilta ihmisiltä, mikäli heillä on yhtään myötätuntoa sinua kohtaan. Ja varmaan tarvitsetkin lastenhoitoapua ja kodinhoitoapua niin kauan, kun voimasi ovat vähissä.
Minä kerroin omasta masennuksestani sukulaisille ja tutuille, jopa niillekin, jotka eivät olisi halunneet tietää näin henkilökohtaista asiaa minusta. Koin, että on helpompaa olla, kun ei tarvitse salailla omaa pahaa oloaan. Se oli mies, jota masennukseni ahdisti ja hävetti. Hänen mielestään en olisi saanut käydä lääkärissäkään leimautumisen pelosta. Tämä on kuitenkin minun elämäni enkä halua viettää sitä masentuneena enkä halua laiminlyödä lapsiani, ihan vain sen vuoksi, että voimat eivät riittäneet muuhun kuin nukkumiseen.
23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita tarhaan, hyvä ihme. Saat hermolepoa 5 päivää viikossa ja lapsesi saa toimintaa, seuraa ja huolenpitoa. Paras ratkaisu teille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on uudestaan käytävä lääkärissä ja pyydettävä masennuslääkkeet. Kuitenkin itsekkin tiedän että olen masentunut ollut jo pitkän aikaa. Varmaan lähemmäs kaksi vuotta. Välillä tosin olen iloinen ja energinen, mutta sitä ei kestä kauan.
Miehen suvussa eräs äiti käyttää masennukseen lääkkeitä jatkuvasti. Sitä anoppi paheksui että ei pysty olemaan ollenkaan ilman. Tämä äiti on kuitenkin energinen ja kaikinpuolin mukava ja iloinen. En tiedä sitten millainen olisi jos ei olisi hakenut masennukseensa apua.
Mies on sitä mieltä että mikä se semmonen masennus on, onko semmosta olemassakaan. Keksitty juttu. Ei ainakaan sille huvita kertoa koko asiasta mitään, jos lääkäriin menen. Ennemmin napsin sitten salaa ne "hullun lääkkeet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kiltti! tilanteenne kuulostaa todella pahalta. kun kerrot miehesi ja omia ajatuksiasi, tarvitsette todella apua niin hankkikaa sitä heti. mitä sitten jos vievät lapset? eivät he lapsia lopullisesti vie, vain siksi aikaa kun rauhassa hoidatte itsenne kuntoon. ajattele ap lapsianne! ei tuo ole lapselle terve ja turvallinen kasvuympäristö.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 14:43"]En tiedä miten voin kertoa asiasta kenellekkään, koska jos miehen äiti saa kuulla niin varmasti kertoo koko miehen suvulle meidän tilanteen. Vuosia sitten kävin lääkärissä ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut syömään niitä koska kaikki sanoi miten niistä on vaan haittaa.
[/quote]
Mitä sitten jos puhutaan suvun asioista?
Ei se tarkoita että puhutaan vain sinusta vaan yleensäkin siitä että tajutaan auttaa.
Minun perhe on tälläinen joka puhuu asiat niiden oikeilla nimillä.
Myös molemmat vanhempani on käyttäneet masennuslääkkeitä joskus aikoinaan. Tietäisitkö sen? Vai oletko niin kiinnostunut vain siitä mitä suku puhuu keskenään?
Olisiko parempi ettei sinun jaksamisesta olla kiinnostuneita?
Miten huonoksi päästäisit kotisi ja tilasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä anopista. Näitä ymmärtämättömiä kyllä riittää. Kerroinkin jo lasteni isästä. Se oli kauheinta, kun ei saanut tukea edes omalta puolisolta, vaikka kaikki muut tuntuivat kovin kannustavilta.
On hyvä päätös, että käyt lääkärissä. Kannattaa pyytää myös terapiaa ihan itsesi vuoksi. Yleensä vieraalle ihmiselle puhuminen auttaa löytämään asioille oikean mittakaavan ja ammattilainen osaa myös neuvoa.
En tarkoittanut olla mitenkään kärkevä omissa kommenteissani, mutta joskus vaan hermostun ihmisten masennukseen liittyviin väärinkäsityksiin. Aika moni pelkää menettävänsä lapsensa, jos hakeutuvat hoitoon ja vielä useamman läheisissä löytyy niitä, jotka tietävät paremmin kuin lääkäri, mikä on masentuneelle parasta hoitoa. Ja sitten on niitä, jotka paheksuvat sitä, että masentunut on hakenut itselleen apua. Eihän sitäkään paheksuta, jos jalan katkaissut menee lääkäriin kipsattavaksi. Tässä kipsataan masentunutta mieltä.
23
O_o mieskään ei ymmärrä masennuksesta mitään. Ei sinun ole pakko kertoa kenellekään masennuksestasi eikä lääkkeistä, jos et halua. Sinä päätät.
23
Kiitos sinulle 23 kommenteista :)
Mimmoset välit sulla on miehesi kanssa, kertoisiko äidilleen jos käyt lääkärillä? Jos näin on, niin siinä tapauksessa Yksi vaihtoehto on olla kertomatta miehellesikään avun hakemisesta. Jokaisella on oikeus kuitenkin saada apua/hoitoa ilman että kukaan muu yksityishenkilö siitä saa tietää. Edes puoliso.
En nyt tiedä mikä teillä on tilanne kotona, toivottavasti lämpimät välit mutta ite ainakin tekisin kaikkeni ettei anoppi pääsisi käsiksi hlökohtaisiin aisoihini
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:49"]Olin kotona esikoisen ja toisen lapsen kanssa reilut kolme vuotta yhteensä. Huomasin että mun tarttee palata työelämään, kun en enää nähnyt lapsissani mitään hyvää. Vieraat ihmiset kehui heitä tai kaverit ihaili jotain asioita mitä he teki, mutta minä en osannut iloita mistään. Uudet opitut taidot ohitin olankohautuksella. Varsinkin esikoista kohtaan olin todella ankara ja vaativa. Tilanne parani sillä, että palasin töihin, sain vähän omaa aikaa töiden lisäksi. Muutama kuukausi myöhemmin huomasin, että halusin touhuta heidän kanssaan jotain muutakin kuin vain ne pakolliset. Ja lastenkin käytös parani huomattavasti kun heidän ei tarvinnut kerjätä äidin huomiota ties millä konstilla. Tsemppiä ja jaksamista!
[/quote]
Tämä olisi voinut olla minun näppikseltä. Sillä erotuksella vain että en ole saanut töitä. Toivottavasti saan pian. Onneksi voit jo paremmin ja kiitos kun kerroit esimerkkisi!
Aisoihini, ei vaan asioihini :D Ja sitä viel piti sanoa et hyvä kun kirjoitat palstalle. Jatka kirjoittamista, anna tulla kaiken paskan pihalle siinä muodossaan kuin se tulee.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:11"]Pyydä ap apua nyt heti jostain muualtakin kuin tältä palstalta. Soita neuvolaan, mielenterveystoimistoon, puhu lähimmäisille tms. On ihan normaalia,että raisuun lapseen menee hermot, mutta jos et kykene rakastamaan lastasi, se on todella surullista. [/quote] Kai jollain tavalla rakastan, kun vahdin ja mietin ettei lapsi satuta itseään tai ettei lapselle tapahdu mitään. Siihen se sitten jääkin. En voi pyytää apua, kun vievät pian molemmat lapset mennessään.
[/quote]
Ymmärrän tuon pelkosi. Onko sulla vanhempia tai ystäviä, joilta voisit saada apua ja joille puhua? Jotakin, joka voisi ottaa hetkeksi päävastuun tilanteesta ja antaa sun koota omat ajatuksesi. Uskon että rakastat lasta, mutta sulla on vaan nyt niin tiukkaa, ettet kykene rakastamaan niin kuin lapsi ansaitsisi.
[/quote]
Ei ole. En enää jaksa vastata puhelimeenkaan jos joku soittaa. Aina kysytään mitä lapset tekee ja voi niitä suloisia lapsia "tokko ne osaa edes riskata". En jaksa valehdella että meille kuuluu hyvää. Hermostun jo siitäkin jos puhelin soi, mutisen itsekseni että taasko siellä joku jaksaa soitella ja udella. Helpompaa sulkeutua kokonaan.