Ihanaa että olen antanut lastani hoitoon silloin tällöin jo ihan pienenä!

Siitä huolimatta lapsen mennessä tarhaan vähän vajaa kolme vuotiaana, hän ei koskaan itkenyt perääni. Ei edes ekalla kerralla. Ja ne muutamat harvat kerrat kun, olemme saaneet hänelle hoitajan kotiin, niin hän on ollut tilanteesta aivan onnesta soikeena.

Eli ei pidä yleistää!!

Pitää ottaa huomioon tempperamentti erot lasten välillä.

Taasen sitten lapseni serkut ovat olleet vauvasta asti isovanhemmillaan hoidossa ja aina kun näimme nämä lapset silloin, kun vanhemmat olivat jättämäsä heidät todella tuttuun hoitoon isovanhemmilleen, niin aina lapset järjestivät hurjan itku ja huuto kohtauksen, kun heidän piti jäädä.



Joten äläppäs ap-hyvä ota kunniaa lapsistasi itsellesi.. Seuraava voi olla jo hankalampi tapaus. Miten sitten suu pannaan?

T: Äiti, jonka esikoinen oli aina " itsenäinen" ja reipas tapaus, ei koskaa itksekellyt äidin (tai muidenkaan perään). Kakkonen taas oikea mammantyttö vaikka ihan samalla tavalla hoidettu ja kasvatettu. En uskonut tätä itsekään yhden lapsen kokemuksella vaan ajattelin silloin juuri kuten sinä...

vähän niinkuin että lasta ei saa pitää sylissä ettei mokoma totu hellittelyyn :) Totuttamisella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, jotkut lapset jäävät mielellään hoitoon ja toiset ovat " mammanpoikia" . Ikäänkuin se nyt olisi jotenkin huono asia että lapsi itkee äidin perään.

että jos lapset on kotona isän kanssa, niin ne on " hoidossa" . Mulle lapset on hoidossa ainoastaan silloin, kun ne on oman kodin ulkopuolella vieraan ihmisen hoivissa. Vieraalla tarkoitan ei isää tai äitiä.



Meidän lapset ne sitten on vasta " hoidossa" olleetkin...

Meidän esikoinen oli sellainen yksilö joka ei vierastanut ketään, oli aina niin reipas ja olisi lähtenyt kenen mukaan hyvänsä...



Mutta meidän nuoremppi, vierastaminen oli ihan kamalaa... herran jestas jos joku katsoikin poikaa niin alkoi kauhea huuto, ja jos äiti meni nurkan taakse niin kauhea huuto ja mekastus... ja vaikka poika oli isänsä kanssa paljonkin pienenä niin kaikki meni tasan niin kauan hyvin kun olin itse kotona, mutta jos lähdin ovesta ulos ei mennyt mikään hyvin...

kahden vuoden välein. Toiselle äiti on kaikki kaikessa ja maailman napa, toiselle ei. Molemmat olleet isänsä kanssa mm. vanhempainloman ja paljon ovat myös mummolassa, mutta silti.



Voi siis olla ihan luonteessakin.

ei vietä koskaan isänsä kanssa kaksin aikaa.

Isänsä kanssa kyllä viettävät aikaa ihan säännöllisesti, kun minä olen töissä. Hoidossa olemiseksi en tuota laske.

mutta olen jossain määrin alkuperäisen kanssa samaa mieltä. Meillä oli tosi kamala väidinperään vaihe tässä taannoin. Isä ei kelvannut, jos äiti oli samassa tilassa, mutta äitipä lähti viikonlopuksi matkalle ja tilanne tasoittui. Isän lisäksi mummukin kelpasi jälleen hoitamaan. Kaipa se lapsi huomasi, että osaavat ne muutkin hänestä huolen pitää. Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos alkaa lapsen eroahdistus ahdistamaan!

Me emme ole lastamme halunneet paljon hoitoon antaa, varsinkaan ihan pienenä. Yökylässä ei ole ollut koskaan. Silti lapsi on erittäin avoin ja luottavainen eikä mitenkään erityisesti minun perääni. Siis silloin kun haluamme lapsen hoitoon antaa ei mitään ongelmia ole. Ystäväni saman ikäinen lapsi taas on ollut paljon hoidossa, jo aika pienestä lähtien ja myös öitä. Tämä lapsi taas on todella itkuinen ja kovasti äitinsä perään. Nykyään emme itse voi ottaa tätä kyseistä lasta hoitoon koska järjestäisi aivan älyttömän kohtauksen. Joten ihan yhtä hyvin minä voisin väittää että on parempi olla viemättä lasta paljon/nuorena hoitoon koska se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja sitten huudetaan äidin perään joka käänteessä.

Siis näitä alotuksia ei jaksa...siis tyyliin, olen niin hyvä. yööööök

pidempi eroahdistuskausi, niin ei kait vanhempi heti ryydy takertuneeseen lapseen ja lähde pois pariksi päiväksi.

Vierailija:

mutta olen jossain määrin alkuperäisen kanssa samaa mieltä. Meillä oli tosi kamala väidinperään vaihe tässä taannoin. Isä ei kelvannut, jos äiti oli samassa tilassa, mutta äitipä lähti viikonlopuksi matkalle ja tilanne tasoittui. Isän lisäksi mummukin kelpasi jälleen hoitamaan. Kaipa se lapsi huomasi, että osaavat ne muutkin hänestä huolen pitää. Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos alkaa lapsen eroahdistus ahdistamaan!

meidän lapset ei ole ennen kouluikää olleet koskaan kenelläkään hoidossa ja senkin jälkeen vain muutamia kertoja kavereillaan. Eipä meillä mitään ongelmia ole kenelläkään ollut jäädä esim. viikoksi jonnekin leirille. Taitaa olla väitteesi aivan tuulesta temmattu.

pidä eroahdistuksesta ja jos kerta se auttoi, että äiti lähti vähäksi aikaa pois, niin missä vika? En toki siitä syystä lähtenyt, vaan matka oli sovittu jo aikoja sitten, mutta oli hauska havaita, että äidin ja isän puntit tasoittuivat matkan jälkeen. Siksi sitä muillekin suosittelin. Jos siis ei saa ylimääräisiä kiksejä siitä, että lapsi roikkuu jalassa ja huutaa perään, jos katoaa sekunniksikaan.

Että ei se noin yksiselitteistä ole.