olenko tehnyt jotain väärin, vai onko tämä normaalia

Ja aina kun isi tulee kuvioihin lapsi hihkuu innoissaan!



Vaiheet tulevat ja menevät.

Jos isi on töissä, eli harvemmin paikalla, niin se innostaa lasta myös!

hokee isiä päivisin ja ravaa ovelle katsomaan joko isi tulisi ja kun isä on kotona ei lapsi edes hakeudu seuraani:(



t:toinen paska äiti

Kyllä se äitikin on taas paras ja rakkain.

viikonloppuna kun herää ja kurkistaa sängystä ja näkee isin alkaa hihkua riemusta.



Viikolla kun näkee minut alkaa usein kiukku :S



Rakas tämä pieni silti on, mutta onko lapsilla oikeasti tälläisiä " isi buumeja"



-ap-



ps. sulle 3, koitetaan jaksaa. Toisaalta sehän on vaan ihana juttu, että isät ovat vahvasti kuvioissa, mutta silti tunnen olevan ulkopuolinen

Viikonloput kotona ja lapsi ei huomaa muuta kuin isänsä. Äiti ei kelpaa mihinkään. No saankin sitten viikonloput ottaa rennosti. Viikolla taas äitikin on hyvä tyyppi.

Lapsella ikää kohta neljä vuotta.

Joka päivä, terveellistä, tavallista. Isi on pullaa: harvinaista, ja harvinaisuuden vuoksi kaivattua, ehkä hieman epäterveellisempää siinä mielessä, että harvinaisempien yhteisten hetkien vuoksi lapsella on enemmän päätösvaltaa ja kuri on löyhempi (siis EHKÄ).



Meillä mummo on pullaa. Kun mummo on kylässä, ei äidistä ole mihinkään (nukuttamaan kyllä kelpaa).

Joka päivä, terveellistä, tavallista. Isi on pullaa: harvinaista, ja harvinaisuuden vuoksi kaivattua, ehkä hieman epäterveellisempää siinä mielessä, että harvinaisempien yhteisten hetkien vuoksi lapsella on enemmän päätösvaltaa ja kuri on löyhempi (siis EHKÄ).



Meillä mummo on pullaa. Kun mummo on kylässä, ei äidistä ole mihinkään (nukuttamaan kyllä kelpaa).

Mutta ei mua kyllä harmita yhtään. En mitenkään kilpaile lasteni huomiosta vaan minusta on ihanaa kun isi on pienelle niin tärkeä. Äiti on kumminkin aina äiti ...äiti syöttää ja pesee ja puhaltaa pipiin ja nukuttaa kumminkin useimmiten. Ei se äidin asemaa vie mihinkään että isäkin on lapselle rakas.