Lue keskustelun säännöt.
Missä olet 10 vuoden kuluttua?
04.09.2006 |
Lueskeletko kotona av-palstaa viidennen lapsen kanssa? Opiskeletko? Luotko uraa?
Mulla on kaksi murrosikäistä lasta, joiden kanssa kiistellään kotiintuloajoista ja läksyistä. Miehen kanssa on melkein 20 vuotta täynnä yhteistä eloa. Itse olen taas töissä ja kituutan opettajan palkalla ja " komentelen" toistenkin lapsia ;=)
Kommentit (10)
Toisaalta iltatähti on silloin vielä lapsi... pakko kai raataa hänen vuokseen jotain paskaduunia ja kuskata illat taitoluistelu- ja soittoharkkoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä meillä on myös eka-tokaluokkainen lapsi. mieheni on edennyt kivasti urallaan ja asuntovelkakaan ei ole enää kuin 150 000 euroa...
Asumme ehkä Suomessa, kuka ties muualla. Itse olen töissä, viimeinkin ja meillä on mukavan tasainen elämä. Ehkä meillä on myös kissa ja ainakin oma rivitalonpätkä jollei jopa omakotitalo:-)
Elämäni on mullistunut tähän asti aina noin 5 vuoden välein. Vielä on kokematta esim. ulkomailla asuminen ja ammattikin saattaa ihan hyvin vaihtua. Lapsista ei tarvitse enää 10 vuoden päästä kantaa mitään huolta.
Siellä sitten salaa odottelemme uutisia lastenlapsista.....
Yritys on tietysti myyty ja niillä rahoilla edellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on silloin ala-asteikäiset pojat, itse olen ollut työelämässä hyvän aikaa, toivottavasti haasteellisessa työssä ja edennyt vaativampiin tehtäviin. Matkustelemme, harrastamme perheen kanssa liikuntaa ja vietämme koti-iltoja, tapaamme ystäviä, pidämme aikuisten ja koko perheen juhlia. Näin ainakin toivoisin asioiden olevan.
Lapset opiskelevat ja käyvät silloin tällöin vanhempia katsomassa. Elätän itseni toimittajana ja mieheni on jäänyt eläkkeelle nuorena armeijan palveluksesta. Käyn aamuisin ostamassa juuri paitettuja patonkeja ja croisantteja. Olen edelleenkin 60 kiloinen ja hyvin säilynyt terve viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä vielä samassa työpaikassa kuin nykyään, sillä viihdyn siellä älyttömän hyvin. Asun tässä samassa talossa saman aviomiehen kanssa. Nuorempi lapsi on seiskalla ja vanhempi varmaan lukiossa (vaikuttaa sellaiselta tyypiltä). Ei varmaan mitään niin radikaalia muutosta kuin nykyhetken ja vuoden 1996 välillä. Sillloin ei todellakaan voinut vielä ennustaa kymmentä vuotta eteenpäin kovinkaan tarkasti. Tai ainakin olisi mennyt pahasti pieleen...
Ja mikäs siinä, hyvin palkattua ja koulutusta vastaavaa, vaikka aina jokin asia jurppiikin.
Miestä en vaihda eikä mieskään varmasti jaksa vaihtaa minua, vaikka parisuhteesta on hehku hävinnyt jo nyt.
Poika on 13 v - huh huh. :-) Äitiänsä pidempi.
Vierailija:
Käyn aamuisin ostamassa juuri paitettuja patonkeja ja croisantteja.
Todennäköisesti siellä Ranskassa alat aika nopeasti kaipaamaan kunnon suomalaista ruisleipää sen valkoisen hötön sijaan :-)
ja ihanassa kodissa minua osottaa kunnollinen ihana ala-asteelainen poikani :)
Mieheni on menestynyt urallaan ja harrastelee huvikseen musiikkia ja arkkitehtuuria. Taustalla aina soi klassinen musiikki ja ja suuressa kirjastohuoneessa saa polttaa sikareita.
Nautimme kaikki yhdessä olosta ja elämämme soljuu tasaisesti eteenpäin ystävien ja rakkaiden ympäröimänä.. Aah. :)
Tai sitten olemme kaikki taivaassa.
No okei, ei tämä nyt ehkä ollut IHAN realistista, mutta mahdollista kuitenkin :)