Eräs mies sanoi mulle mikä on mun suurin este miehen saamiseen

En mä jaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun miestä välillä ärsyttää se että olen älykkäämpi. Muakin se risoo välillä, koska minun pitää aina viime kädessä tehdä ne lopulliset päätökset. A, siksi että olen yleensä aina oikeassa, ja tiedän paremmin kuin mies, B, siksi että kannan vastuuta paremmin kuin mies, enkä muserru vaikka päätös olisikin ollut väärä. 

Kun hän sanoo kaverille että pitää kysyä vaimolta, ja hänelle siitä naurahdetaan, niin hän sanoo vain että ei kun ihan oikeasti, vaimo tietää tästä asiasta taas eniten. Autan häntä myös töissä, siivillielämässä ja harrastuksissa. Kenelläkään ei ole aavistustakaan miten paljon mieheni tekemiä/sanomia asioita on lähtöisin suoraan minulta. En anna hänen antaa "kunniaa" niistä minulle, koska en halua sekaantua, haluan vain että miehelläni on hyvä. 

Jos mieheni haluaa pitää jonkun illuusion jostain, niin hän ei vain kerro asiasta minulle. 

Mies sanoo ettei pärjäisi mitenkään ilman minua, mutta minäpä tiedän tämänkin häntä paremmin. Kyllä hän pärjää, hän ei vain tajua sitä itse.

Voi olla myös laiskuutta ja vastuuden pakoilua omista tekemisistä tai päätöksistä. Meillä näin. Mies pyytää hoitaa monia asioitaan, kun ei kuulemma jaksa. Auttaa voin, mutta valitettavasti se meni siihen, että jos hoitamani asiat ei mennyt hyvin, sain kamalat huudot. Kehoituksesta huolimatta ei halua hoitaa niitä itse, mutta sellaisen muutoksen sain aikaan, että jotkut tärkeät asiat pakotan tekemään ja miettimään yhdessä. Ihan vaan sen takia, että jos asiat ei mene kuten haluaa en voi olla syytettynä. Meni nimittäin sellaiseksi, että jos esim. valittu hotelli ei ollut tarpeeksi hyvä, niin laskuhumalassa kamalat valitukset huonosta valinnasta. Siitä lähtien pakotan aina katsomaan itse kaikki tiedot valittavista asioista ja hyväksymään päätös ennen lopullista ostoa.

Nimenomaan pakotan, koska monesti vieläkin haluaisi, että yksin valitsen. ( Ja otan sitten mahdolliset haukut vastaan)

Paras oli kun ei saanut kuulemma yhtä työpaikkaa, kun olin hänen pyynnöstään tai vaatimuksestaan auttanut hakemuksessa enkä ollut tehnyt tarpeeksi hyviä lauseita. Älykkäät ja itsenäiset miehet on kyllä varmaan ihanan helppoja. Ja ei kyse ole tietenkään aina edes älykkyydestä tai sen puutteesta, vaan laiskuudesta ja tekemisen ja vastuun siirtämistä toiselle.

Teillä on noin, meillä ei todellakaan. Olen pahoillani puolestasi, sinua kohdellaan ikävästi :(

T: lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Mies oli oikeassa, naiset nyt vaan on yksinkertaisia verrattuna miehiin. On aina ollut ja tulee aina olemaan.

Allekirjoitan. Jaksan eina ihmetellä miten kummallisesti miehet kääntää ja vääntää, eikä usko mitä heille sanotaan. Epäilevät aina että nainen tarkoittaa jotain muuta mitä sanoo. Miksi? Me olemme niin yksinkertaisia että sanomme mitä haluamme, ei siitä tarvitse tehdä monimutkaista rivienvälistä lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tutukittukin, että miehet haluaa älykkään naisen kunhan nainen ei ole älykkäämpi kuin mies. Mikä siis on monimutkaista koska aika moni mies on järkyttävän tyhmä. Mutta jos puhutaan oikeasti älykkäistä miehistä niin naisen viehättävyys laskee äo 120 kohdalla ja saman tekee myös se jos nainen on hauska ja huumorintajuinen.  Mies haluaa siis itseään tyhmemmän naisen joka nauraa hänen jutuilleen, mutta nainen ei itse saa olla älykäs eikä hauska, ei edes huumorintajuinen. Josta päästä päätelmään että kun mies haluaa tyhmän naisen niin heikko äykkyys takaa myös huonon huumorintajun-> miehet ei ole hauskoja.

Tästä tulee mieleen klassikkoelokuvan "Herrat pitävät vaaleaverisistä" ("Gentlemen Prefer Blondes") dialoginpätkä, jossa Marilyn Monroen esittämä blondi "gold digger" Lorelei Lee keskustelee sulhasensa ei-niin-suopean isän kanssa taivutellakseen tämän suostumaan siihen, että Lorelei menee naimisiin nuoremman herra Esmondin kanssa:

 

Mr. Esmond Sr. : Say, they told me you were stupid! You don't sound stupid to me!

Lorelei Lee : I can be smart when it's important. But most men don't like it.

pikasuomennos varmuuden vuoksi:

Herra Esmond vanh.: Hei, minulle sanottiin että olet tyhmä! Et kuulosta minusta tyhmältä!

Lorelei Lee: Voin olla älykäs silloin, kun se on tärkeää. Mutta useimmat miehet eivät pidä siitä.

 

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät naiset ovat mahtavia kavereina ja tuttuina. Monesti parempia keskustelijoita kuin älykkäät miehet, johtuen siitä että miettivät ihmissuhteitakin laaja-alaisesti. Tykkään paljon.

Mutta kumppanina vähän eri asia. Moni älykäs nainen on kokemukseni mukaan romanttis-seksuaalisesti estoinen ja ns. "miettii liikaa", eli suhtautuu liian analyyttisesti tämän sektorin puuhiin. Kaipa sama koskee ylianalyyttisiä miehiäkin, jostainhan se stereotypia kömpelöistä insinööreistäkin tulee.

Omien parisuhteideni syntymisessä ei naisen raaka äly ole ikinä ollut pääasiallinen vetovoimatekijä. Paljon enemmän olen aina kiintynyt luonteeseen.

M36

Älykkäällä naisella ei ole luonnetta, mutta tyhmällä on? Aina sitä oppii uutta 🙄

Oi, onpa kiva, että bongasin tämän aloituksen. Mulla on nimittäin sama ongelma (ilmeisesti) kuin aloittajalla. Olen nyt reilut pari vuotta ollut sinkkuna, ja kumppania haastava löytää, koska älykkyyteni säikyttää. Itse en siis sitä mitenkään hiero kenenkään naamaan, eikä älykkyyteni näy sellaisena, että haluaisin keskustella vaikkapa vain jostain yhteiskunnallisista asioista tai pohtia syntyjä syviä. Mutta se näkyy, koska saan siitä aika paljon kommenttia.

Eilen juttelin toista päivää Tinderissä yhden mukavan miehen kanssa. Hän sanoi yhtäkkiä kesken keskustelun, että olen hänen mielestään tosi mielenkiintoinen, mutta että hän ihan aidosti täällä pohtii, kestääkö hänen maskuliinisuutensa selkeästi häntä älykkäämmän naisen seuran. Tämä oli mun mielestä ihan hullu kommentti, koska hän vaikutti tosi fiksulta, enkä huomannut meidän älykkyyksissämme mitään eroa ainakaan viestikeskustelun pohjalta. Päinvastoin, olimme juuri sitä ennen löytäneet meitä yhdistäviä juttuja ajatustavoissamme. Eli mikä ihme sai hänet "säihkähtämään", että olen hänelle liikaa? No, keskustelu meillä jatkui tuonkin jälkeen, eli voi olla että tuo ei vaikuta, mutta jotenkin pysäytti se kommentti.

Mitäs tässä sitten voi tehdä? :D En nyt osaa itseäni muuttaakaan, ja siitä olen aina pitänyt huolen, etten päällepäsmäröi esimerkiksi ryhmätilanteissa kertomalla aina vastauksen, vaan annan muille tilaa jne. Kavereiden mielestä olen tosi rento ja helposti lähestyttävä, mutta joku tässä nyt kuitenkin mättää, enkä osaa (kaikesta älykkyydestäni huolimatta, hahh) korjata sitä.

Ei kartalla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun miestä välillä ärsyttää se että olen älykkäämpi. Muakin se risoo välillä, koska minun pitää aina viime kädessä tehdä ne lopulliset päätökset. A, siksi että olen yleensä aina oikeassa, ja tiedän paremmin kuin mies, B, siksi että kannan vastuuta paremmin kuin mies, enkä muserru vaikka päätös olisikin ollut väärä. 

Kun hän sanoo kaverille että pitää kysyä vaimolta, ja hänelle siitä naurahdetaan, niin hän sanoo vain että ei kun ihan oikeasti, vaimo tietää tästä asiasta taas eniten. Autan häntä myös töissä, siivillielämässä ja harrastuksissa. Kenelläkään ei ole aavistustakaan miten paljon mieheni tekemiä/sanomia asioita on lähtöisin suoraan minulta. En anna hänen antaa "kunniaa" niistä minulle, koska en halua sekaantua, haluan vain että miehelläni on hyvä. 

Jos mieheni haluaa pitää jonkun illuusion jostain, niin hän ei vain kerro asiasta minulle. 

Mies sanoo ettei pärjäisi mitenkään ilman minua, mutta minäpä tiedän tämänkin häntä paremmin. Kyllä hän pärjää, hän ei vain tajua sitä itse.

Mä en usko, että ei tiedä pärjäävänsä. On vain tottunut, että vaimo hoitaa kaiken ja haluaa sen menevän niin jostain kumman syystä. On aika tyhmä, jos ei halua itse hoitaa omia sanomisiaan. Meillä mies on pyytänyt tai oikeastaan vaatinut lähettämään jopa sähköposteja hänen nimissään. Koska ei kuulemma jaksa ja mulla on aikaa. Vaikka olen suostunut, olen kyllä pakottanut itse muotoilemaan sen, mitä haluaisi sanoa. Ehkä olisi pitänyt kieltäytyä, mutta jos toinen vaatii ja itse kutsuu sitä auttamiseksi ja vihastuu, jos en auta, niin olen suostunut. Kaiken huippu on se, että joku ulkopuolinen jos ei tiedä miten asiat on, voi luulla että nuo ovat minun suunnittelemia käytäntöjä.

Onpa hyvä ettei tämä asia riipu sinun uskomuksistasi, menisi muuten väärin.

En minä meillä todellakaan tee kaikkea. Mies tekee välillä ympäripyöreää päivää töissä, tekee kotitöitä siinä missä minäkin, laittaa suurimmaksi osaksi ruuat, sekä maksaa laskut yhteiseltä tililtä. Yleisimmin kolaa lumet ja leikkaa nurtsin,kun tykkää siitä puuhasta. 

Ei hänen puolestaan tarvitse myöskään puhua missään, osaan vain lähestyä asioita lukemattomista eri kulmista, sekä kykenen seuraamaan sekä todennäköisiä, että epätodennäköisempiä asiankulkuja häntä paljon paremmin, ja kanssani keskustelusta on ollut hänelle todella paljon hyötyä. Sitä on vaikea selittää mihin kaikkeen älykkyys vaikuttaa. 

Itse halusin kumppanin joka on tietynlainen, eli kestää minua minuna, ei yritä muuttaa, hyväksyy kummallisuuteni, siinä missä älykkyytenikin, on maanläheinen, ja rakastaa nauttimista. Mieheeni nämä passaavat täydellisesti. Ja kyllä, minuakaan ei ole aina kelpuutettu parisuhteeseen siksi koska mies alkaa kilpailemaan, eikä voi voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin, miten sen tuo esiin. Jos älykkyyttään tuo esiin korostamalla omaa erinomaisuuttaan tai ylenkatsomalla muita, se on todellakin este. Jos älykkyys tulee esiin siten, että pystyy ylläpitämään syvällistä keskustelua ja nostamaan esiin mielenkiintoisia näkökulmia asioihin, on se todella viehättävä piirre naisessa. 

Tämä on erittäin viehättävä piirre useimmissa ihmissuhteissa. Niin miehissä kuin naisissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät naiset ovat mahtavia kavereina ja tuttuina. Monesti parempia keskustelijoita kuin älykkäät miehet, johtuen siitä että miettivät ihmissuhteitakin laaja-alaisesti. Tykkään paljon.

Mutta kumppanina vähän eri asia. Moni älykäs nainen on kokemukseni mukaan romanttis-seksuaalisesti estoinen ja ns. "miettii liikaa", eli suhtautuu liian analyyttisesti tämän sektorin puuhiin. Kaipa sama koskee ylianalyyttisiä miehiäkin, jostainhan se stereotypia kömpelöistä insinööreistäkin tulee.

Omien parisuhteideni syntymisessä ei naisen raaka äly ole ikinä ollut pääasiallinen vetovoimatekijä. Paljon enemmän olen aina kiintynyt luonteeseen.

M36

Älykkäällä naisella ei ole luonnetta, mutta tyhmällä on? Aina sitä oppii uutta 🙄

Koetin avata, mutta ettehän te kuuntele. No, ei se mitään. :)

Ongelma ei niinkään ole älykkyys vaan ylianalyyttisyys. Jotka kulkevat monesti käsi kädessä, niin naisilla kuin miehilläkin. Heittäytymiskyky puuttuu usein älykkäiltä naisilta. Sama juttu, mistä meitä miehiä, erityisesti niitä insinöörityyppejä, on aina syyllistetty ja naureskeltu.

Hyvää loppupäivää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin Aallon fyssalla ja siellä tuli tutuksi lause ruma kuin fyysikkonainen.

No voi, oliko edes fyysikkomiehet kauniita? 🙄

Nörttejä ja taviksen näköisiä suurin osa mutta oli siellä aktiiviurheilijoitakin. Usein niillä oli harrastus joka oli viety äärimmäisyyteen, joku saamen kieli tai uppopallo.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät naiset ovat mahtavia kavereina ja tuttuina. Monesti parempia keskustelijoita kuin älykkäät miehet, johtuen siitä että miettivät ihmissuhteitakin laaja-alaisesti. Tykkään paljon.

Mutta kumppanina vähän eri asia. Moni älykäs nainen on kokemukseni mukaan romanttis-seksuaalisesti estoinen ja ns. "miettii liikaa", eli suhtautuu liian analyyttisesti tämän sektorin puuhiin. Kaipa sama koskee ylianalyyttisiä miehiäkin, jostainhan se stereotypia kömpelöistä insinööreistäkin tulee.

Omien parisuhteideni syntymisessä ei naisen raaka äly ole ikinä ollut pääasiallinen vetovoimatekijä. Paljon enemmän olen aina kiintynyt luonteeseen.

M36

Et varmaan oikein tiedä mitä älykäs tarkoittaa, vaan sekoitat sen estoiseen ylianalysointiin.

Eli pidät ikuisuuteen jatkuvaa vatvomista älykkyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Oi, onpa kiva, että bongasin tämän aloituksen. Mulla on nimittäin sama ongelma (ilmeisesti) kuin aloittajalla. Olen nyt reilut pari vuotta ollut sinkkuna, ja kumppania haastava löytää, koska älykkyyteni säikyttää. Itse en siis sitä mitenkään hiero kenenkään naamaan, eikä älykkyyteni näy sellaisena, että haluaisin keskustella vaikkapa vain jostain yhteiskunnallisista asioista tai pohtia syntyjä syviä. Mutta se näkyy, koska saan siitä aika paljon kommenttia.

Eilen juttelin toista päivää Tinderissä yhden mukavan miehen kanssa. Hän sanoi yhtäkkiä kesken keskustelun, että olen hänen mielestään tosi mielenkiintoinen, mutta että hän ihan aidosti täällä pohtii, kestääkö hänen maskuliinisuutensa selkeästi häntä älykkäämmän naisen seuran. Tämä oli mun mielestä ihan hullu kommentti, koska hän vaikutti tosi fiksulta, enkä huomannut meidän älykkyyksissämme mitään eroa ainakaan viestikeskustelun pohjalta. Päinvastoin, olimme juuri sitä ennen löytäneet meitä yhdistäviä juttuja ajatustavoissamme. Eli mikä ihme sai hänet "säihkähtämään", että olen hänelle liikaa? No, keskustelu meillä jatkui tuonkin jälkeen, eli voi olla että tuo ei vaikuta, mutta jotenkin pysäytti se kommentti.

Mitäs tässä sitten voi tehdä? :D En nyt osaa itseäni muuttaakaan, ja siitä olen aina pitänyt huolen, etten päällepäsmäröi esimerkiksi ryhmätilanteissa kertomalla aina vastauksen, vaan annan muille tilaa jne. Kavereiden mielestä olen tosi rento ja helposti lähestyttävä, mutta joku tässä nyt kuitenkin mättää, enkä osaa (kaikesta älykkyydestäni huolimatta, hahh) korjata sitä.

Mä rakastan älykkäänä naisena älykkyyttä miehessä, mutta yhteiskunnallisten asioiden vatvominen nyt vain on älyttömän tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät naiset ovat mahtavia kavereina ja tuttuina. Monesti parempia keskustelijoita kuin älykkäät miehet, johtuen siitä että miettivät ihmissuhteitakin laaja-alaisesti. Tykkään paljon.

Mutta kumppanina vähän eri asia. Moni älykäs nainen on kokemukseni mukaan romanttis-seksuaalisesti estoinen ja ns. "miettii liikaa", eli suhtautuu liian analyyttisesti tämän sektorin puuhiin. Kaipa sama koskee ylianalyyttisiä miehiäkin, jostainhan se stereotypia kömpelöistä insinööreistäkin tulee.

Omien parisuhteideni syntymisessä ei naisen raaka äly ole ikinä ollut pääasiallinen vetovoimatekijä. Paljon enemmän olen aina kiintynyt luonteeseen.

M36

Et varmaan oikein tiedä mitä älykäs tarkoittaa, vaan sekoitat sen estoiseen ylianalysointiin.

Eli pidät ikuisuuteen jatkuvaa vatvomista älykkyytenä.

Ymmärrät väärin koska haluat ymmärtää. Ei siinä mitään, mutta tuo älykkyys oikeasti menee usein yhdessä estoisuuden kanssa.

Kysyitte, miksi älykkäillä naisilla on vaikeuksia löytää kumppania. Vastasin. Ette hyväksy vastausta.

OK. :)

No, valaistaanpa hieman. Eli älykkyys kohdallani on aika intuitiivista ja ennakoivaa, ja monesti näen asioiden ja ihmisten läpi.

Siinä missä siis luen tekstejä, luen myös muut asiat.

Tätä mies pelkäsi. Älykäs itsekin. Ja valitettavasti kaikkea muutakin.

No, aikaahan on kulunut, ja huomaan mitkä asiat on oikeesti niitä mun juttuja. Älyttömiä tai ei.

Huomattu on, että nää tinderit ja muut ei ole meikäläiselle se oikea paikka.

Ajatus rakkaudesta pitää kuitenkin uskoa yllä.

En miestä pakosta ota, mutta jokin kiva ja rela tapaus ois joskus ok.

Muistellaan hetki Euroopan parhaimpia yliopistoja ja ydinfysiikkaa.

Muistellaan sitten kahta älykästä ihmistä joiden ansiosta maailmalla on ydinaseet.

Millainen on pohjimmiltaan älykkään ihmisen sielunmaisema?

Kun luo asioita joilla nappia painamalla vastapuoli saa kuoreensa reiän ja jota kautta menettää elämännesteet vuotaen tyhjäksi...

Älykkäät ihmiset ovat myös vastuussa maapallon nykytilasta. Läpi historian näihin päiviin asti älykkäät ovat ohjanneet ja innovoineet maailmaa ilmaston lämpenemiseen ja ekokatastrofiin.

Ei tyhmä maalari tai siivooja olisi osanut kehittää edes ampuma-asetta. Ei tyhmä olisi osanut muuttaa typpeä ilmasta synteettiseksi lannoitteeksi tai kehittää myrkkykaasuja sotatantereille.