Koetko olevasi väärässä elämässä?
Onko täällä muita, jotka kokevat olevansa samassa tilanteessa kuin minä? Täysin vääränlaisessa, itselle sopimattomassa elämässä, josta ei ole poispääsyä.
Nuorena haaveilin paljon. Että voisin olla osa jotain porukkaa ja tuntea kuuluvani joukoon, omanlaisteni pariin. Haaveilin parisuhteesta, korkeakoulutuksesta, kunnon työpaikasta,, harrastuksista. Tavallisista asioista, jotka ovat monelle täysin realistisia.
Mutta minun kohdalla ne eivät voi toteutua. Olen jo yli 30 ja yksin, ilman parisuhdetta ja harvat ystäväni asuvat muualla. En ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan, sisäisesti olen ollut yksin lapsuudesta lähtien. Neurologisissa testeissä selvisi vaikea hahmotushäiriö ja äo alle 100, joten korkeakoulusta on turha haaveilla.
Koen olevani sosiaalinen, mutta en hahmota tilanteita kunnolla ja siksi vaikeuksia saada ihmissuhteita. Olen päätynyt tekemään töitä, jotka eivät itselleni sovi ja olen usein kärsinyt tästä henkisesti. Halusin soittaa kitaraa ja pianoa, mutta tinnitus pilasi ne haaveet. Jne jne.
Olen siis jumissa itselle täysin vieraassa ja epäsopivassa elämässä enkä pysty muuttamaan tätä mitenkään. Synnynnäiset ominaisuudet eli vääränlainen neurologia on pilannut elämäni aika pitkälti, näin koen asian ja vuosien terapiasta ei ole ollut apua.
Sinä, joka koet myös olevasi väärässä elämässä: mikä siihen johti ja millaisen elämän oikeasti haluaisit? Oletko yrittänyt muuttaa elämääsi ja miten? Vai oletko tyytynyt nykyiseen elämääsi? Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksianne :) Ehkä voisimme antaa vertaistukea toisillemme täällä av:lla...
Kommentit (23)
Minulla on äo 99.
Olen sosiaalisesti lahjakas
Kuullun ymmärtämiset oli aina 10 lukiossa.
Lisäksi olen nätti.
En ymmärrä ap ..mikä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äo 99.
Olen sosiaalisesti lahjakas
Kuullun ymmärtämiset oli aina 10 lukiossa.
Lisäksi olen nätti.
En ymmärrä ap ..mikä ongelma?
Et kirjoita lainkaan kuin henkilö, jolla olisi äo alle 100.
Kannattaisi ehkä testauttaa uudelleen.
Hommaa itsellesi ruma ja lihava hyviin toimeentuleva mies.
Käytte lomilla miehen piikiin.
Rannalla vidudus vähenee kun vedät päiväkännit.
Lisäksi hommaa söpö pieni koira.
Siitä pitää huolehtia..ei ehdi kokopäiväiseen itseanalyysiin.
TAI TEE LAPSI!!!!!!TAI KAKSI!!!
ööörrgghhh suurinosa maailman ihmisistä ei ole käynyt korkeakoulua???
Ovatko kaikki ystäväsi ja sukulaisesi akateemisia?
Ok
Leikkaa keesi..opettele tekemään kiljua.
Liity elonkapina liikkeeseen.
Äitini on peruskoulun äidinkielen opettaja ja korjaa puhettani jatkuvasti.
Isäni on ydinfyysikko.
He eivät ymmärrä miksi en hahmota että kaikki koostuu molykyyleistä ja partikkeleista.
Lisäksi puhun vain preesenssissä.
Tämä ajaa äitini hulluuden partaalle
ap..oot saanu hyviä vinkkejä
miksi et kommentoi?
Vierailija kirjoitti:
Et kirjoita lainkaan kuin henkilö, jolla olisi äo alle 100.
Kannattaisi ehkä testauttaa uudelleen.
Rasittavia olette te, jotka vähättelette ihmisten "vammoja". Minullekin on sanottu palstalla useamman kerran "et sinä voi olla sitä etkä sitä", vaikka lääkärit olisivat yksimielisiä diagnoosistani. Mutta palstamammat tietävät mielestään paremmin.
Toivottavasti pystyt tekemään mielekkäitä valintoja, jotka tukevat hyvinvointia ja jaksamista kaikesta huolimatta.
Jos suinkin keskittyä enemmän positiivisuuteen, kuin valittamaan ja negatiivisiin asioihin. Toki niilläkin on aikansa, mutta en suosita rypemään ja kylpemään niissä
Oletko jotenkin kyllästynyt ja turhautunut elämään?
Olin juuri - onnistu muutoksessa - nettivalmennuksessa ja se oli huippukurssi. Olen energisempi ja huomaan, että edistymistä on tapahtunut.
Koen elämän mielekkäämpänä ja täysipainoisempana.
Tsemppiä ja iloa 🥰 💚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kirjoita lainkaan kuin henkilö, jolla olisi äo alle 100.
Kannattaisi ehkä testauttaa uudelleen.
Rasittavia olette te, jotka vähättelette ihmisten "vammoja". Minullekin on sanottu palstalla useamman kerran "et sinä voi olla sitä etkä sitä", vaikka lääkärit olisivat yksimielisiä diagnoosistani. Mutta palstamammat tietävät mielestään paremmin.
No, sanotaan sitten niin, että tässä tapauksessa ÄO alle sata ei SELKEÄSTI sulje pois korkeakoulutuksen mahdollisuutta. Henkilö kirjoittaa jäsennellysti, virheettömästi ja analyyttisesti ja läpäisisi varmasti monenkin alan pääsykokeet. Eli hän vähintään suree turhaan sitä, ettei voisi päästä korkeakouluun.
T. Kielialan ammattilainen
Minä. Olisin halunnut ison perheen, mutten voi enää saada lapsia, koska en koskaan löytänyt sopivaa kumppania. Yliopistokoulutus on mutta täysin väärälle alalle, en halua sitä työtä enää tehdä. Olen ollut vuosia jumissa, elämälläni ei ole mitään suuntaa. Koko ajan tuntuu, että minun kuuluisi elää elämää, jossa on iso perhe, ura tai raha ei kiinnosta. Jos Jumalalla on minulle jokin suunnitelma, niin miksei hän paljasta suunnitelmaansa? Vai onko Jumalan suunnitelma se, että istun täällä Av:lla päivät pitkät?
Minun kuuluisi elää loputtomasti vuosissa 2004-2007. Tuona ajanjaksona todella tunsin olevani elossa.
Minkä alan hahmotushäiriö siis on kyseessä? Ehkä jokin geometrinen tms?
Suomen kieltä nimittäin hahmotat kuin kirjailija ikään. Ehkä oletkin kirjailija materiaalia metsästämässä.
Höh, inhottavia ja ilkeitä vastauksia olet saanut. Itse olen taas kerran koko aamupäivän kiroillut mielessäni ihan samaa, että voiko elämä oikeasti olla enää kauempana omannäköisestä eli ymmärrän kyllä mitä koet.
En vaan tiedä kuinka tämän kanssa oppisi elämään. Se ainakin on omalla kohdallani tekemätön paikka, että hyväksyisin ne asiat joita en (enää) voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan hahmotushäiriö siis on kyseessä? Ehkä jokin geometrinen tms?
Suomen kieltä nimittäin hahmotat kuin kirjailija ikään. Ehkä oletkin kirjailija materiaalia metsästämässä.
Sama tuli mieleen. Tai sitten joku gradun tekijä. Tai toimittaja.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olisin halunnut ison perheen, mutten voi enää saada lapsia, koska en koskaan löytänyt sopivaa kumppania. Yliopistokoulutus on mutta täysin väärälle alalle, en halua sitä työtä enää tehdä. Olen ollut vuosia jumissa, elämälläni ei ole mitään suuntaa. Koko ajan tuntuu, että minun kuuluisi elää elämää, jossa on iso perhe, ura tai raha ei kiinnosta. Jos Jumalalla on minulle jokin suunnitelma, niin miksei hän paljasta suunnitelmaansa? Vai onko Jumalan suunnitelma se, että istun täällä Av:lla päivät pitkät?
Sama tilanne. Itse en varsinaisesti suurperheestä ikinä haaveillut, mutta kuitenkin 2-3 lasta ja ehken vielä yksi iltatähtikin. Olen siis todella perhekeskeinen ja sosiaalinenkin ihminen joten tämä lapsettoman ikisinkun elämä on enemmän kuin kaukana itselle oikeasta. Etenkin kun vuosien varrella jäin melko lailla yksinkin kun ystävät ja kaverit perusti yksi toisensa jälkeen perheen eikä tietenkään enää aikaa ollut sinkkuystävälle.
Yksinasuvana kaikki on pielessä ihan asumismuodosta lähtien. Enkä siis kaipaa ketään itseäni elättämään vaan kahden jakaessa asumiskulut olisi valittavissa myös mieluisia vaihtoehtoja kerrostalokaksion sijaan.
Kaipaan päivä päivältä vaan enemmän tilaa, omaa pihaa, saunaa, takkaa, isoa keittiötä ja ruokapöytää jonka ääreen mahtuu ihmisiä.. Sosiaalista elämää, juttelua, naurua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan hahmotushäiriö siis on kyseessä? Ehkä jokin geometrinen tms?
Suomen kieltä nimittäin hahmotat kuin kirjailija ikään. Ehkä oletkin kirjailija materiaalia metsästämässä.
Visuospatiaalinen hahmotushäiriö. En pärjää yläasteen matematiikassa, en osaa esim. prosenttilaskuja kunnolla. Päättötodistuksessa armovitonen (peruskoulu). Vaikea myös hahmottaa suuntia, eli suunnistus täyttä hepreaa ja autokoulusta en meinannut päästä läpi, kun en hahmottanut kunnolla ajolinjoja, liikennevaloja jne. En opi neulomaan esim sukkia, koska hahmotus tökkii siinäkin.
En osaa lukea sanattomia vihjeitä ja vaikeuksia tulkita toisten kehonkieltä. Sanomattakin lienee selvää, että tästä on seurannut sosiaalissa suhteissa paljon ongelmia. Tuossa nyt muutama ongelma kärkeen
ap
Mä olen tuntenut eläväni ns väärää elämää 13-vuotiaasta alkaen...Taustalla esim koulukiusaamista. Tein sitten muutamia vääriä valintoja joita ei saanut korjatuksi. Olen jo lopettanut haaveilun siitä, että joskus pääsisi elämään sitä ns omannäköistä elämää
Life is a long lesson in humility.
- James M. Barrie
Itse yritän porskuttaa sen ajatuksen voimalla, että voisi mennä huonomminkin. Ja toivo elää, että elämäni palaset loksahtavat paikoilleen vielä joku päivä, ja sitten ymmärrän, että kaikki meni juuri kuten pitikin. Jatkuvasti pyrin bongailemaan pieniä ilon aiheita ja onnen hetkiä, ja vaalin niitä. Yritän myös löytää elämälläni merkitystä sen kautta, mitä voin tehdä muiden hyväksi. Ehkä se, että teen hyvää auttamalla muita ja siitä saamani ilo kompensoi edes jossain määrin sen kaiken puuttumista mitä olisin alun perin elämältäni toivonut.
Et kirjoita lainkaan kuin henkilö, jolla olisi äo alle 100.
Kannattaisi ehkä testauttaa uudelleen.