Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
11 vuoden jälkeen avopuoliso pudottaa uutispommin. Olen hajalla.
05.10.2021 |
Olen aina pitänyt mieheni outona jopa autistina. Hän on kuitenkin erittäin kiltti, siisti, korkeakoulutettu ja taitava ihminen.
Olen aina epäillyt että jotain mättää hänessä. Hän ei kyllä koskaan ole suostunut avautua. Siksi meidän parisuhde on aina ollut enemmän sellaista kämppishommaa koska hän on niin erakko eikä häntä kiinnostaa mikään.
Nyt sitten pudotti pommin että hänellä on eristäytyvä persoona eli skitsoidinen personallisuushäiriö. Tämä on siis luonneominaisuus eikä liity skitsofreniaan mitenkään.
Olen harkinnut eroa jo jonkin aikaa koska koen että hänen kanssa ei voi suunnitella elämää. Olen aivan hajalla kun olen hukannut aikaa ja koko nuoruuden tähän ihmiseen. Olen ollut niin sinisilmäinen.
En voi kolmekymppisenä naisena olla miehen kanssa joka ei ole yhtään kiinnostunut arjesta. Häntä kiinnostaa vain sen erakko harrastukset.
Haluaisin vielä joskus lapsia ja jakaa arjen normaalin ihmisen kanssa...
Kommentit (45)
Lähde tai pilaat loppuelämäsikin. Minäkin tein 12 vuoden virheen ja siitä voi toipua. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä pure terapia, ei ainakaan kaikkiin. Ne ovat syvään juurtuneita ihmisen luonteenominaiauuksia. Esimerkiksi narsisti pysyy narsistina, ja epävakaa epävakaana.
5/5 tämä oli erinomainen. Ei ylilyöntejä.
Nyt on turha takertua siihen, että olet ollut miehen kanssa 11 vuotta. Voit vaikuttaa vain tulevaan, et menneeseen. Siispä ero ja uusia seikkailuja kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap. Olen luonteltani välillä turhaan vaatimaton ja liian kärsivällinen Minulla on kuitenkin kova huoli siitä että miten voin kolmekymppisenä rakentaa kaiken uudestaan tyhjästä jos nyt ero tulee?
Haluaisin joskus vielä lapsia ja olla onnellinen. En ole vuosiin ollut onnellinen. Työelämä on jo itsessään kuluttanut ja uuvuttanut minua mutta siihen on helpompi vaikuttaa kun löytää uuden miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sekoitetaan (virhediagnostisesti) usein Aspergeriin. Jos sinua ei olisi autistisuuskaan haitannut, niin miksi ihmeessä tuo? Jos on ongelmaa, voi käydä vaikka terapiassa selvittelemässä niitä. Ihan en tajua mikä on pointtisi? Pelkäätkö _diagnoosia_?
Tämä.
mitä tarkoittaa tämä tässä yhteydessä. oletko vajaa muiltakin osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin "oudon" miehen kolmen lapsen ja.15 vuoden jälkeen. Nyt tiedän, että hän on vahva asperger. Eli ihan omassa kuplassaan, tarkat säännöt oli, mutta itse sai tehdä mitä vaan, tarvi siihen kyllä alkoholia. Sain tarpeekseni liian vaikeasta elämästä, jossa kuitenkin oli hyvääkin, en muuten niin kauaa... Olisin ymmärtänyt häntä paremmin, jos silloin olisin tiennyt, mutta ei silloin puhuttu aspergereista. Selvisi hän siitä, vaikka uhkasi itsemurhasta eron aikaan.
Kyllähän siisteys miehessä on aika hyvä ominaisuus..:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-ihmistä on vaikea rakastaa, koska he ovat lähtökohtaisesti aika itseriittoisia ja itsekeskeisiä. Oma asperger-mieheni kuoli, ja nyt huomaan, miten mutkatonta ja helppoa on elämä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä pure terapia, ei ainakaan kaikkiin. Ne ovat syvään juurtuneita ihmisen luonteenominaiauuksia. Esimerkiksi narsisti pysyy narsistina, ja epävakaa epävakaana.
"Useampi kuin joka toinen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä potilas ei enää täytä häiriön diagnostisia kriteereitä yli viiden vuoden kuluttua. Niin ikään masennusoireet lievittyvät ja toimintakyky elpyy kliinisesti merkitsevästi muutamassa vuodessa. Remissio on epävakaassa persoonallisuushäiriössä tavallista, ja kun se on saavutettu, se on useimmiten vakaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin "oudon" miehen kolmen lapsen ja.15 vuoden jälkeen. Nyt tiedän, että hän on vahva asperger. Eli ihan omassa kuplassaan, tarkat säännöt oli, mutta itse sai tehdä mitä vaan, tarvi siihen kyllä alkoholia. Sain tarpeekseni liian vaikeasta elämästä, jossa kuitenkin oli hyvääkin, en muuten niin kauaa... Olisin ymmärtänyt häntä paremmin, jos silloin olisin tiennyt, mutta ei silloin puhuttu aspergereista. Selvisi hän siitä, vaikka uhkasi itsemurhasta eron aikaan.
Kiitos vertaistuesta. Sepä se jos nämä osaisivat avautua ja ottaa läheiset mukaan niin ei olisi ongelmaa.
En vaa voi elää aikuislapsen kanssa joka on vain ja ainoastaan kiinnostunut omasta harrastuksesta ja tekee vain käskystä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ovat hoidettavissa, mikäli henkilö itse näin haluaa. Kovin usein he eivät halua, koska elo siellä satumaassa on mukavampaa.
Missä ihmeen satumaassa persoonallisuushäiriöinen muka elelee? Minulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, mutta kyllä minun elämääni kuuluvat ihan tavalliset arjen huolet ja askareet siinä missä muillakin. Ruoka on laitettava, rahaa on ansaittava ja perheasiat hoidettava, vaikka kuinka ahdistaisi. Elämä ei juuri kysele miltä minusta milloinkin tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhde on 11 vuotta ollut "kämppishommaa", niin eipä ihme että kesti näin kauan hoksata miehellä olevan persoonallisuushäiriö. Oletko oppinut mm. hänen toisen nimensä jo? Entä lempivärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ovat hoidettavissa, mikäli henkilö itse näin haluaa. Kovin usein he eivät halua, koska elo siellä satumaassa on mukavampaa.
Missä ihmeen satumaassa persoonallisuushäiriöinen muka elelee? Minulla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, mutta kyllä minun elämääni kuuluvat ihan tavalliset arjen huolet ja askareet siinä missä muillakin. Ruoka on laitettava, rahaa on ansaittava ja perheasiat hoidettava, vaikka kuinka ahdistaisi. Elämä ei juuri kysele miltä minusta milloinkin tuntuu.
No sehän riippuu ihan persoonallisuushäiriöstäsi, jokaisella omansa. Pääosin yhteistä näille saduille on se, että kaikissa oma napa on tärkeämpi kuin muiden.
Tuntuu vanhanaikaisena, mutta älkää menkö avoliittoon. Se on naiselle huono ratkaisu.
Olet nuori vielä, älä itke menetettyä aikaa, opit siitä kuitenkin jotain. Tunnelmasi kuulostaa siltä, että olet valmis lähtemään.
Ymmärsinkö nyt oikein, että olit jo haaveillut lähtemisestä, mutta koit että yhteinen taival velvoittaa jäämään. Ja nyt puolison saama diagnoosi antaa sinulle "oikeuden" lähteä? Tietenkin aina saa lähteä. Ihan aina. Suhde, jota pidetään yllä säälistä, velvollisuuden tunteesta, häpeän pelosta tms. ei ole terve suhde.
Jätä se skitso. Hommaa se vaikka hullujenhuoneelle asumaan ja jätä se sinne loppuelämäkseen asumaan.
Alue: Aihe vapaa
En oikein tiedä, mistä puhut. Itse en ole saanut diagnoosia, vaikka olen kolmelta psykiatrilta sitä hakenut. Mutta tämä menee ohi ap:n aiheesta.