11 vuoden jälkeen avopuoliso pudottaa uutispommin. Olen hajalla.
Olen aina pitänyt mieheni outona jopa autistina. Hän on kuitenkin erittäin kiltti, siisti, korkeakoulutettu ja taitava ihminen.
Olen aina epäillyt että jotain mättää hänessä. Hän ei kyllä koskaan ole suostunut avautua. Siksi meidän parisuhde on aina ollut enemmän sellaista kämppishommaa koska hän on niin erakko eikä häntä kiinnostaa mikään.
Nyt sitten pudotti pommin että hänellä on eristäytyvä persoona eli skitsoidinen personallisuushäiriö. Tämä on siis luonneominaisuus eikä liity skitsofreniaan mitenkään.
Olen harkinnut eroa jo jonkin aikaa koska koen että hänen kanssa ei voi suunnitella elämää. Olen aivan hajalla kun olen hukannut aikaa ja koko nuoruuden tähän ihmiseen. Olen ollut niin sinisilmäinen.
En voi kolmekymppisenä naisena olla miehen kanssa joka ei ole yhtään kiinnostunut arjesta. Häntä kiinnostaa vain sen erakko harrastukset.
Haluaisin vielä joskus lapsia ja jakaa arjen normaalin ihmisen kanssa...
Kommentit (45)
Jotain erilaista sentään, vaan ettei vain paljastu jompikumpi silti narskuksi loppupeleissä.
Tuo sekoitetaan (virhediagnostisesti) usein Aspergeriin. Jos sinua ei olisi autistisuuskaan haitannut, niin miksi ihmeessä tuo? Jos on ongelmaa, voi käydä vaikka terapiassa selvittelemässä niitä. Ihan en tajua mikä on pointtisi? Pelkäätkö _diagnoosia_?
Olen pahoillani järkytyksestäsi, mutta mikä tässä se pommi oli? Olet koko ajan tiennyt, että mies on outo ja eristäytyvä. Eihän mikään muuttunut? Ei persoonallisuushäiriö ole sairaus. Toki arki on varmasti hankalaa, tämä ihan kokemuksesta, minunkin puolisollani on diagnosoitu pershäiriö.
No mitä ihmettä tuo diagnoosia sinua haittaa, jos mies on ollut kohtuu hyvä? Jos et ole aiemmin halunnut erota, niin miksi ihmeessä halut erota DIAGNOOSIN takia? Diagnoosithan ovat vain sopimuksia erilaisista oireiksi katsotuista ominaisuuksista.
Millä tavoin se diagnoosi muutti yhtä äkkiä kaiken?
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sekoitetaan (virhediagnostisesti) usein Aspergeriin. Jos sinua ei olisi autistisuuskaan haitannut, niin miksi ihmeessä tuo? Jos on ongelmaa, voi käydä vaikka terapiassa selvittelemässä niitä. Ihan en tajua mikä on pointtisi? Pelkäätkö _diagnoosia_?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Ota kamasi ja lähde. Sinä mahdollistat miehelle sen erakkoelämän, siksi se sinua pitää. Pelasta nyt itsesi, kaikki muut tulevaisuuden vaihtoehdot ovat parempia.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ihmettelen, että olet elänyt hänen kanssaan 11 vuotta ja sitten tuo tuli shokkina.
Näyttikö hän sen 11 vuotta arjesta kiinnostuneelta isätyypiltä?
Ymmärrän pointtisi ja ihmettelen itsekkin miten olen jaksanut. Meillä on arki kuitenkin ollut tasainen ja turvallinen. Olen liian optimistinen ja ehkä sulkenut silmät todellisuudesta. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä puheenaiheita.
Tilanne on pahentunut aivan valtavasti. Tuntuu että yhä oudommaksi on mennyt tässä 2 vuoden aikana.
Ei kai tuo mikään pommi ole, jos hän on ollut outo mielestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ota kamasi ja lähde. Sinä mahdollistat miehelle sen erakkoelämän, siksi se sinua pitää. Pelasta nyt itsesi, kaikki muut tulevaisuuden vaihtoehdot ovat parempia.
Kiitos viestistä. Myönnän että olen hyvin pitkään kärsinyt.
Ja muille tiedoksi! Ei se diagnoosi mikään muuta enkä pelkää mutta auttanut minua ymmärtää hänet paremmin. Se vain vahvisti kaikki epäilykseni :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ovat hoidettavissa, mikäli henkilö itse näin haluaa. Kovin usein he eivät halua, koska elo siellä satumaassa on mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ainakin osaa b-klusterin persoonallisuushäiriöistä terapia voi jopa pahentaa, tai siis pahentaa heidän käytöstään. Että en nyt tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ovat hoidettavissa, mikäli henkilö itse näin haluaa. Kovin usein he eivät halua, koska elo siellä satumaassa on mukavampaa.
Taidat puhua lähinnä klusterin B häröistä. Narsisteista ja epävakaista. Ap:n miehen kohdalla on kyse aivan muusta.
KORJAUS! Haluisin siis jo pois tästä tilanteesta jo ennen diagnoosin.
Ikävää on että hän ei voinut puolison kanssa jakaa tätä tietoa. Hän halusi suojella minut koska minulla on ollut äärimmäisen kova stressi työn takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöihin puree terapia, autismiin ei. Taida itse olla vähän tyhmähkö.
Persoonallisuushäiriöihin ei kyllä yleensä pure terapia.
Kyllä puree. Sikäli kun persoonallisuushäiriöitä edes on olemassa. Nehän ovat sopimuksia persoonan piirteistä, jotka eivät sovi kulttuuriin. Nykytiedon mukaan terapialla hoidettavissa.
Ovat hoidettavissa, mikäli henkilö itse näin haluaa. Kovin usein he eivät halua, koska elo siellä satumaassa on mukavampaa.
Missä ihmeen satumaassa? Kai tiesit, että saisit itsekin diagnoosin jos menisit psykiatrille? Kaikki ihmisyyden muodot ovat diagnosoitavissa.
Mies on vuosien varrella vain entistä enemmän erakoitunut. Hän on äärimmäinen kova päinen eikä halu tehdä asioille mitään. Hän ei sitten myöskään tule kestämään jos lähden.
Lähinnä ihmettelen, että olet elänyt hänen kanssaan 11 vuotta ja sitten tuo tuli shokkina.
Näyttikö hän sen 11 vuotta arjesta kiinnostuneelta isätyypiltä?