Olen liian puhelias ja välillä iskee morkkis. Muita?

Tuttu tunne. Iän myötä olen oppinut edes joskus olemaan hiljaa. Höpöttäminen on vaan helppo tapa pitää keskustelua yllä, mutta helposti tulee puhuttua ohi suun. Tuttujen ja sukulaisten kesken ei niinkään, enempi vieraiden. En tykkää tästä tavastani koska vaikutan varmasti hölösuulta ja epäluotettavalta, mutta yritän elää asian kanssa parhaani mukaan.

Täällä sama..

Minä olen niin tylsä että pystyn hiljentämään kenet tahansa vain tulemalla paikalle.

Juu, koko ikäni (nyt 31) harjoitellut hiljaisuutta ja vuoropohjaista keskustelua. Tuntemattomille höpäjäminen ei niinkään ole mun ongelma, eikä jää vaivaamaan, vaikka niin joskus käykin, kun enhän tapaa niitä ihmisiä uudestaan.

Mutta ystävät ja puoliso! Mulle käy väsyneenä niin, että puhua purpatan mitä mieleen tulee, ja paljon harjoittelemani itsekontrolli pettää. Sitä tunnetta, kun tajuan vetäneeni 15 minuutin monologin puhekumppanin kykenemättä saamaan sanaa väliin. Noloa, noloa. Välillä pyydän ihan anteeksi ajattelemattomuuttani.

Kyllä sille siis voi jotain, kun harjoittelee, mutta tietty osa kannattaa vaan hyväksyä ja pitää arvossa. Mukavaa, kun meitä on erilaisia.

Osaksi omaan tilanteeseeni vaikuttaa asuinseutuni. Täällä ei ole tapana keskeyttää, kun taas lapsuuden puhekulttuurissani se oli osa keskustelua, puhua päälle.

Minulla on sama ongelma. Sitten saa hävetä kun taas tuli sanottua jotain mitä ei olisi pitänyt. Millä ihmeellä tästä tavasta pääsee eroon?

Rasittava kälkättäjä. Olis jo välillä hiljaa.