Mikä syynä tällaiseen reagointiin?

Olen 7. Ehkä se on joku naisten juttu se yli-pohtiminen :-) huomaan vaimostani välillä samoja piirteitä. Ota rennosti vaan, minunkin tytöstäni on ihan normi lapsi kasvanut vaikken hänen jokaista ilmettään ja ääntään olekaan jäänyt syvällisemmin murehtimaan :-)

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Varmaan se äidin "hylkääminen" tulee sitten siinä vaiheessa mieleen. Munkaan esikoinen ei koskaan itkenyt perään, mutta saattoi sitten takaisin tullessa teeskennellä, ettei huomaakaan.

Niin, ja esikoiseni vierasti hyvin, hyvin vähän!

5

Lapsesi on tunnevammainen vaikka onkin jo 8kk. Ei vaan...anna sen olla sellainen kun on, kuka noista nappuloista ottaa selvää :-)

Heh, 7 :D olen vähän turhan kova aina pohtimaan kaikkea, en siis hysteerisenä vaan puhtaasti mielenkiinnosta! Kaikki on itsellekin niin uutta ja jännää. Välillä myös myönnän olevani jopa stressaava erinäisistä asioista, täytyisi opetella rentoutumaan niidenkin suhteen :) ap.

Onpa ihanan tyytyväinen lapsi. Huomaa, että perusturvallisuus on kunnossa. Tuo, että itkee sinun tultuasi, kuuluu vähän niin kuin asiaan. Hän tajusi sinut nähtyäsi, mitä ilman hän on ollut hetken aikaa. Sitten hän jaksaa olla iloinen taas sinun läsnäolostasi. 

Omat lapseni ottivat yleensä aikamoisen pultin ja rupesivat itkemään täyttä kurkkua, kun tulin kotiin silkkaa ikäväänsä, vaikka ei ollut mitään hätää ollut hetkeä aikaisemmin. Myöhemmin he muuten vain osoittivat mieltään samankaltaisissa tilanteissa. Sitten kun oppivat puhumaan niin joskus pyysivät, etten ikinä, siis i-ki-nä jätä heitä yksin ikävöimään. Nyyh. Ja kohta sitten takaisin leikkimään, kun saivat hetken olla sylissäni. 

Meillä vanhempi lapsi on jäänyt aina mukisematta hoitoon niin päiväkotiin kuin isovanhemmillekin. Päivähoidon alotettua väänsi ekan viikon jälkeen naamaa hieman mutrulle kun tajusi että sinne piti taas jäädä, mutta ei ole koskaan itkenyt. Ja aina on ilahtunut yhtä paljon kun olen tullut hakemaan. Joskus ajattelin, että kai lapsessa joku valuvika on kun kaikki muut harmitteli sitä, miten pahalta tuntuu jättää itkevä lapsi.

Nyt 5kk vauva on kyllä oikea äitin poika. Jää kyllä helposti, mutta just tuo kun tulen kotiin niin alkaa mahoton kätinä siihen asti että pääsee syliin. Saas näkyä mitä tulee olemaan sitten hoitoon jäämisen kanssa aikanaan..

Ja mitään ei ole kummankaan kanssa tehty erilailla.

Voi miten lohdullista kuulla, että tuo onkin hyvä merkki! Vauva on esikoiseni niin olen vähän pihalla joistain asioista vielä. On tullut välillä huono fiilis kun olen ajatellut, että se on jotenkin huono asia. Vaikka tosiaan vauva ei kuulemma hetkeäkään itke perääni tai ole edes vaisu/surullinen. Tosin lähdöstä en koskaan tee numeroa, puen vaivihkaa ja vauvan kanssa jäävä aikuinen kiinnittää vauvan huomion itseensä ja sitten vaan huikkaan heipat ja vilkutan ja lähden. Ap.