Olisinkohan hyvännäköinen chad, mikäli en olisi suuhengittänyt lapsena?

Tuliko minusta ruma pelkästään lapsuudessa tapahtuneen suuhengittämisen seurauksena? Lopetin kyseisen tavan 12-vuotiaana, mutta olettaisin, että siinä vaiheessa oli jo ehtinyt tapahtua monia korjaamattomia vaurioita.

Tilanne parani kyllä joltain osin kasvaessani aikuiseksi verrattuna vaikka siihen kun olin 15v, mutta ei tarpeeksi.

Ei mulla siitä lapsuuden suuhengittämisestä mitään sen tyyppisiä ongelmia ole jäänyt kuin vaikkapa uniapnea tmv, mutta kyllähän se nyt harmittaa, jos omalla lapsuusaikaisella suuhengityksellään on menettänyt kaikki potentiaaliset mahdollisuutensa kasvaa hyvännäköiseksi alfaksi.

Harmi, ettei joskus päiväkoti- tai ala-asteikäisenä kauheasti kiinnostanut, miten joku suuhengittäminen vaikuttaa ulkonäön kehittymiseen.

Vai onko tämä suuhengitys-homma vähän niinkuin meemi? Ei sillä, etteikö asialla olisi mitään vaikutusta mihinkään, mutta onko se vaikutus loppujenlopuksi kuitenkin melko marginaalinen, miten on?