SUURI JOULUN -14 AHDISTUSKETJU

Ei mun tarvitse valittaa. Olen päättänyt viettää Joulun keskenäni niinkuin kahtena aiempana jouluna. Eläkeikäinen äitini viettää sen myös yksin ja jos vain antaisin pompotella itseäni, niin valittaisin tässä kuinka "on pakko mennä sukuloimaan jouluna". Käyn siellä kyllä ennen joulua, saa riittää. Äitini on pilannut niin monta kertaa joulun multa että miksi ihmeessä menisin sinne?

Kuukauden päästä se on jo ohi, mutta kyllä aattona taas hirvittää katsella, mitä anoppi antaa meidän lapselle ja miehen siskon lapsille. Yodennäköisesti meidän lapsi saa palapelin tai kirppikseltä jonkun vähän luetun kirjan, serkut uudet kännykät tai muuta kallista.  Ja pakko on mennä anoppilaan, tai ei saada sitä vähääkään lastenhoitoapua mitä nykyään (max kerran kuussa)

Siis en ymmärrä näitä marttyyri-äitejä/vanhempia, jotka kamalista kokemuksista huolimatta menevät viettämään joulua anoppiloihin ja sitten valittavat kuinka joulu on siten pilalla. Kuka helvetti sinne ketään pakottaa? Sitten jollain palaa hermot ja tappaa koko perheen tai jotain... olis hyvä oppia kunnioittaamaan omia jaksamiskyvyn rajoja ja olla menemättä paikkoihin varsinkaan jouluna jos ei tahdo.

Tänään alkoi se ahdistelu. Monta puhelua jo tullut teemalla: "mitä teidän perheelle joululahjaksi?". Tekis mieli kiljua luuriin, että ei yhtään mitään roinaa kaadeta tähän kopperoon!!! kun olen sitä koko syksyn kantanut roskikseen kaapillinen kerrallan.

Vituttaa kauppojen krääsää notkuvat jouluhyllyt; kuusenkoristeet, jouluvalot, persoonattomat tusinakortit, rumat lahjapaperit... Tusinasuklaakonvehdit, marliglögit, tanskalaiset hormoonikinkut, saarioisten äitien laatikot...

Mua oksettaa koko saatanan jouluhössötys!

Jee mitä tekohymyä taas aattona, kun mies on edellisenä päivänä hakenut Tarjoustalosta jonkun nallekuvioisen paitulin, 9,95 eur.  Miksi se älyä mennä Stockan alusvaateosastolle vaikka tietää mun kokoni? Tänä vuonna en osta sille mitään Gantin neuletta tai Ralph Laurenin paitaa.Ostan sille Black Horse pitkät kalsarit. Siinä sitten sexyinä istutaan aattoiltana sohvalla vieretysten. Hah!

No sanoo että ei mitään tavaraa joululahjaksi, onko se niin vaikeaa?! Vaikka joku lahjakortti jonnekin on parempi kun voi sitten ostaa sellasta mitä oikeesti tarvitsee. kyllä mä ainakin ymmärsin muuten jo kesällä vihjeestä kun veljen vaimo valitti että kamat ei mahu heillä minnekään, että en sitten osta lapselleen lahjaksi mitään isoja tavaroita/pehmoleluja vaan korkeintaakirjoja... Jos lahjan antaja suuuttuu toiveesta millasia lahjoja halutaan niin Se on sen ongelma

Haen kyllä diapamiatuöterveyslääkäriltä joulua varten. Mikään ei ole niin piinallista kuin leikkiiä täydellistä perhettä joukupöydässä, kun anoppi ja appi tulevat meille syömään.  Arkena syödään vaika telkkarin edessä jos huvittaa, mutta lapset ei tajua miksi jouluna mummi ja vaari pakottaa maistelemaan lanttulaatikkoa ja ällöjä kaloja.  Varsinkin kun ei ne appivanhemmat ole muutoin mitään hienostelijoita, syövät lenkkimakkaraa ja maksalaatikkoa arkisin, jouluna pitää esittää jotain hienoa: ei saa lapset nousta pöydästä syötyään vaikka niitä jännittää tuleva pukki, pakko ottaa luumukiisseliä jälkiruuaksi, pakko odottaa, että vanhukset on ahtaneet joka lajia napansa täyteen, kunnes huokailevat punaisina ja hikisinä.

Jos musta omis kiinni, lapset sais spagettia aattona ja syötyään saisivat mennä leikkimään, jotta aikuiset voi syödä rauhassa.

Mä nautin jouluna, tai oikeestaan jo nyt siitä että appivanhempia ketuttaa kun vietetään joulu kotonamme.Ennen lapsia oltiin kaikki joulut AINA appivanhemmilla. Vaikka mulla oli toisella puolella Suomea oma äiti ja sisaruksia. Lasten synnyttyä mentiin vuosi pari anopille. Aloin stressaamaan reissua jo marraskuussa. Lasten kans oli inhaa pakkoperinnepullaa ja se roinanmäärä!!! Vaikka aina sanottiin että 1- 2 pakettia riittää.

Sitten äitini kuoli. Päätettiin mieheni kanssa luoda omat jouluperinteet. Joulu vietetään kotonamme. Meille saa tulla joulunviettoon.

Anoppi ei ole vieläkään antanut anteeksi eikä ole kertaakaan tullu jouluksi vaikka joka vuosi pyydetään.

Mikä nautinto viettää pyhät kotosalla...joulupäivä kuljeksitaan yöpaidoissa rennosti lahjoista ja herkuista nauttien. Tapanina lähdetään ajelulle, jos huvittaa- yleensä hakemaan kinkutonta pizzaa.

Ei minuuttiaikatauluja!

Mä en saa ahdistusta kuin joulusiivouksesta.. ja tämä on ihan omasta lapsuudenkodista opittua, että siitä ei voi syyttää edes anoppia:(

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:36"]Kuukauden päästä se on jo ohi, mutta kyllä aattona taas hirvittää katsella, mitä anoppi antaa meidän lapselle ja miehen siskon lapsille. Yodennäköisesti meidän lapsi saa palapelin tai kirppikseltä jonkun vähän luetun kirjan, serkut uudet kännykät tai muuta kallista.  Ja pakko on mennä anoppilaan, tai ei saada sitä vähääkään lastenhoitoapua mitä nykyään (max kerran kuussa)
[/quote]Kerran kuussa? Voi teitä onnekkaita!

Argh, vihaan joulukahvitilaisuutta töissä päivää ennen joulua. Pomo tarjoaa torttuja ja glögiä kuin ne olisi suurikin palkinto vuoden työstä. Tekopyhää hymistelyä ja joulurauhan toivottelua. Sitten se hakee huoneestaan jonkun lahjaksi asiakkailta saamistaan suklaalaatikoista ja hyväntahdon eleenä tarjoaa meille omistaan "ettei hän vain lihoa, kun sai taas niin monta suklaarasiaa". Kaatais mieluummin vähän viiniä jokaiselle, kyllä siitä lahjapullovalikoimasta riittäisi jokaiselle kunnon luraus. Sitten se sanoo "saatte lähteä tänään puoli tuntia aikaisemmin" kerää kaikki lahjakassinsa ja pyytää vielä jotakuta auttamaan kantamaan niitä autoonsa ja häipyy itse kaksi tuntia aikaisemmin.  No onneksi sitten kaikki lopunpäivää vaan väijyy puhelinta ja paketoi viimeisiä jouluostoksiaan tai istuskelee kahvilla.

Siis mikä parasta, kuukauden päästä se on ohi ja voi keskittyä aivan muihin asioihin :)

Minusta on vasta viimevuosina tullut jouluihminen. Tykkään siitä tunnelmasta.
Mutta unohdan aina, että se aatto on sellainen häsellys, jossa ei kerkeä istahtaa ja toimitaan aikataululla ja jollain on jotakin valitettavaa tai pitäisi olla jo siellä ja samalla täällä.

Meille tulee miehen lapsettomia sukulaisia joulunviettoon. Heillä ei ole muuta paikkaa mihin mennä, enkä heitä siksi myöskään kiellä tulemasta.
Mutta se, että joulun on vieraita (ja pitkään sen jälkeenkin) tekee sen, että minusta pitää tulla "emäntä", ja minun tarvitsee tehdä sitä ja tätä, vaikka en ole ollenkaan sellaista tyyppiä.
Menemme yleensä isovanhemmille syömään jouluruuan, joten kotona ei tarvitsisi tehdä muutakuin aamupala. Usein tulee mukaankin otettua ruokaa, niin ei tarvisi ruuasta stressata.
Muttakun on vieraita, niin minulta odotetaan, että myös sitten loihdin jotakin ruokaa vieraille.
En myöskään kerkeä joulusaunaan, koska koko ajan pitää olla jotakin tekemässä ja jotakin organisoimassa.
Tämä ärsyttää välillä suuresti. Kun illalla vihdoin pääsee takaisin kotiin, niin ei pääse istahtamaan sohvalle ja rentoutumaan vain.

Mutta joka joulu olen selvinnyt, eikä se loppujenlopuksi niin ikävää ole ollut. Mutta juuri näin ennen joulua asia aina ärsyttää ja tekee mieli kiukutella asiasta ja polkea jalkaa, että en halua vieraita ja haluan viettää itsekkin rauhallisen joulun. Ehkäpä sitä kun tarpeeksi päässänsä vähän aikaa ärjyy, niin se joulu sujuu lopulta ihan mukavasti :)

No on toi kohtuutonta jos ihminen ei jouluaattona joulusaunaan kerkiä kun muita pitää passata?!?!! Mitäpä jos delegoit hommia että pääset sinne saunaan? Omituiset lähimmäiset jos noin orjuuttaa....

Huomenna, jos Jumala suo,on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamallakaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämäänsekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakinlaittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee,on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihenrangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksestaja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupunginkaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

Mua ärsyttää eniten se joka paikassa käyminen... Tiedän, ettei olisi pakko mutta kun toisaalta haluan omat ja mieheni vanhemmat nähdä. Yhtenä jouluna kutsuin kaikki meille, mutta siitähän se vasta soppa ja stressi syntyi!

Omat vanhempani ovat viimeisen päälle jouluihmisiä ja lapsuudenkodissani on paljon perinteitä: jouluaattoaamun kinkun kuorrutus, kuusen koristelu, tietyt tv-ohjelmat, joulukirkko, tunnelmallinen illallinen pitkän kaavan mukaan ja sitten kaikessa rauhassa lahjojen jakoa ja joulusaunaa... Tässä tykkään rauhallisesta tunnelmasta ja perinteiden jatkumisesta vuodesta toiseen. Miinusta täällä on sitten "hartaan tunnelman" rikkoutumisen vaara ja paineet jopa liiasta yrittämisestä.. Vanhemmat ostaa liian kalliita lahjoja ja tekopyhinä itkee meidän antamille keskinkertaisuuksille "en minä tätä ole ansainnut" (naamalta loistaa pettymys lahjan hohdottomuudesta. Aina tulee näitä Kyllä minä niin mieleni pahoitin -tapauksia.

Mieheni vanhemmat eivät taas järjestä itse mitään, vaan tulevat mielellään valmiiseen joulunviettoon mikä kestää noin 2 tuntia kaikkineen. Kinkkua ei ehditä kuoria nahkastaan kun sitä jo appiukko lautaselleen veistää ja heidän mukaansa kutsumat miehen sisarukset passuuttavat itseään ja pentujaan sen minkä ehtivät. Kun on ruoka hotkittu, käydään tupakalla ja huitastaan kahvit naamaan ja äkkiä lahjat jakosiin. Sitten pierastaan ja lähetään kotio viettämään normi-iltaa. Tässä vituttaa suunnattomasti kiire, tunnelmattomuus, passaaminen ja ettei vaivannäölle (koritelu, kattaus, erikoisemmat ruuat) anneta minkäänlaista arvoa. Lahjat on turhanpäiväistä krääsää... Ja joulutunnelma tipotiessään. Arkeen he sopivat mitä parhaiten ja ihania ihmisiä ovatkin!

Kun saisin yhdistettyä appivanhempien rentouden ja omien vanhempieni taidon laittaa ja nauttia joulua olisi kaikki täydellistä! Varsinkin jos voisimme sitä koko porukalla viettää.

Tänä jouluna olemme mieheni kanssa kaksin kotona koko ajan, paitsi käymme vanhempieni luona aattona illallisella. Ihanan kiireetöntä ja ohjelmatonta.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:48"]Haen kyllä diapamiatuöterveyslääkäriltä joulua varten. Mikään ei ole niin piinallista kuin leikkiiä täydellistä perhettä joukupöydässä, kun anoppi ja appi tulevat meille syömään.  Arkena syödään vaika telkkarin edessä jos huvittaa, mutta lapset ei tajua miksi jouluna mummi ja vaari pakottaa maistelemaan lanttulaatikkoa ja ällöjä kaloja.  Varsinkin kun ei ne appivanhemmat ole muutoin mitään hienostelijoita, syövät lenkkimakkaraa ja maksalaatikkoa arkisin, jouluna pitää esittää jotain hienoa: ei saa lapset nousta pöydästä syötyään vaikka niitä jännittää tuleva pukki, pakko ottaa luumukiisseliä jälkiruuaksi, pakko odottaa, että vanhukset on ahtaneet joka lajia napansa täyteen, kunnes huokailevat punaisina ja hikisinä. Jos musta omis kiinni, lapset sais spagettia aattona ja syötyään saisivat mennä leikkimään, jotta aikuiset voi syödä rauhassa. [/quote]Miksi ei olisi susta kiinni, eikös ne sun lapsia ole? Ja teidän koti, teidän säännöt. Mä en anna isovanhempien enkä kenenkään määräillä lapsiamme miten haluavat. Meillä on oma kasvatustyylimme ja omat tapamme. Esimerkkinä nyt, että emme syö koskaan tv:n ääressä, jouluruoat ovat pöydässä mutta saa lapset nousta kun ovat syöneet ja kiittäneet. En ymmärrä miksi pitää olla niin lammas ja marttyyri. Pitäkää puolenne!

[/quote]

Me teimme yksi joulu niin. että kysyimme lapsiltamme, mitä haluaisivat syödä. Heh, jouluaattona syötiin sitten nuudeleita pussista, pakastepizzaa, pinaattikeittoa ja jotain, jota en muistakaan enää. Olen ainoa perheestä, joka varsinaisesti pitää tai odottaa jouluruokia ja senpä vuoksi emme niitä yleensä valmista. Kaikki olivat tyytyväisiä :). Minä sain jouluruokaa sitten seuraavana päivänä isovanhemmilla.

Olen ahdistunut joulusta tasan siksi, että itse haluaisin nyt jo meuhkata tonttulakissa ja hössöttää aatosta, mutta kaikilla lähipiirissä on hillitympi suhtautuminen. Joten joudun hillitsemään itseäni vielä kaksi viikkoa.

Jos vaan tuon joulutunnelman voisi jakaa vuoden jokaiselle päivälle tasaisesti niin kaikki olisi hyvin. Mitä ihmeen intoa on panostaa kuukausitolkulla yhteen päivään? Hirveitä odotuksia, stressiä, hösellystä, odotuksia ja sitten pettymyksiä kun ei se mennytkään niin kuin ajateltiin. Aivan järjetöntä touhua.

Stressaa vain sää. Joulutunnelma on pilalla ilman lunta ja pakkasta.