Kun katsoo muiden ihmisten elämää

Joskus mieti miltä se tuntuisi jos ois elämä.

Niin, mitä se elämä sitten on? Kaikki me täällä olemme elossa kuitenkin. Onko elämä jotain määränpäitä, merkkipaaluja, jotka täytyy saavuttaa ja kokea? Onko se tunteita ja jatkuvaa tekemistä? Eikö muka voi elää, jos vain on?

Kyllä minäkin tunnen usein, että maailma juoksee ohi ja minä vain pysyn paikoillani. Olisiko se sitten oikeaa tai parempaa elämää, jos olisin mukana juoksemassa? Sitä en tiedä. Onneksemme jokainen voi valita itse miten elämäänsä elää ja jos kokee nykyisen elämänsä epäelämäksi niin sitä voi yrittää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus mieti miltä se tuntuisi jos ois elämä.

Mieti ennemmin sitä mitä mietit sitten kuolinvuoteella kun kaikki on myöhäistä. Kannattaisko NYT elää ja mennä ja tehdä eikä vain sivusta seurata toisten elämää? Tätä olen itse miettinyt viime vuosina paljon ja haluaisin mennä ja tehdä, mutta ensin tuli pitkä sairausloma (jolle ei näy loppua) ja vielä koronakin lisäksi. Jos tästä vielä tokenen, menen, teen, näen, kuljen, elän. Kotonakin voi tehdä monenlaista, noin ensiavuksi.

Kaikkihan me täällä ollaan.

Minä olen niin pitkään ihan oikeasti vain ollut, että olen oppinut saamaan elämisen tunteita aivan älyttömän pienistä asioista.

Mitä tahansa saankin päähäni tehdä saa minut tuntemaan itseni jotenkin aikaansaavaksi. Tykkään siis istua sohvalla, ja yksi suurimpia huvejani on tuijottaa lasittunein silmin tyhjyyteen (olen tehnyt tätä lapsesta asti, äiti on kertonur) ja vain ajatella, mutta kun tyhjennän astianpesukoneen, on heti sellainen olo, että olen elossa.

Kotityöt, kotijooga, kissan silittäminen… Elokuvissa käyntikin on suuri tapahtuma, ja jos käyn joskus ulkomailla, ihan villiinnyn.

En tiedä haitko tällaista konkreettista ”olemista”, mutta minä todella vain olen ollut koko aikuisikäni. Olenko vain tottunut? Kyllä varmaan. Mutta hyväksynyt myös, ja se on varmaan avainasia.

Hirmu kiva juttu oli myös kirjoittaa tämä.

- työkyvytön, N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mieti miltä se tuntuisi jos ois elämä.

Mieti ennemmin sitä mitä mietit sitten kuolinvuoteella kun kaikki on myöhäistä. Kannattaisko NYT elää ja mennä ja tehdä eikä vain sivusta seurata toisten elämää? Tätä olen itse miettinyt viime vuosina paljon ja haluaisin mennä ja tehdä, mutta ensin tuli pitkä sairausloma (jolle ei näy loppua) ja vielä koronakin lisäksi. Jos tästä vielä tokenen, menen, teen, näen, kuljen, elän. Kotonakin voi tehdä monenlaista, noin ensiavuksi.

Haaveilen aamusta etten herää. Dark webbiä mietin että sieltä vois ehkä ostaa kivuttoman lähdön. Ihan just pitää lähteä ostamaan lisää turrukkeita eli kaljaa. Jotain pitää olla aina helpottamassa inhaa todellisuutta.Nyt kun taas aloitti niin pakko vetää tai tulee ne jälki-olot.