Liian helppo lapsi?

Nyt kolmevuotias tyttäreni on aina ollut tietyissä asioissa

todella helppo; imetys lähti sujumaan heti, tyttö nukkui alusta asti todella hyvin (syöttöväli oli lyhyimmilläänkin 4 tuntia, läpi yöt tyttö alkoi nukkua 2 kk:n ikäisenä), päivärytmi löytyi helposti, syömisen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, hampaiden tulo ei aiheuttanut mitään ongelmia, eikä liikkumaan opettelu. Tyttö oppi potalle aikaisin ja todella nopeasti, samaten syömään itse siististi.



Nyt vanhempana tytöllä on todella temperamenttinen luonne ja normaalit uhmakohtaukset ovat arkipäivää, mutta edelleenkään mikään

opettelemista vaativa asia ei tuota mitään ongelmia. Tyttö puhuu ja käyttää kieltä todella hyvin, tuntee numerot ja kirjaimet ja osaa mm. muodostaa nimiä magneettikirjaimilla jääkaapin oveen jne.



Olenkin saanut usealta taholta kuulla, että olen päässyt liian helpolla enkä tiedä äitiydestä mitään (varsinkin kun tyttö syntyikin sektiolla).

Enkä todellakaan ole mitenkään leuhkinut lapsiperhe-elämämme helppoudella. En nimittäin koe itse mitenkään erityisesti onnistuneeni äitinä, tytöllä nyt vaan sattuu olemaan oppivainen luonne.

Onko tosiaan niin ettei todelliseksi äidiksi tulla muuten kuin suurten kärsimysten kautta? Tämä asia tuli mieleen tuosta Saimi-ketjusta.....

siinäkin monen vastaus oli että odottakoon vaan koliikkia, allergioita, uhmaikää (että kyllä se sitten oppii olemaan). Näitä asioita on minullekin toisteltu alusta asti....että kyllä se hymy sullakin hyytyy kunhan enisimmäiset hampaat tulevat, kunhan alkaa korvatulehduskierteet (tytöllä oli muuten 11 korvatulehdusta vuoden sisällä. Mutta ne eivät vaikuttaneet unenlahjoihin, joten niistäkin selvittiin valvomatta), uhmaikä....tms.



Mutta. Jään odottamaan sitten vaikka ultravaikeaa murrosikää.

*vielä naama hymyssä*