Ikuisuuslaihduttaja joka lopulta onnistuit: miten?

Ap, kokeile pätkäpaastoa viikonloppuisin. Edes yksi päivä 500 kalorilla.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:01"]

Ap, kokeile pätkäpaastoa viikonloppuisin. Edes yksi päivä 500 kalorilla.

[/quote]

Tätä voisin kyllä kokeilla. Voisin pitää sinänsä la ja su molemmatkin paastopäiviä, mutta pätkäpaastolla ei yleensä jostain syystä kai suositella että olisivat peräkkäisiä päiviä nuo paastopäivät?

t. ap

R

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:02"]

Kyllä se kaikki on kiinni pääkopan asioista eli asenteesta. Itse olen kulkenut tien lievästi ylipainoisesta sokeriaddiktista sohvaperunasta liikunnalliseksi ja personal traineriksi asti. Suurin työ tehdään korvien välissä, muu sujuukin sitten itsestään. Pysyvään tulokseen päästäkseen kannattaa kulkea pitkää tietä, jojoilijana tiedät etteivät nopeat tulokset yleensä pysy jo ihan senkin takia että ne aiheuttavat muutoksia aineenvaihdunnassa.Joidenkin tutkimusten mukaan jojoilu jopa lisää rasvasolujen määrää, vaikka aiemmin on uskottu ettei niitä aikuisiällä enää synny. Ihmiset yrittää yleensä laihduttaa konkreettisilla asioilla, mutta jos ei oma ajattelu tai sanoisin jopa persoona muutu niin se ruoka- ja treeniohjelman noudattaminen ei jatku pitkään. Itse yritän auttaa asiakkaita löytämään sen "valokatkaisijan" omasta mielestään, koska kun sen saa käännettyä on-asentoon niin loppu sujuu itsestään. Niin tein omallakin kohdalla. En voi enää palata siihen ylipainoisen sohvamamman elämään kun se ei ole enää minä, ajattelen nyt toisella tavalla. En edes enää tykkää suklaasta vaikka aiemmin meni levy päivässä :D Uusista elämäntavoista tulee niinkuin nukkuminen tai vessassakäynti, ei niitä ajattele vaan ne on sitä normaalia elämää. Minä uskon että jokainen voi muuttua, muutuin itsekin vaikka en ikinä olisi voinut kuvitella 20v jatkuneen päivittäisen suklaanpopsimisen jälkeen:)

[/quote]

Kiitos tästä kokemukseen perustuvasta kirjoituksesta. Kyllä se taitaa tosiaan fakta olla ettei mikään uusi dieetti tai kuuri ilman syvempää muutosta asenteissa tai persoonassa ole yhtään pysyvämpi ratkaisu minulle kuin ne aiemmatkaan dieetit. 

Tuollainen valokatkaisija omasta mielestä pitäisi tosiaan saada käännettyä kunnolla on-asentoon. Sitä vaan on jotenkin niin hukassa miten sellaisen katkaisijan voisi löytää... Asia ei vaikuta ollenkaan niin yksinkertaiselta kuin lukea taas uusi kirja uudesta tavasta laihduttaa ja sitten yrittää noudattaa niitä ohjeita (sanon yrittää, koska aika lyhytaikaisiksi ne minun spurtit on aina jääneet, ja vuosien myötä aina vaan lyhentynyt se aika minkä jaksan kuurilla).

Mulla on kyllä luonteessa yleensäkin valtavasti impulsiivisuutta, mikä ei varmaankaan ole painonhallinnan kannalta hyvä piirre. Olen sellainen joka toimii ensin ja ajattelee sitten. Tämä on piirre jota monet läheiseni rakastavat minussa, että olen sellainen vapaa luonnonlapsi, nopea käänteissäni  ja rohkea tekemään ilman harkintaa kaikenlaista. Mutta valitettavasti olen hyvin nopea myös laihdutusyrityksen aikana päättämään, että tänään voinkin syödä pizzan tai lähteä baariin koska [tekosyitä ja lupauksia että vain tämä kerta]... Seuraavana päivänä kaduttaa mutta kalorit on jo nautittu, ei se sitten enää auta.

t. ap
[/quote]

Ap, kokeile clean&lean -ideaa eli puhdasta ja luonnollista ruokaa. Osta vihannekset ja hedelmät, kalat sekä liha tuoretiskeiltä, jätä alkoholi pois, prosessoidut ruuat pois/minimiin jne. Olo paranee taatusti ja paino tippuu. Ideana ei kuitenkaan ole painonpudotus, vaan se että ymmärtää että kroppa toimii huomattavasti paremmin puhtaalla "polttoaineella", sen kun kokee, ei ole enää paluuta entiseen höttömättöähkyyn. Puhdas ruokavalio on loppuen lopuksi helppo homma toteuttaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Lisää tietoa löytyy varmasti vaikka googlen avulla.

T. 3 kk -18 kg

Nro 34, tuollainen ideologia on paljolti sellainen mitä ihannoin ja mihin haluaisin. Tunnen viehätystä luonnolliseen ruokaan kovastikin ja uskon  että vähän prosessoitu on terveellisintä. 

Taidan olla vaan liian mukavuudenhaluinen ja laiska laittamaan suurimman osan syömästäni ruoasta itse raaka-aineista lähtien. Lisäksi en haluaisi jättää kokonaan pois mitään, en alkoholia tai sokerisia ruokiakaan. Vähentää kyllä voin ja täytyykin että laihtuminen on mahdollista. Kuulostaa vaan aika ankaralta tuo clean&lean mitä netistä siitä luin... 

t. ap

Takana miltei vuosikymmen reipasta jojoilua, opin irti tunnesyömisestä ja sen jälkeen paino pysynyt samassa. Mistään ruoasta en ole tinkinyt ja liikuntaa harrastan vain terveyssyistä.

t. 58 kg, 163 cm.

Aloitin ensin liikunnan, josta pidin ja jota tulin ihan vapaaehtoisesti harrastaneeksi pari-kolme kertaa viikossa. Tämä muutti ensin aineenvaihduntaani jollain tavalla ja vähensi näläntunnetta, vaikka en muuten kiinnittänyt mitään erityistä huomiota syömisiini. Tämä aloitti hitaan painonpudotuksen, mutta tärkeintä oli kyllä liikunnassa parantunut olo ja kehonkuva, kun sain iloa siitä, mitä kroppani oppi ja osasi. 

Puolen vuoden kuluttua olin n. neljä kuukautta pätkädietillä (5:2). Se sopi minulle, alkuun päästyä paastopäivät kuluivat helposti eikä nälkäkään vaivannut pahemmin, paitsi pms-päivinä, jolloin paastoamisesta tuli vain vihaiseksi ja siksipä jätin sen niinä päivinä suosiolla pois. Pätkäpaasto laihdutti kunnolla ja selvästi muutti kropan ravinnonkäsittelyssä jotakin: sellaisia minulle tyypillisiä hiilarinälkäkohtauksia ei tullut enää.

Säännölliset paastopäivät jäivät, mutta sitä liikuntaa harrastin edelleen säännöllisesti. Syömisiäni en erityisesti vahtinut. Olen kuitenkin hiljalleen jatkanut laihtumista edelleen. Ehkä liikunta on muuttanut kehonkoostumustani niin, että kulutan enemmän, tai sitten perusaineenvaihdunnassa on tapahtunut jokin muutos.

Olen nelikymppinen, ja viimeisen 1,5 vuoden aikana paitakokoni on pienentynyt kaksi kokoluokkaa, joista ensimmäinen katosi pätkäpaastoon ja toinen hiipui vähitellen tämän jälkeen. En punnitse itseäni, joten kiloja en tiedä. Edellisessä terveystarkastuksessa veriarvoni ja verenpaineeni olivat parantuneet.

Kiva kuulla että onnistuneita on sentään! 

Tunnesyöjäksi en oikein osaa itseäni mieltää, en mielestäni käytä ruokaa tunnetilojeni säätelyyn. Minulla vaan on aika pohjaton ruokahalu ja myös suuhun maistuu parhaiten erityisesti rasvainen ja suolainen ruoka, mitkä asiat on aina aiheuttaneet repsahduksia silloinkin kun yritän syödä terveellisesti. Kyllähän se alkaa muutamassa viikossa ottaa päähän kärsiä 'nälkää' ja sitä ettei ruoka maistu, ja sitten kun tulee heikko hetki esim. töissä kova kiire niin hups, tulikin syötyä vaikka iso lautanen lasagnea ja päälle suklaapatukka salaattilounaan sijaan ;)

Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa vaihtelevasti, mutta minulla on se ongelma että tuntuu että ruokahalu kasvaa samaa tahtia kulutuksen myötä. Viime keväänä-kesänä tein Porin juoksukoulu-ohjelman mutta en laihtunut lainkaan, koska juokseminen oli tosi vaikeaa ja teki pahan olon jos oli miinuskaloreilla, joten tuli sitten syötyä enemmän kuin ennen. Onnistuneisiin laihdutuksiin (eli siis niihin joilla edes  tilapäisesti olen saanut painoa pois merkittävästi, esim. yli 10 kg) minulla  ei ole koskaan kuulunut kävelyä kovempaa liikuntaa. 

Tuo 5:2 paasto on viimeisin kokeilemani juttu, mutta minulla homma vähän kaatui siihen että töissä käydään porukalla lounaalla, eikä sisu riittänyt syödä vaan omassa työpisteessä niitä paastopäiväruokia muiden lähtiessä ruokalaan. Työpaikkaruokalan ruokia syöden taas ei onnistu millään pitämään päivän kaloreita riittävän alhaalla paastopäiväksi. Ihan oma vika kyllä tämä ettei sujunut, taas viime vuosille tyypillinen vähän puoliverinen yritys, ilman oikeaa tahdonvoimaa takana :( 

Karppaamista myös kokeilin mutta mulla laski sillä vain ekalla viikolla paino, silloin lähti 3 kg (nesteen poistumista varmaan) mutta sen jälkeen ei laskenut yhtään ja parin kk päästä alkoi taas hitaasti nousta. 

t. ap

Vhh:lla

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:54"]

Vhh:lla

[/quote]

Tämä tuntuu olevan aika monella toiminut. Itse kokeilin 4 kk mutta en laihtunut ekan viikon jälkeen. Joskus mietin että pitäisiköhän ottaa uusi yritys mutta niin että kiinnittää huomiota muuhunkin kuin niihin hiilarigrammojen rajoittamiseen. Minun paheeni kun ei ole koskaan ollut hiilariruoat ja makea, vaan suolainen ja rasvainen, niin pelkkään hiilarien rajoittamiseen perustuva karppaushan sopi minulle mainiosti ja sain syötyä taas liikaa kaloreita... Mutta jos samalla rajaisi annoskokoja ja keskittyisi runsaampaan kasvisten syöntiin, voisi ehkä toimia minullakin.

t. ap

Kyllä se kaikki on kiinni pääkopan asioista eli asenteesta. Itse olen kulkenut tien lievästi ylipainoisesta sokeriaddiktista sohvaperunasta liikunnalliseksi ja personal traineriksi asti. Suurin työ tehdään korvien välissä, muu sujuukin sitten itsestään. Pysyvään tulokseen päästäkseen kannattaa kulkea pitkää tietä, jojoilijana tiedät etteivät nopeat tulokset yleensä pysy jo ihan senkin takia että ne aiheuttavat muutoksia aineenvaihdunnassa.Joidenkin tutkimusten mukaan jojoilu jopa lisää rasvasolujen määrää, vaikka aiemmin on uskottu ettei niitä aikuisiällä enää synny. Ihmiset yrittää yleensä laihduttaa konkreettisilla asioilla, mutta jos ei oma ajattelu tai sanoisin jopa persoona muutu niin se ruoka- ja treeniohjelman noudattaminen ei jatku pitkään. Itse yritän auttaa asiakkaita löytämään sen "valokatkaisijan" omasta mielestään, koska kun sen saa käännettyä on-asentoon niin loppu sujuu itsestään. Niin tein omallakin kohdalla. En voi enää palata siihen ylipainoisen sohvamamman elämään kun se ei ole enää minä, ajattelen nyt toisella tavalla. En edes enää tykkää suklaasta vaikka aiemmin meni levy päivässä :D Uusista elämäntavoista tulee niinkuin nukkuminen tai vessassakäynti, ei niitä ajattele vaan ne on sitä normaalia elämää. Minä uskon että jokainen voi muuttua, muutuin itsekin vaikka en ikinä olisi voinut kuvitella 20v jatkuneen päivittäisen suklaanpopsimisen jälkeen:)

7 lisää vielä että ei minusta kuitenkaan mitään fitness-rimpulaa tullut, mutta normaalipainoinen ja parempikuntoinen. Siis normaali terve nelikymppinen nainen. Kirjoituksestani saa ehkä toisenlaisen kuvan. 

Kolmonen tässä: paastopäivinä en syönyt lounasta ollenkaan, joten minun ei tarvinnut taistella linjaston tarjontaa vastaan. Joskus saatoin ottaa omenan jos iltapäivällä hiukoi. Aamulla vedin maustamattoman jugurtin, pääaterian söin illalla töiden jälkeen. Minulle tämä rytmi sopi, mutta yksilöllistähän tuo on. Pitäisi ensimmäisten paastopäivien kärvistelyjen lisäksi sommitella itselle sopivaa rytmiä. Minulla paastopäivät olivat tosiaan alkuun päästyä aika helppoja, mutta ei se kaikille varmaan sovi. Ja kyllästyinhän minäkin siihen säännölliseen paastoamiseen neljän kuukauden jälkeen.

Pääasia koko projektissa oli minulle oman olon ja jaksamisen paraneminen. Vaatekoon pieneneminen tuli vähän sivussa. Paastoamiseenkin riitti motivaatiota, kun en ottanut sitä niin vakavasti tai tehnyt itselleni kovia tavoitteta, kunhan nyt kokeilin miltä se tuntui.

Mutta minun tapani ei toki sovi kaikille: työkaverini esimerkiksi tykkää rajatuista ja kovasti tavoitteellisista kuureista, joiden toteuttamisessa nopeus ja maaliin pääsy on tärkeintä. Ja on hän niillä onnistunutkin, sinnikäs kun on. 

Lukekaapas jojoilijat sellaisesta kuin insuliiniresistenssistä. En ollut koskaan moisesta kuullut ja nyt kun otin selvää tuli todella ahaa elämys. Munä siis en ole laihtunut millään muulla konstin kiloakaan vaikka on ollut tiukat dieetit. Nyt 3 viikkoa ja kolme kiloa kevyempänä karppaamisen ansiosta. Kaikillehan ei tietty karppaus sovi mutta kokeilemisen arvoista!