Lue keskustelun säännöt.
Koko elämä umpikujassa
26.11.2014 |
Meillä on yhteinen 10kk ikäinen lapsi. Yhteinen kesällä ostettu omakotitalo. Yhteistä elämää kertynyt 4 vuotta. Isoja asioita koettu yhdessä, paras tietenkin lapsen syntymä, mutta myös isoja menetyksiä on ollut matkan varrella. Kaksi vuotta sitten oltiin eron partaalla. Asuttiin tuolloin hetki erillämme, mutta palasimme yhteen, koska halusimme jatkaa ja vielä yrittää. Lapsen syntymä ja alkukuukaudet on eletty pumpulissa ja elämä on hymyillyt. Ostettiin yhteinen koti, plaaplaa plaa. Nyt kuitenkin ollaan tää syksy vähän väliä oltu tilanteessa, jossa harkitaan eroa. Tuntuu, ettei olla yhdessä onnellisia. Mies kokee, ettei osaa olla oma itsensä minun seurassa, hän myös kokee, etten kohtele häntä oikein, joten sen vuoksi ei kohtele muakaan niinkuin pitäisi (näin itse sanoi). Kihloihin mentiin about vuosi sitten. Eikä varmaan vieläkään oltaisi kihloissa, jos minä en olisi patistellut. Häät piti olla ensi vuonna. Ehdittiin niitä jo suunnitella, ehdin kertoa niistä ystäville sekä meidän molempien vanhemmille. Mies oli nihkeä suunnittelemaan. Kuuntelin paria ystävääni, että niin heilläkin miehet oli alkuun nihkeitä, eihän kukaan mies halua mitään kirkkohäitä. No mutta pam - meillä mies ilmoittaakin, ettei ehkä halua koko avioliittoa. Voi kuulemma rakastaa toista ilmankin. Olen jo suhteen alussa kertonut, että toivon eläväni joskus myöhemmin avioliitossa, koska se tuo turvaa ja vakautta, sitoutumista. Pankkilainan kohdalla sanoin, että lainaa en ota jos emme mene naimisiin. No laina nyt on, mutta häitä ei ole tulossa. Tuskin koskaan tämän miehen kanssa.
Itkusta ei tule loppua. Sanoin eilen miehelleni, että en enää voi elää näin. Epävarmuudessa. Ja eikö toinen aika selkeästi anna ymmärtää, ettei rakasta minua? Pakko kai se on itselle tunnustaa, että tämä suhde on tuhoon tuomittu, en elä nyt miehen kanssa, joka on sitoutunut minuun.
Tuleva pelottaa. Olen töihin ilmoittanut olevani hoitovapaalla kesään saakka. Halusin nauttia oman lapsen hoitamisesta kotona mahd pitkään. Saadaanko taloa myytyä, jos ero tulee. Töihin pitäisi palata suunniteltua aikaisemmin, mistä lapselle hoitopaikka jne. Hirveästi asioita mitä pitäisi hoitaa, mutta sydän ja mieli on ihan palasina. Ei jaksa. Surettaa hajottaa lapsen perhe. Surettaa jäädä yksin.
Kohtalotovereita?
Kommentit (16)
Nyt ei ole aika tehdä ratkaisuja vaan elää päivä kerrallaan ja kasvattaa lasta. Ole käytännöllinen, anna ajan kulua. Ole joka päivä vaikka hampaat irvessäkin edes hiukan ystävällinen miehelle. Hymyile, kehu pienistäkin asioista. Nauti itse pienistä asioista äläkä kuvittele, että kaikesta olisi oltava selvillä juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perse edellä puuhun - todellakin :D Tuntuu jotenkin niin surkuhupaiselta koko juttu, miten olenkaan saanut elämäni näin solmuun? Pesänrakennusvietti vain oli muutama vuosi sitten niin kova, että totuudet jäi näkemättä omaa perhettä rakentaessa :'(
- aloittaja
Sun elämä missään umpikujassa oo. Oot ilmeisesti terve, samoin lapsi ja mies? Tilanne muuttuu, ja voit vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan. Pieniä valintoja.
Lopeta miehen painostaminen. Ota päämääräksesi rento ja kiva elämä.
Kompromisseja todellakin voi ja pitää tehdä. Katso itseäsi ja perhettänne rakastavin silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin avioliitossa ja mies lähti toisen mukaan. 3 lasta ja velat jäi minulle. Joten se siitä avioliiton turvallisuudesta. Turvallisuus syntyy ihan muiden asioiden avulla, joista tärkein on luottamus.
Rakentakaa sitä ja puhukaa. Ei siihen avioliittoa tarvita.
Sori nyt ap, mutta miten sä luulet että se papin aamen osoittaa tuon miehen sitoutumista suhun ENEMMÄN kuin tuo yhteinen talovelka ja lapsi? Hoidatte vaan perintöasiat kuntoon, jos jommallekummalle tapahtuu jotain ja jatkatte noin, jos se on miehelle helpompaa (en tosin kyllä tajua miestäkään, minkä hän kuvittele muuttuvan, jos menette naimisiin?). Lapsen saanti on ISO kriisi parisuhteessa, oikeasti, purkaa molemmat nyt hammasta ja jatkakaa yhdessä vielä vuosi, 1 vuosi (lyhyt aika ihmisen elämässä) ja katsokaa mikä on fiilis silloin. Toki autaa, jos kumpikin tekee tietoisen päätöken, että haluaa ymmärtää, tukea ja auttaa toista. Tuo koston kierre, "en minä kun et sinäkään" ei auta teitä kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, että olen painostanut. Eikä se tunnu hyvältä. Mutta mies sanoo, ettei osaa olla oma itsensä kanssani. Se vaivaa paljon. Miten voin elää ihmisen kanssa, joka ei tunne oloaan hyväksi kanssani? Olen jo ajatellut, että tuon miehenkin kannalta ero olisi paras ratkaisu. Kai. EN MINÄ TIIÄ! :'(
Terveitä ollaan joo. Paitsi miehellä nyt pitkä sairasloma tapaturman vuoksi.
-aloittaja
Mies kuvitteli, että ostamalla talo ja tekemällä lapsi huono suhde muuttuu paremmaksi. Ja annoin kaiken tämän tapahtua. Että näin. Lapsi ollaan hoidettu yhdessä. Mies on hyvä ja huolehtiva isä.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa.
Oikeasti tämä on niitä kohtia, josisa se ero olkisi oikeasti paras ratkaisu. KUmpikaan teistä ei halua elää toisen kanssa sellaisena kuin toinen oikeasti on, molemmat haluaisi toisen muuttuvan joksikin muuksi. Kumpikaan ei itse halua muuttua. Tilanne ON oikeasti aika toivoton. Eikä ole sille lapsellekaan hyväksi nähdä tuollaista.
Ja jos teidän suhde (tai ylipäänsä maailmankuva) on niin heilautelevalla pohjalla, että yhden syksyn aikana voidaan olla "useita kertoja siinä tilanteessa, että mietitään eroa" niin eihän siinä ole kukaan sitoutunut, oli lapsia talovelkaa tai kihloja/avioliittoja. Eikä tuollaisella pohjalla voi mitään lasta kasvattaa, lapsi tarvitsee tasaisen ja turvallisen elämän/perheen.
Ainoat syyt, minkä takia näytät haluavan jatkaa on pelko taloudellisesta tilanteesta erotessa. No ei kannata pelätä, niitä sosiaalitukia ei kuitenkaan vielä ole lopetettu ja työttömyyden kasvusta huolimatta edelleen useammat ihmiset löytävät työpaikkoja kuin jäävät ilman. Säkin voit etsiä itsellesi väliaikaisen työpaikan vaikka siivoojana tms. hoitovapaasi ajaksi, jos et pysty varsinaisella työpaikalla sitä katkaisemaan.
Päinvastoin kuin muut, sanoisin, että älä nyt enää jää tuohon katselemaan. Teidän olisi pitänyt erota silloin 2 vuotta sitten.
Mielestäni on turha ajatella, että olis pitänyt erota silloin 2 vuotta sitten, koska se on nyt mennyttä. Siihen ei voida palata. Ainakin yritimme ja saatiin ihana lapsi aikaan. Taloudellinen tilanne huolettaa vain tämän talon osalta. Nykyään ihmiset saa huonommin lainaa ja asunto/talokauppa ei oikein ole aktiivisena. Itselläni on hyvä työpaikka. Pärjäisimme aivan varmasti lapsen kanssa taloudellisesti kahdestaankin.
Mutta tuo on totta, että kumpikin haluaisi toisen muuttuvan joksikin muuksi. Rakastaminen ei tunnu kummallakaan olevan ehdotonta. Meillä on edelleen hauskaakin yhdessä, on seksiä ja on pieniä suunnitelmia tulevaisuudelle. Mutta olo on epävarma, molemmilla.
- aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olette aloittaneet edes parisuhdetta, jos kumpikaan ei ole toiseen tyytyväinen? Sitten vielä "liimaksi" lapsi ja asumtolaina? Haloo!
Jokainen on itse vastuussa onnestaan. Se ei ole toisen tehtävä. Itseään voi muuttaa, ei toista. Kasvakaa aikuisiksi.
Etköhän nyt pikkasen paisuttele päässäsi tuota asiaa. Jos siellä itkeä pillität ja vatvot tuollaisia asioita niin kuka hyvänen aika jaksaa tuollaista seuratakaan ja hinkuisi kanssasi naimisiin. Nauti yhteisestä kodistanne, miehestä ja lapsesta ja RENTOUDU. Miehenkin mieli varmasti muuttuu kun huomaa että olet oma ihana itsesi taas. Epätoivoisuus ei ole kovin kiinnostava piirre. Ei se naimisiinmeno yksistään sinun epävarmuuttasi poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tässä vastausviestiä, sitten meni vaan lopullinen ymmärrys teitä kohtaa ja poistin mitä olisin vastannut TÄMÄN takia: Sinä sanoit miehelle ettet allekirjoita lainaa jollette mene naimisiin. Siis oletko sinä oikeasti ostanut avioliittosi velkarahalla? Onko sinulla käsitystä siitä että sinulla ei ole maksukykyä; olet pienen lapsen äiti ja liitto on tuossa jamassa. Sinusta oli hyväkin idea hommata lainaa tuollaiseen parisuhteeseen?
Tiedätkö: minusta on yhdentekevää kaikki mitä jauhoit, se on parisuhteen hoitamista käsittää tehdä kompromisseja ja tehdä epäitsekkäitä valintoja.
JOS liittonne hajoaa (mitä ihmettä nyt jauhat edes häistä ja miten siitä on muille puhuttu) niin sinut on sidottu lapsen kautta tuohon mieheen ikuiseksi ajaksi, ei siis vain hyvässä -vaan huonossa. Hänen tulevat nais-seikkailut, sinun tulevat miehet joutuu tekemisiin hänen kanssaan, on lapsen hoidon järjestelyt ja koulunkäynti, mitenköhän ne kaikki sujuu teiltä jos erosta tulee sotkuinen?
Tämän lisäksi sinulla on monia kymmeniä tuhansia lainaa. Miten sen käy? Oletko pysähtynyt oikeasti miettimään mitä sinulle tapahtuu jos korttitalo joka jo kivasti heiluu kaatuu? Unohda se mies ja hänen syyttely: olet aikuinen ja laittanut nimesi pankkilainaan. Toivottavasti vanhempasi ei ole olleet takaajina lainassa. He tässä saattavat olla se teidän suhteen oikea "liima".
Minua ainakin häiritsisi jos mies sanoisi että minä olen syy miksi hän ei ole kotona oma itsensä. Mitä sinä siitä ajattelet?
* Syytä voi niin helposti pyörittää toiselle, mutta mitä jos miettisi mikä se ongelma parisuhteessa on ja miten se selviää? Epäilen, ettei lisälainan hommaaminen ole mahdollista. Jos sinä nyt pohdit miten kurjaa on mennä töihin aikaisemmin kuin mitä ITSE tahtoo niin sitä sanotaan elämäksi. Se on sinun velvollisuus jos ei ole muuten rahaa. Oletko tehnyt laskelmia mitä hääsi maksaisi? Tee budjetti:
- mitä maksaa juhlapaikka?
- mitä maksaa pukusi?
- mitä maksaa miehen puku?
- mitä maksaa lapsen puku?
- mitä maksaa kukat?
- mitä maksaa ruoka? (esim. 80 vierasta ja ruoka/kakku/kahvi maksaa 15 e per henkilö = 1 200). Tarjoilu? Kuka laittaa ruuat esiin ja kuka pistää kahvit? Jos vanhempanne tekee -niin ehtiikö he istua nauttimassa häistä?
- Tuleeko muuta juotavaa? Meillä alkoholitarjoilu 70 aikuiselle maksoi n. tonnin Virosta haettuna (sis. alkumaljat, viiniä, sahtia, siideriä, olutta illaksi, myös ruokailuun). Lapsille limsaa.
- onko musiikkia? Bändi vai DJ? Onko teillä omat välineet ja soittaja?
- Kuvaus?
- sormukset? (riittääkö muutaman satasen sormus vai tahdotteko laittaa siihen tuhansia)
- kortit ja koristelu maksaa. Saatko esim. vitosella kortin postiin? Pelkkiin postimerkkeihin voi upota paljon rahaa.. :)
Ongelmia kannattaa selvittää yksi juttu kerrallaan. Ja hoitaa silti arkea niin että MOLEMMAT TUNTEE ITSENSÄ KODISSAAN HYVÄKSI.
Ihan vaan perusta kuntoon: miksi te alkujaan erositte ja oletteko sopineet asian?
Lapsi, talo ja avioliitto ne ei pidä teitä yhdessä. Tuntuu vaan erityisen kamalalta lähteä suhteesta jos menette naimisiin ja eroatte velkaantuneina. En ymmärrä teitä.
Kyllä. Hääbudjetti on tehty ja säästäminen aloitettu kihlajaispäivänä, MOLEMMAT :) Nyt on kiva könttä rahaa säästötilillä, jotka nyt ei näköjään ole häihimme menossa. Otin lainan, koska luotin, että ko. suunnitelmat ovat vielä voimassa eikä miehestä kuoriudu muutaman kuukauden kuluttua kakara joka hokee "en tiiä mitä haluan" jne. Töihin menen, kun tiedän että lapselle hoituu hoitopaikka. Olen niin "tyhmä", että myös ajattelen mitä sijaiselleni tapahtuu, kun keskeytän hoitovapaani. TIEDÄN, ei olisi minun päänsärkyni, mutta tällainen olen. Kiitos te tsempparit. Hetkittäin tuntuu jo paremmaltakin :)
- aloittaja
Aika epävarmalta näyttää miehesi sitoutuminen. Jos avioliitto on sinulle tärkeä sinun on mietittävä suostutko elämään avossa. Ratkaisun pitäisi olla molemmille hyvä. Ei tuollaisessa voi tehdä kompromissia. Olette edenneet vähän perse edellä puuhun mutta asiat voi korjata. On vain oltava todella rehellinen.