Mieheni kieltää menemästä

En usko, että haluaisin viettää viikonloppua työkavereideni kanssa, vaikka he mukavia ovatkin. Silti ajatuskin, että puoliso kieltäisi minua lähtemästä kaveriporukassa mökille, olisi täysin kestämätön. Eikä sellaisesta onneksi ole pelkoa, me molemmat reissaamme ja vietämme aikaa myös erillämme. Mies on meistä se, joka mieluummin on jossain mökillä kavereiden kanssa, minä vietän mieluummin aikaa yksin kaupunkilomalla tai patikoimassa vuoristossa.

Jos tämä on totta, niin meillä tuo olisi kyllä vakavan keskustelun paikka. Miksi olla yhdessä, jos ei ole luottamusta?

Vierailija kirjoitti:

Käännetään toisinpäin

"Mitä ajattelette tästä: naisystäväni mielestä minun ei ole sopivaa lähteä työporukan (5-6 lähtijää) kanssa viettämään mökkiviikonloppua, jos porukassa on vastakkaisen sukupuolen edustaja/edustajia mukana. Reissuun on ollut "avoin kutsu" työporukassa.

Aiemmissa suhteissani tämä ei ole ollut ongelma. Reissut ovat olleet mulle piristäviä ja kivoja, koskaan en ole antanut aihetta epäillä pettämistä tms.

Isommalla sekaporukalla kuulemma saan lähteä. En tajua logiikkaa!

Mielestäni tämä on epätervettä luottamuspulaa ja asiatonta kontrollointia"

Samalla lailla ajettelette vastaajat?

Tottakai samalla lailla. Edellä jo kerroin, että meillä mies on se, joka haluaa mökille kaveriporukoissa. Hänen ystävänsä omistaa vanhan kyläkoulun, jolle kokoontuu milloin ketäkin, en minä edes tiedä ketä siellä on.

En ikimaailmassa eläisi parisuhteessa, jossa ei saa mennä ja olla myös erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, että siellä mökillä rassataan kaikki reiät sekasaunoessa ja paljussa. En minäkään päästäisi.

Ihan ok sinkuille mutta jos haluaa suhteen niin jostakin pitää luopua. Sitten kun tuollainen ei sovi niin haukutaan kontrollifriikiksi. Tietenkin jos molemmille sopii niin nainen voi viettää aikaansa keiden kanssa tahansa. Mies sit samaan aikaan lomailee jossain pattayjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, että siellä mökillä rassataan kaikki reiät sekasaunoessa ja paljussa. En minäkään päästäisi.

Ihan ok sinkuille mutta jos haluaa suhteen niin jostakin pitää luopua. Sitten kun tuollainen ei sovi niin haukutaan kontrollifriikiksi. Tietenkin jos molemmille sopii niin nainen voi viettää aikaansa keiden kanssa tahansa. Mies sit samaan aikaan lomailee jossain pattayjalla.

Onneksi on olemassa ihmisiä, joilla on terve ajatusmaailma ja joiden kanssa ei tarvitse luopua sen paremmin työmatkoista, työpaikan virkistystapahtumista kuin omista matkoista ja lomistakaan.

Up

Toisen menojen kieltäjät ja kontrolloijat ovat itse pettäjiä. Heillä käsitys automaattisesti, että toinen pettää myös vastaavilla reussuilla. Eli heijastelevat omaa toimintatapaansa. Tunnistan täysin tuon ihmistyypin lapsuuden aikaisesta perheestäni.

Miehellä täysi oikeus kieltää sinua menemästä. Mies saa määrätä mihin voit mennä ja sinun kuuluu häneltä kysyä lupa. Mielestäni aivan selvä asia.

Menet reissulle, jos itse niin haluat. Ukko vaihtoon, jos ei tämä hänelle sovi. Tilanne tulee vain pahenemaan jatkossa, jos nyt alistut. Usko minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännetään toisinpäin

"Mitä ajattelette tästä: naisystäväni mielestä minun ei ole sopivaa lähteä työporukan (5-6 lähtijää) kanssa viettämään mökkiviikonloppua, jos porukassa on vastakkaisen sukupuolen edustaja/edustajia mukana. Reissuun on ollut "avoin kutsu" työporukassa.

Aiemmissa suhteissani tämä ei ole ollut ongelma. Reissut ovat olleet mulle piristäviä ja kivoja, koskaan en ole antanut aihetta epäillä pettämistä tms.

Isommalla sekaporukalla kuulemma saan lähteä. En tajua logiikkaa!

Mielestäni tämä on epätervettä luottamuspulaa ja asiatonta kontrollointia"

Samalla lailla ajettelette vastaajat?

Tottakai samalla lailla. Edellä jo kerroin, että meillä mies on se, joka haluaa mökille kaveriporukoissa. Hänen ystävänsä omistaa vanhan kyläkoulun, jolle kokoontuu milloin ketäkin, en minä edes tiedä ketä siellä on.

En ikimaailmassa eläisi parisuhteessa, jossa ei saa mennä ja olla myös erikseen.

Mutta saako parisuhteessanne nukkua alasti toisen sukupuolen omaavien kavereiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännetään toisinpäin

"Mitä ajattelette tästä: naisystäväni mielestä minun ei ole sopivaa lähteä työporukan (5-6 lähtijää) kanssa viettämään mökkiviikonloppua, jos porukassa on vastakkaisen sukupuolen edustaja/edustajia mukana. Reissuun on ollut "avoin kutsu" työporukassa.

Aiemmissa suhteissani tämä ei ole ollut ongelma. Reissut ovat olleet mulle piristäviä ja kivoja, koskaan en ole antanut aihetta epäillä pettämistä tms.

Isommalla sekaporukalla kuulemma saan lähteä. En tajua logiikkaa!

Mielestäni tämä on epätervettä luottamuspulaa ja asiatonta kontrollointia"

Samalla lailla ajettelette vastaajat?

Tottakai samalla lailla. Edellä jo kerroin, että meillä mies on se, joka haluaa mökille kaveriporukoissa. Hänen ystävänsä omistaa vanhan kyläkoulun, jolle kokoontuu milloin ketäkin, en minä edes tiedä ketä siellä on.

En ikimaailmassa eläisi parisuhteessa, jossa ei saa mennä ja olla myös erikseen.

Mutta saako parisuhteessanne nukkua alasti toisen sukupuolen omaavien kavereiden kanssa?

miten tämä nyt liittyi asiaan yhtään millään tavalla?

- eri

Jos ukkosi kieltää sua juomasta, niin juo, niin juo. Jos kieltää sua viinoja tuomasta, niin tuo, niin tuo. Mutta juomasta älä sinä milloinkaan lakkaa vaan hanki sinä itsellesi parempi ukko ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula!

Vierailija kirjoitti:

Jos ukkosi kieltää sua juomasta, niin juo, niin juo. Jos kieltää sua viinoja tuomasta, niin tuo, niin tuo. Mutta juomasta älä sinä milloinkaan lakkaa vaan hanki sinä itsellesi parempi ukko ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula!

🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännetään toisinpäin

"Mitä ajattelette tästä: naisystäväni mielestä minun ei ole sopivaa lähteä työporukan (5-6 lähtijää) kanssa viettämään mökkiviikonloppua, jos porukassa on vastakkaisen sukupuolen edustaja/edustajia mukana. Reissuun on ollut "avoin kutsu" työporukassa.

Aiemmissa suhteissani tämä ei ole ollut ongelma. Reissut ovat olleet mulle piristäviä ja kivoja, koskaan en ole antanut aihetta epäillä pettämistä tms.

Isommalla sekaporukalla kuulemma saan lähteä. En tajua logiikkaa!

Mielestäni tämä on epätervettä luottamuspulaa ja asiatonta kontrollointia"

Samalla lailla ajettelette vastaajat?

Tottakai samalla lailla. Edellä jo kerroin, että meillä mies on se, joka haluaa mökille kaveriporukoissa. Hänen ystävänsä omistaa vanhan kyläkoulun, jolle kokoontuu milloin ketäkin, en minä edes tiedä ketä siellä on.

En ikimaailmassa eläisi parisuhteessa, jossa ei saa mennä ja olla myös erikseen.

Mennä saa ihan vapaasti kunhan siihen ei millään muotoa liity alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen ollut viikonloppureissussa työporukan kanssa. Kiva reissu oli, mun työkaverit on huippuja. Ja ajatella, ne kaikki on vieläpä vastakkaista sukupuolta. Ja mitään ei tapahtunut, siis sellaista mistä ei uskaltaisi puhua. Erikseen kävin saunassakin. Ei kukaan mitään yrittänyt, olin sinkkukin silloin. Ja ei minullakaan käynyt mielessä mikään sellainen. Hauskaa voi pitää muutenkin. Ehkä jos minulla olisi ollut mies, olisin harkinnut, että menenkö. Mutta ehkä juuri tuonkin takia viihdyn sinkkuna, en jaksa mitään draamaa. Että onko nyt ok lähteä johonkin jne. Olen muutenkin paljon miesseurassa. Panokaveri mulla on sitten erikseen. Siihen ei kavereita tarvitse sotkea.

Onko mitään säälittävämpää kun omistaa "panokaveri"? No en nyt ihan heti keksi.

Itse ymmärrän molempia. En silti sietäisi kieltämistä enkä ikinä alkaisi kieltämään ketään. Mutta kuinka hyvin olette miehen kanssa puhuneey syistä miehen asenteelle? mitä hän tarkalleen pelkää ja miksi ei luota? mikä auttaisi siihen että luottaisi? kaipaisiko hän lisää ns. infoa näistä muista ihmisistä myös jotta ymmärtäisi että ei ole hätää. Onko miehellä huonoja kokemuksia esim. aiemmissa suhteissa petetty tai vaikka joutunut seuraamaan sivusta kavereiden perseilyä vastaavissa tilanteissa joten reflektoi kokemaansa sinuun? Jos haluat tilanteen korjaantuvan (ja ei ole pelkoa väkivallasta!!) nii kysy mieheltä syitä tilanteeseen tarkemmin. Voi olla että on hylkäämistraumoja jne. huonoa itsetuntoa joka estää luottamusta. Kerro, että haluat helpottaa hänen oloa mutta et ala rajoittaa omaa elämää ja menemisiä hänen ahdistuksen takia. Kommunikaatio kuntoon ja miehen pitää kertoa rehellisesti mistä tuo johtuu. Jos ei ymmärrä, että ongelma on hänessä tässä kohtaa eikä edes ymmärrä yrittää päästä sen ongelman oikean ytimen kimppuun niin sun täytyy sit miettiä onko sinulle ok jättää menemättä. Jos tuo on ainoa asia missä on ongelmia ja sinulla tollasia reissuja on vain vaikka kerran 2 vuodessa tms. niin toisaalta, onko se tärkeämpää SINULLE. Itse kuitenkin sanoisin, kun olen ollut tossa miehesi asemassa joskus, että se on vaan karhyäunpalvelus hänelle jos ns. myönnyt rajoitteisiin. kyllä siinä pitkällä ajalla molemmille tulee paska olo. toiselle syyllisyys (jos on ihab normaali ihminen eikä mitenkää narsistisesti tunnekylmä joka kontrolloi ilkeyttään) kieltämisestä ja toiselle katkeruus ns. ryöstetystä vapaudesta. Luottaa pitää, sekin on eräänlainen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Toisen menojen kieltäjät ja kontrolloijat ovat itse pettäjiä. Heillä käsitys automaattisesti, että toinen pettää myös vastaavilla reussuilla. Eli heijastelevat omaa toimintatapaansa. Tunnistan täysin tuon ihmistyypin lapsuuden aikaisesta perheestäni.

No ei ole aina noin. itsellä esim. traumoja lapsuudesta ja rankkoja kokemuksia kun on nähnyt muiden pettävän kumppanejaan vastaavilla reissulla vaikka itse ei ole ollut osallisena. Luottamus on vaikeaa koska on hylätyksi tulemisen pelko ja PTSD-oireita esim. Itse olen todella uskollinen ihminen enkä ikinä pettäisi kumppania. silti suurin pelkoni on petetyksi tuleminen, kun on niin monella tapaa lapsesta asti petetty, jätetty ja kuullut olevansa kelvoton. Terpiassa käyn ja onneks oma kumppani on ymmärtänyt alusta asti. Tietysti itselläni on se ero, että en kiellä enkä estä kumppania menemästä mutta saan pahan ahdistuskoutauksen helposti jos emme kommunikoi hyvin selkeästi minne ja kenen kanssa mies menee jne. ja itsekin ymmärrän että ongelma on minun eikä miehen. Mua itseäni vit*ttaa suorastaan se kuinka monella on sun käsitys kun luottamuspula ja mustasukkaisuus on niin monsyinen tunne ja se johtuu miljoonasta eri asiasta. Kaikki ei oo sellasia psykopaatteja/narsistisia vaan tunne tulee pelosta ja turvattomuudesta. Se, että vastspuoli suhtautuu negatiivisesti vaan sit ruokkii sitä pelkoa kun se mustasukkainen yleensä tarvii vaan turvaa ja varmistusta siitä, ettei häntä hylätä ja korvata. Toki, pitää olla selkeää molemmille mistä luottamuspula johtuu ja kommunikoinnin pitää toimia. tosi monet ei tetty tunnusta olevansa mustasukkaisia tai kontrollivansa koska ne tunteet on sellasia jota hävetään ja jolla on tosi negatiivinen stigma. vaikka mustasukkaisuuskin on ihan normaali tunne. Mutta rajoittavan osapuolen pitää hakeutua hoitoon ja tunnistaa ongelma jos parisuhteen haluaa olevan tasapainoinen. suurimmaksi osaksihan suhteet kaatuu tai se mustasukkaisen paha olo pahenee = muuttuu sairaanloiseksi kun oikeaa ongelmaa ei työstetä. Sitten on erikseen ihmiset jolla on oikeita psykologisia tunnepoikkeamia. Esim. narisistit, psykopaatit jne. mutta kaikkia ei voi niputaa sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän molempia. En silti sietäisi kieltämistä enkä ikinä alkaisi kieltämään ketään. Mutta kuinka hyvin olette miehen kanssa puhuneey syistä miehen asenteelle? mitä hän tarkalleen pelkää ja miksi ei luota? mikä auttaisi siihen että luottaisi? kaipaisiko hän lisää ns. infoa näistä muista ihmisistä myös jotta ymmärtäisi että ei ole hätää. Onko miehellä huonoja kokemuksia esim. aiemmissa suhteissa petetty tai vaikka joutunut seuraamaan sivusta kavereiden perseilyä vastaavissa tilanteissa joten reflektoi kokemaansa sinuun? Jos haluat tilanteen korjaantuvan (ja ei ole pelkoa väkivallasta!!) nii kysy mieheltä syitä tilanteeseen tarkemmin. Voi olla että on hylkäämistraumoja jne. huonoa itsetuntoa joka estää luottamusta. Kerro, että haluat helpottaa hänen oloa mutta et ala rajoittaa omaa elämää ja menemisiä hänen ahdistuksen takia. Kommunikaatio kuntoon ja miehen pitää kertoa rehellisesti mistä tuo johtuu. Jos ei ymmärrä, että ongelma on hänessä tässä kohtaa eikä edes ymmärrä yrittää päästä sen ongelman oikean ytimen kimppuun niin sun täytyy sit miettiä onko sinulle ok jättää menemättä. Jos tuo on ainoa asia missä on ongelmia ja sinulla tollasia reissuja on vain vaikka kerran 2 vuodessa tms. niin toisaalta, onko se tärkeämpää SINULLE. Itse kuitenkin sanoisin, kun olen ollut tossa miehesi asemassa joskus, että se on vaan karhyäunpalvelus hänelle jos ns. myönnyt rajoitteisiin. kyllä siinä pitkällä ajalla molemmille tulee paska olo. toiselle syyllisyys (jos on ihab normaali ihminen eikä mitenkää narsistisesti tunnekylmä joka kontrolloi ilkeyttään) kieltämisestä ja toiselle katkeruus ns. ryöstetystä vapaudesta. Luottaa pitää, sekin on eräänlainen päätös.

Kommunikaatio ja yhteys todellakin meiltä puuttuu, jos kerran ei voi toinen edes luottaa. Ja lähinnä menee niin, että kaikki on minun vika. Tässäkin kohtaa hänen mielestään hänellä on oikea mielipide ja minä käyttäydyn huonosti kun enbhyväksy sitä. Mitään heikkouksia ei mies itsestään löydä.

... ja siis Ap olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän molempia. En silti sietäisi kieltämistä enkä ikinä alkaisi kieltämään ketään. Mutta kuinka hyvin olette miehen kanssa puhuneey syistä miehen asenteelle? mitä hän tarkalleen pelkää ja miksi ei luota? mikä auttaisi siihen että luottaisi? kaipaisiko hän lisää ns. infoa näistä muista ihmisistä myös jotta ymmärtäisi että ei ole hätää. Onko miehellä huonoja kokemuksia esim. aiemmissa suhteissa petetty tai vaikka joutunut seuraamaan sivusta kavereiden perseilyä vastaavissa tilanteissa joten reflektoi kokemaansa sinuun? Jos haluat tilanteen korjaantuvan (ja ei ole pelkoa väkivallasta!!) nii kysy mieheltä syitä tilanteeseen tarkemmin. Voi olla että on hylkäämistraumoja jne. huonoa itsetuntoa joka estää luottamusta. Kerro, että haluat helpottaa hänen oloa mutta et ala rajoittaa omaa elämää ja menemisiä hänen ahdistuksen takia. Kommunikaatio kuntoon ja miehen pitää kertoa rehellisesti mistä tuo johtuu. Jos ei ymmärrä, että ongelma on hänessä tässä kohtaa eikä edes ymmärrä yrittää päästä sen ongelman oikean ytimen kimppuun niin sun täytyy sit miettiä onko sinulle ok jättää menemättä. Jos tuo on ainoa asia missä on ongelmia ja sinulla tollasia reissuja on vain vaikka kerran 2 vuodessa tms. niin toisaalta, onko se tärkeämpää SINULLE. Itse kuitenkin sanoisin, kun olen ollut tossa miehesi asemassa joskus, että se on vaan karhyäunpalvelus hänelle jos ns. myönnyt rajoitteisiin. kyllä siinä pitkällä ajalla molemmille tulee paska olo. toiselle syyllisyys (jos on ihab normaali ihminen eikä mitenkää narsistisesti tunnekylmä joka kontrolloi ilkeyttään) kieltämisestä ja toiselle katkeruus ns. ryöstetystä vapaudesta. Luottaa pitää, sekin on eräänlainen päätös.

Kommunikaatio ja yhteys todellakin meiltä puuttuu, jos kerran ei voi toinen edes luottaa. Ja lähinnä menee niin, että kaikki on minun vika. Tässäkin kohtaa hänen mielestään hänellä on oikea mielipide ja minä käyttäydyn huonosti kun enbhyväksy sitä. Mitään heikkouksia ei mies itsestään löydä.

No mitä sinä sitten saat suhteesta? Jos toinen osapuoli syyttää kaikesta eikä kykene keskustelemaan asiasta? Hyvässä parisuhteessa on turvallinen ja hyvä olo kumppanin seurassa, onko sinulla? Itse en kyllä katselisi tuollaista, meillä jokaisella on vain yksi elämä ja aika on arvokkain omaisuutemme. Haluatko tuhlata sen ahdistukseen ja huonoon oloon? t.ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän molempia. En silti sietäisi kieltämistä enkä ikinä alkaisi kieltämään ketään. Mutta kuinka hyvin olette miehen kanssa puhuneey syistä miehen asenteelle? mitä hän tarkalleen pelkää ja miksi ei luota? mikä auttaisi siihen että luottaisi? kaipaisiko hän lisää ns. infoa näistä muista ihmisistä myös jotta ymmärtäisi että ei ole hätää. Onko miehellä huonoja kokemuksia esim. aiemmissa suhteissa petetty tai vaikka joutunut seuraamaan sivusta kavereiden perseilyä vastaavissa tilanteissa joten reflektoi kokemaansa sinuun? Jos haluat tilanteen korjaantuvan (ja ei ole pelkoa väkivallasta!!) nii kysy mieheltä syitä tilanteeseen tarkemmin. Voi olla että on hylkäämistraumoja jne. huonoa itsetuntoa joka estää luottamusta. Kerro, että haluat helpottaa hänen oloa mutta et ala rajoittaa omaa elämää ja menemisiä hänen ahdistuksen takia. Kommunikaatio kuntoon ja miehen pitää kertoa rehellisesti mistä tuo johtuu. Jos ei ymmärrä, että ongelma on hänessä tässä kohtaa eikä edes ymmärrä yrittää päästä sen ongelman oikean ytimen kimppuun niin sun täytyy sit miettiä onko sinulle ok jättää menemättä. Jos tuo on ainoa asia missä on ongelmia ja sinulla tollasia reissuja on vain vaikka kerran 2 vuodessa tms. niin toisaalta, onko se tärkeämpää SINULLE. Itse kuitenkin sanoisin, kun olen ollut tossa miehesi asemassa joskus, että se on vaan karhyäunpalvelus hänelle jos ns. myönnyt rajoitteisiin. kyllä siinä pitkällä ajalla molemmille tulee paska olo. toiselle syyllisyys (jos on ihab normaali ihminen eikä mitenkää narsistisesti tunnekylmä joka kontrolloi ilkeyttään) kieltämisestä ja toiselle katkeruus ns. ryöstetystä vapaudesta. Luottaa pitää, sekin on eräänlainen päätös.

Kommunikaatio ja yhteys todellakin meiltä puuttuu, jos kerran ei voi toinen edes luottaa. Ja lähinnä menee niin, että kaikki on minun vika. Tässäkin kohtaa hänen mielestään hänellä on oikea mielipide ja minä käyttäydyn huonosti kun enbhyväksy sitä. Mitään heikkouksia ei mies itsestään löydä.

siinä tapauksessa, en näe mitään syytä miksi alistuisit tuollaiseen. Ensinnäkään kukaan ei voi toista omistaa, eikä aikuisen ihmisen tekoja voi alkaa kontrolloida. pettää voi tasan missä hyvänsä, jos haluaa. ilman niitä mökkireissuja. Jos tilanne ois kuten itselläni et mies myöntää ongelman olevan hänessä ja pyrkii pois ns. molempia haittaavasta tunnelukostansa niin asia ois ihan toinen mielestäni. silloin vaan tarvii ehkä normaalia enemmän tukea ja varmistusta et pystyy luottamaan täysin ja tajuaa että omat ajatukset ovat nurinkurisia (ahdistukselle tyypillistä, että ajattelee tulevaa ja niitä worst case scenarioita päässään). Yleensä ainakin itselleni rehellinen avoin keskustelu auttaa ilman kenenkään syyllistämistä. Tässä kohtaa ongelma voi kuitenkin olla sellainen mitä ei pysty korjaamaan, yleistäen senkin takia että kyse on ehkä miehestä jolla ei ole työkaluja käsitellä tunnepuolen ongelmia. itsekin tarvitsin ammattiauttajan, todella kärsivällisen ja ymmärtäväsien kumppanin ja ennen kaikkea oman ymmärryksen siitä että toisen menemisten ja ystävsyysuhteiden kontrollointi ei ole tervettä eikä oikein. Ap, jos keskustelu on tuolla tolalla niin suosittelen oman mielenterveytesi takia harkitsemaan suhteen jatkoa ainakin tosi painavasti.