Miksi ihmiset pitävät "kavereita" tai jopa "ystäviä", jotka kohtelevat heitä huonosti?

Jos toinen haukkuu, vittuilee, valehtelee tai pettää lupauksia niin sitten se on aika selvä että toinen on huono ystävä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt elämässä huomiota, miten usein kun puhutaan huonosti kohtelevista ystävistä, kyse on pitkälti erilaisuudesta ja tuosta kommunikoinnin puutteesta.

Hyvä esimerkki on ystävyyssuhde jossa toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään ja toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kerro mitään.

On siis erilaiset käsitykset vuorovaikutuksesta. Toinen ajattelee, että kyllä toinen kertoo jos itse haluaa ja on epäkohteliasta alkaa tivaamaan. Sitten loukkaantuu kun kuulee että muille on kerrottu mutta hänelle ei. Ajattelee, että muut ovat tärkeämpiä. Toinen taas ajattelee, että on epäkohteliasta tuoda omia asioitaan pöytään jos niistä ei kysytä. Hän on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään, eli ei ole kiinnostunut ja puhuu vain itsestään.

Tarina tosielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen haukkuu, vittuilee, valehtelee tai pettää lupauksia niin sitten se on aika selvä että toinen on huono ystävä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt elämässä huomiota, miten usein kun puhutaan huonosti kohtelevista ystävistä, kyse on pitkälti erilaisuudesta ja tuosta kommunikoinnin puutteesta.

Hyvä esimerkki on ystävyyssuhde jossa toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään ja toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kerro mitään.

On siis erilaiset käsitykset vuorovaikutuksesta. Toinen ajattelee, että kyllä toinen kertoo jos itse haluaa ja on epäkohteliasta alkaa tivaamaan. Sitten loukkaantuu kun kuulee että muille on kerrottu mutta hänelle ei. Ajattelee, että muut ovat tärkeämpiä. Toinen taas ajattelee, että on epäkohteliasta tuoda omia asioitaan pöytään jos niistä ei kysytä. Hän on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään, eli ei ole kiinnostunut ja puhuu vain itsestään.

Tari

Mutta miksi pitää väkisin pysyä sellaisessa ystävyyssuhteessa joka ei selkeästi toimi?

Koska pelkäävät enemmän yksinäisyyttä ja sitä, että eivät löydä ketäön parempaa tilalle mikä on valheellinen uskomus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tällaiset kaverit olleet yleensä itse aktiivisia suhteen syntymisessä, tyrkyllä tuttavallisesti uiden heti liiveihin?

Tämä. Kokemukseni mukaan hyvin sosiaaliset ja muka-avoimet ja välittömät ihmiset ovat niitä, jotka hämmentävät toisetkin välejä. Puhuvat eniten pahaa ja potaskaa muista. Edessä ollaan niin nauravaista ja aurinkoista että. Olen joutunut ottamaan etäisyyttä muutamaan tällaiseen henkilöön. On suojeltava omia rajoja. T. Eri. 

Myös minun kokemukseni mukaan jo heti alussa hyvin välittömät ja "hullaantuneet" ihmiset osoittautuvat myöhemmin ikäviksi ystäviksi. Aina kyseessä ei ole ollut tahallinen halu manipuloida ja sekoittaa pakkaa vaan liian nopeasti luodut mielikuvat minusta ja henkilön kyvyttömyys rakentaa ystävyyssuhteita pitkäjänteisesti. Uudelta tuttavuudelta ei voi odott

Kyllä! Liian nopeasti hullaantuvat ihmiset ovat juuri näitä, joihin  kannattaa suhtautua varovaisesti. Saattavat alkuun olla hyvin vieraskoreita, mutta ajan mittaan kun tulee vastoinkäymisiä ja haasteita, paljastavat itsestään täysin toisen puolen.

Itse olen ollut kaveria huonojen ja ilkeiden "kavereiden" kanssa, koska toinen vaihtoehto on ollut olla yksin. Nyt minulla on käynnissä prosessi, että koitan etsiä uusia ystäviä. Lopetin testimielessä kahteen "ystävään" yksipuolisen yhteydenpidon, niin nämä hävisivät kuin savuna ilmaan. Toiselle annoin kyllä hieman varoitusta tulevasta sanomalla, että mä koen olevani se, joka huolehtii että yhteydet pysyy ja nähdään. Hän vastasi jotain, että harmittaa kun olen niin ihana ystävä. Just joo.

Pari mulkumpaa tapausta vaan blokkasin suorilta. Ei ehkä ihan reilua ja eivät varmasti tajua mikä mulle on tullut, ei kiinnosta selittää enää.

Olin myös aina mukana yhden kaveriporukan lahjakeräyksissä ja yllätysjuhlissa yhtenä maksajista, osallistuinkin isolla kädellä. Kun itse täytin tasavuosia, lahja noilta tyypeiltä oli tyyliä pastilliaski ja ässä-arpa.

Ja joo, olen katkera. Ärsyttää se, kun ei viitsi siis sormeakaan nostaa sen "ihanan ystävän" eteen ja sitten harmittelevat minulle jotain kiireitään. Jospa tekisivät sitten jotain asioille niin ei tarvisi harmittaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen haukkuu, vittuilee, valehtelee tai pettää lupauksia niin sitten se on aika selvä että toinen on huono ystävä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt elämässä huomiota, miten usein kun puhutaan huonosti kohtelevista ystävistä, kyse on pitkälti erilaisuudesta ja tuosta kommunikoinnin puutteesta.

Hyvä esimerkki on ystävyyssuhde jossa toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään ja toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kerro mitään.

On siis erilaiset käsitykset vuorovaikutuksesta. Toinen ajattelee, että kyllä toinen kertoo jos itse haluaa ja on epäkohteliasta alkaa tivaamaan. Sitten loukkaantuu kun kuulee että muille on kerrottu mutta hänelle ei. Ajattelee, että muut ovat tärkeämpiä. Toinen taas ajattelee, että on epäkohteliasta tuoda omia asioitaan pöytään jos niistä ei kysytä. Hän on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään, eli ei ole ki

Mutta miksi pitää väkisin pysyä sellaisessa ystävyyssuhteessa joka ei selkeästi toimi?

Ei pidäkään, jos ystävyyssuhde tosiaan ei selkeästi toimi. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa kommunikoida, ennen kuin päättää ettei tämä ystävyys selkeästi toimi.

Tuossa esimerkissä riitti, kun toinen sanoi ääneen, että tylsää kun et koskaan kerro minulle mitään. Toinen sitten siihen että no kun et sä koskaan kysy. Ja siihen molemmat että aa okei, ollaan nähty tää eri tavoilla. 

Ja ystävyyssuhde lähti toimimaan. Mutta olen varma että Suomessa moni ystävyys on kaatunut tuollaiseen, koska on tosi harvinaista että asioista puhutaan ja sanotaan ääneen mikä mättää. Ennemmin vaan poistetaan se toisen numero ja jätetään toinen miettimään mistä on kyse. Itse en tuossa antamassani esimerkissä olisi ikinä keksinyt toisen loukkaantumisen syytä, jos olisin joutunut jäädä sitä miettimään.

Mutta toki jos ystäviä on liikaa niin voi pikkuasiastakin päättää että "tämä ei selkeästi toimi", ja lopettaa ystävyys edes yrittämättä saada sitä toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen haukkuu, vittuilee, valehtelee tai pettää lupauksia niin sitten se on aika selvä että toinen on huono ystävä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt elämässä huomiota, miten usein kun puhutaan huonosti kohtelevista ystävistä, kyse on pitkälti erilaisuudesta ja tuosta kommunikoinnin puutteesta.

Hyvä esimerkki on ystävyyssuhde jossa toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kysy mitään ja toinen on loukkaantunut kun toinen ei koskaan kerro mitään.

On siis erilaiset käsitykset vuorovaikutuksesta. Toinen ajattelee, että kyllä toinen kertoo jos itse haluaa ja on epäkohteliasta alkaa tivaamaan. Sitten loukkaantuu kun kuulee että muille on kerrottu mutta hänelle ei. Ajattelee, että muut ovat tärkeämpiä. Toinen taas ajattelee, että on epäkohteliasta tuoda omia asioitaan pöytään jos niistä ei kysytä. Hän on loukkaantunu

Ei pidäkään, jos ystävyyssuhde tosiaan ei selkeästi toimi. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa kommunikoida, ennen kuin päättää ettei tämä ystävyys selkeästi toimi.

Tuossa esimerkissä riitti, kun toinen sanoi ääneen, että tylsää kun et koskaan kerro minulle mitään. Toinen sitten siihen että no kun et sä koskaan kysy. Ja siihen molemmat että aa okei, ollaan nähty tää eri tavoilla. 

Ja ystävyyssuhde lähti toimimaan. Mutta olen varma että Suomessa moni ystävyys on kaatunut tuollaiseen, koska on tosi harvinaista että asioista puhutaan ja sanotaan ääneen mikä mättää. Ennemmin vaan poistetaan se toisen numero ja jätetään toinen miettimään mistä on kyse. Itse en tuossa antamassani esimerkissä olisi ikinä keksinyt toisen loukkaantumisen syytä, jos olisin joutunut jäädä sitä miettimään.

Mutta toki jos ystäviä on liikaa niin voi pikkuasiastakin päättää että "tämä ei selkeästi toimi", ja lopettaa ystävyys edes yrittämättä saada sitä toimimaan.

Mun mielestä ystävyyteen ei kuulu se, että sitä pitää kovasti yrittää saada toimimaan. Joko toimii tai ei, ja jos ei toimi niin kokeillaan jonkun toisen kanssa. Ei ystävyyssuhteiden(kaan) tarvitse olla mitään elinikäisiä, mutta moni tuntuu suhtautuvan niihin vielä vakavammin kuin parisuhteisiin.

Onko ystävyys sitä, että toinen on toisen kanssa pelkästä velvollisuudentunteesta. Miksi roikkua jossain, joka ei selkeästi sitä itse halua. Itse olisin ainakin ennemmin yksin kuin kaverin kanssa, jonka kanssa ei oikeasti tule edes toimeen ja elämä on pelkkää ankeutta. Ihmiset on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Heitä on aina kohdeltu huonosti, joten eivät paremmasta tiedä.

Toisaalta, jos ihminen pyrkii olemaan aina kaikille kiltti ja tekemään niin kuin muut haluavat, ei kanssaihmisillä ole motivaatiota kohdella häntä hyvin. Hänestä ajatellaan, että hänelle voi sanoa ja tehdä mitä vain, koska hän ei ikinä suutu, loukkaannu, sano vastaan, hylkää tai mitään muutakaan ikävää.

itse huomasin, että kun aloin antamaan palautetta epäreiluksi kokemastani kohtelusta, kiukuttelemaan, ja sanomaan vastaan, minua alettiin kohtelemaan paremmin. Minusta tuntui, että ihmiset alkoivat tykkäämään minusta edes vähän.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpompi on vain jättää ikävät ihmiset pois. Nuorempana yritin ymmärtää ja ilmaista mistä kiikastaa. Nykyään en jaksa enää nähdä vaivaa. Narsisti kyllä tietää tekevänsä väärin. Itsekäs ihminen tietää missä vika. Jos ei ole halua muuttaa itseään, sitten voi etsiä muuta seuraa. Ystävyys on vastavuoroista, toisen tukemista, yhdessä jakamista. Hyvän ystävän seurasta saa energiaa ja iloa. Kaikki muu on sitten jotakin ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Heitä on aina kohdeltu huonosti, joten eivät paremmasta tiedä.

Toisaalta, jos ihminen pyrkii olemaan aina kaikille kiltti ja tekemään niin kuin muut haluavat, ei kanssaihmisillä ole motivaatiota kohdella häntä hyvin. Hänestä ajatellaan, että hänelle voi sanoa ja tehdä mitä vain, koska hän ei ikinä suutu, loukkaannu, sano vastaan, hylkää tai mitään muutakaan ikävää.

En aio muuttaa itseäni. Kohtelen kaikkia yhtä kiltisti ja ystävällisesti. Jos toinen käyttää kiltteyttäni hyväksi tai ei osaa arvostaa sitä, että on mukava häntä kohtaan, voi kävellä ulos elämästäni. En ala opettaa aikuisia ihmisiä.

Tämä toimii omassa elämässäni, ja minulla on useita hyviä ystäviä ja kavereita, jotka kohtelevat minua hyvin.

Epäkunnioittavaa ihmistä pitää varoittaa sanallisesti. Jos ei mene läpi niin läpsäisy poskelle näyttääksesi kuinka tosissasi olet. Jos ei auta niin sitten turpaan vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Epäkunnioittavaa ihmistä pitää varoittaa sanallisesti. Jos ei mene läpi niin läpsäisy poskelle näyttääksesi kuinka tosissasi olet. Jos ei auta niin sitten turpaan vaan. 

Olet selvästi saanut vähän liian monta kertaa turpaan. Jotkut kun eivät opi, koska "oma motivaatio". Mene sitten tolla tyylillä.

Olen aika kiltti ihminen. Minua kiusattiin koulussa ja se varmastikin vaikutti kykyyni muodostaa ihmissuhteita, toki niitä onnekseni olen aikuisiällä saanut. Mutta nykyisin olen herkkä sille, että miten ihmiset minua kohtelevat. Esim. jos koen että minä olen se joka aina ottaa yhteyttä ja tekee aloitteen, teen siitä johtopäätökseni ja otan etäisyyttä. Annan tilaa toiselle mutta en myöskään halua olla se joka on ainoa tapaamisista kiinnostunut, sillä jos toista ei kiinnosta niin miksi lopulta minuakaan? En halua tuputtaa seuraani jos se ei kiinnosta ja ole toivottua. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Ne eivät toimi minään alta/päältävastaaja-asetelmissa ja että joku saisi kerjätä hyväksyntää ja tapaamisia, tai hyvää kohtelua. Jos ystävä ei kykene olemaan ystävä, niin miten hän on ystävyyden arvoinen? 

" And the waitress is practicing politics

As the businessmen slowly get stoned

Yes, they're sharing a drink they call "Loneliness"

But it's better than drinking alone"

Billy Joel