Uusperheen rahat, tulo-erot?

miten aiotte jatkossa raha-asiat hoitaa. Noihin tilanteisiin tulette joutumaan kuitenkin koko ajan, ja ei varmaan ole kivaa jos tunnet olevasi aina se, joka kerjää tms. Raha-asioista niitä riitoja tuppaa tulemaan, vallitettavasti.

Meillä myös uusperhe, johon kuuluu poika edellisestä avioliitostani, ja 2 yhteistä lastamme.



Meidän systeemimme on se, että mies maksaa puolet ruuasta, asuntolainasta, vastikkeesta, sähköstä, vakuutuksista jne. siis perheen yhteisistä laskuista. Olemme laskeneet mitä näihin keskimäärin kuluu vuodessa, ja mies siirtää yhteiselle tilillemm joka kuukausi rahaa näitä varten sovitun könttäsumman. Tämä systeemi on hyvä, aiemmin me laskimme joka kuukausi laskuja, ja rahat liikkuivat vuoroin yhteen ja sitten toiseen suuntaan.



Minä maksan kaikkien lasten vaatteet + polkupyörät, sukset yms. joiden hankinta tulee ajankohtaiseksi tuon isoimman lapsen kanssa. Matkustettaessa maksamme puoliksi pienempien lasten matkan, minä maksan yksin esikoiseni matkan. Lasten lapsilisät tulevat siis minulle, samoin kuin esikoisen elatusmaksu, ja näiden tulojen kanssa, minun käteen jäävät tuloni ovat ehkä 100 euroa isommat kuin mieheni.



Minä maksan jonkin verran elämisestämme, sillä kaikki esikoiselle hankkimani hyödyntää kuitenkin myös myöhemmin pienempiä sisaruksia. Mutta nykysysteemi on kuitenkin hyvä. Ja kummallekin jää vielä jonkin verran ihan omaakin rahaa, jolla voi sitten tehdä mitä haluaa.

Kaikkien menojen kohdalla. Uusperheellisyys ei vaikuta tähän millään tavoin! (Minulla on 5-vuotias tyttö, mieheni kanssa ollaan oltu 3 vuotta yhdessä.)



Suhteen alku vaiheessa tilanne oli se että minä tienasin enemmän ja viimisen vuoden ajan, miehellä on ollut suuremmat tulot.



Mies on esim. maksanut hoitomaksut tänä vuonna melkeinpä kokonaan, sähkölaskut ja vuokrakin on useammin maksettu miehen pussista, kuin minun. Ruokapuolen taas yleensä hoidan minä. Isoimmista hankinnoista sovitaan sitten erikseen - pyörät ym.



(Lapsen) vaatteet ja kengät on pääosin ollut minun heiniäni, koska tykkään valita mieleisiäni (ja ehkä osaankin paremmin valita esim. ulkovaatetuksen/kengät) Mutta toki jos tarviin johonkin tarpeelliseen avustusta - sitä myös saan.



En osaisi kuvitella sellaista tilannetta meidän perheessä, että laskeskelisimme kuka pistää mihinkin rahaa ja mikä kuuluu kenenkin maksettavaksi. Lapsikin on yhteinen - vaikka vaan biologisesti minun.



Kohta varmaan vaihtuu taas " pääelättäjän" osa minulle, kun mies on armeijassa..



Mutta ap:lle sanoisin että kannattaa selvittää nuo raha-asiat selviksi, ennen avioliittoa. Jos koet että siinä on jotain selvitettävää..

" Tuntuu vaan niin nöyryyttävältä jotenkin puhua asiasta..."

Ei raha-asioista puhuminen pitäisi tuntua nöyryyttävältä..(?) Vai mitä itse olet mieltä..

...tottahan se on että kaikesta pitäisi voida puhua, myös raha-asioista.

Meillä kuitenkin ehkä ennemminkin ollut kyse siitä että vaikka olen puhunut esim. joistain hankinnoista ja suoraan sanonut että ei minulla ole varaa niihin itsellä, niin siltikään ei vastapuoli itse ole ehdottanut että auttaisi asiassa. Että siinä vaiheessa se nöyryytys-tunne saattaa pilkahdella. Edellisessä liitossa kun oli mies joka sai hirveän raivarin aina kun piti puhua rahasat, niin sekin kai kummittelee takaraivossani. Ehkä on opittava puhumaan vielä suorempaan, -mies kun on kysessä ;-)