Lue keskustelun säännöt.
en jaksa enää mun ystävää!
25.11.2014 |
Mä en jaksa enää olla ilmainen terapeutti mun ystävälle. Palkaksi saan vaan kiukuttelua ja valitusta enkä kiitosta. Oon yrittänyt tukea häntä jo kolme vuotta, sillon hänen miehensä jättika hänet, ja hän masentui. Ongelma on vaan että hän on muuttunut katkeraksi joka vaan haluaa haukkua miestä ja kaikkia muitakin, eikä suostu menemään hoitoon vaikka on selvästi masentunut. Hän on jo karkottanut kakki muut ystävät luotaan ja on yksinäinen (ei ole lapsiakaan).
Tuntuu että tilane menee vaan huonompaan suuntaan ja oon huolissani hänestä, mutta mitä tehdä kun hän ei suostu hoitoon?! Mulle soittaa ja viestittelee monta kertaa päivässä. En vain jaksaisi enää, sillä minulla on kolme lasta, joista yksi kroonisesti sairas, mies ja työpaikka, on mulla omassakin elämässä tekemistä ja huoltakin, en jaksa enää olla terapeutti.
Mutta jos katkasen välit, niin ystävä jää ihan yksin. Miten kestän syyllisyden? Olen monta kertaa sanonut että en jaksa kuunnella kun hän haukkuu ihmisiä (ex-miestä ja ex-ystäviä jotka ovat jääneet hänen elämästään), mutta lopettaa sillä kertaa mutta jatkaa taas seuraavalla.
Kommentit (5)
Aloita sillä että vastaat puheluihin ja viesteihin kerran päivässä silloin kun sinulle sopii parhaiten. Ehkä se muuttaa kuormituksen sopivaksi niin ettei välejä tarvitse katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko hienovaraisen vihjailun puheluihin yms vastaamisen vähentämisellä olevan toivottua vaikutusta. Vaikeaa varmasti on ja vaatii henkisesti paljon mutta tekisin selväksi missä mennään ja mitkä ovat vaihtoehdot. (Antaa sinulle ansaitsemasi kunnioituksen ja tilan sekä hakee ammatillista apua, ei käytä sinua enää ilmaisena terapeuttinaan ja tunteensiirron kohteenaan tai välit on pakko katkaista kokonaan.)
Nimim kokemusta on. Yleensä onnistuu vain jälkimmäinen vaihtoehto..
En minäkään jaksa mun "ystäviä", itsekkäitä paskoja. Mitä niillä edes tekee, parempi ilman.
Hyviä neuvoja. Samaa olin aikeissa itsekin vastata.
Ystävääsi ei oikeasti auta jos jaksat vuodesta toiseen kuunnella ja tukea. Jos hän haluaa päästä elämässä eteenpäin hän hakee ammattiapua tai ihan itse ryhdistäytyy ja ottaa vastuun itsestään ja omasta elämästään.
Sinulla on oikeus elää omaa elämääsi ja velvollisuus perhettäsi kohtaan. "Ystäväsi" on hyväksikäyttäjä, olet enemmän kuin osuutesi jo tehnyt.
Älä syylllistä itseäsi. Sano lujasti mutta kohteliaasti että sinulla ei ole enää resursseja hänen tukemisekseen ja ennenkaikkea haluat ja sinulla on oikeus pitää huoli omasta hyvinvoinnistasi. Pidä pintasi, älä luovuta vaikka kuraa niskaasi tulee varmasti tulemaan.
Tsemppiä! Onnistut kyllä ja tulet huomaamaan että se kannatti tehdä :)