Lue keskustelun säännöt.
Kissan kehrääminen ja leipominen, tekeekö sen muiden vuoksi vai omaksi iloksi?
24.11.2014 |
Esimerkki: av-mamma istahtaa sohvalle läppärin eteen ja alkaa surffailla. Paikalle juoksee kissa. Av-mamma katsoo kissaa silmiin ja sanoo "Moikka!". Kissa alkaa siinä samassa kehrätä ja hyppää av-mamman syliin.
Kissa leipoo av-mamman reisiä ja kehrää. Sitten se käy rullalle nukkumaan av-mamman syliin.
Kysymykset:
Kehrääkö kissa sanoakseen jotain av-mammalle? Vai kehrääkö se omaksi ilokseen?
Leipooko se av-mamman reisiä näyttääkseen av-mammalle että tykkää siitä? Vai leipooko se omasta mukavuudenhalustaan?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa kehrää jos sillä on hyvä ja rento olo. Kissa voi myös kehrätä kun on peloissaan tai kipeä.
Koska se tykkää kyseisestä av-mammasta
Oletko joskus nähnyt kissan tekevän jotain jonkun muun hyväksi? :D Kissa merkkaa omistajansa tassuillaan omaisuudekseen, samalla lieventää omaa stressiään. Polkeminenhan on jäänne pentuajalta kun kissa on pumpannut emostaan maitoa. Kehrääminen on myös kissan tapa rentouttaa itsensä. :)
Kissa ei tee mitään muita varten :) mutta on ihanaa olla kisun alainen. Se on kunnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli katti joka halusi jatkuvasti tulla viereen, tuskin se sitä olisi tehnyt jos ei tykkäisi minusta. Ei se muille samaa tehnyt, joskus jopa sihisi muille ikäänkuin mustiksena :) Oli kyllä mahtava katti, vieläkin ikävä sitä kaveria.
Kehrääminen tekee hyvää sekä kissalle, että siinä makuualustana toimivalle omistajalle. Stressi laskee molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:41"]
Kehrääminen tekee hyvää sekä kissalle, että siinä makuualustana toimivalle omistajalle. Stressi laskee molemmilla.
[/quote]
Olet oikeassa, sentakia onkin ikävä sitä kattia. Tuntuu, että sen rapsuttelu oli tosi terapeuttista, se hyrinä myös tuottaa hyviä fiiliksiä, ainakin meikäläisessä :)
Kissa on kissa, itsekäs eläin. Uskon kuitenkin, että kissa kiintyy. Oma vanha kissani, joka kuoli kesällä, tuli nukkumaan aina vain minun syliini, joka päivä ja kulki perässäni monta päivää aina kun tulin lapsuudenkodissa vierailemaan. Muistaihmisistä, vaikka nämä sitä paijata yrittiväkin, se ei juurikaan välittänyt, mutta minä olisin varmaan saanut laittaa sen vaikka solmuun ja silti se olisi kehräten syliin puskenut. Ikävä on täälläkin tuota mainiota karvakasaa.
:D