Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö alkoholismi myöntää?
24.11.2014 |
Olen siis entinen alkoholisti, nyt 31. Join 18-24-vuotiaana todella rankasti, opiskelijaelämä vain pahensi asiaa. Sain silti käytyä töissä ja suorittteua tutkinnon ja muutenkin pysyttä elämässä kiinni. Nyt kun olen tapaillut naisia ja yhdenkin kanssa jo aika pitkällä, niin kannattaako kertoa totuutta minkä takia ei juo alkoholia?
6 Vuoteen en ole juonut, pitääkö sille keksiä mitään tekosyitä, tai vaan sanoa että olin joskus alkoholisti (siis vieläkin).
Kommentit (18)
No voithan sanoa että olit kova juomaan nuorena ja sait tarpeeksesi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varmasti päässyt eroon viinasta? Mikäli et, kannattaa asiasta kertoa, sillä sitten kun sulta lähtee taas mopo käsistä, saattaa tyttiksesi ihmetellä. Kerran alkkis on aina alkkis, ja pysyvä sairaus se on kuten vaikka epilepsia. Tms.
Nimim. Alkkiksen eksä
Miellän alkoholistin ihmiseksi jolle viina on vaikuttanut niin aivoihin, että ei pysty juomaan enää kohtuudella. Tälläinen alkoholisti voi olla kauankin juomatta, mutta kun sortuu riippuvuus on taas päällä.
Joku ihminen taas voi juoda jossakin elämänvaiheessa paljon, mutta hän ei ole kuitenkaan alkoholisti, aivoissa ei muutoksia.
Olen tavannut kummankin sortin ihmisiä. Alkoholisti ei voi juoda lasillistakaan ilman , että jää putki päälle. Hän voi olla ilman viinaa hampaat irvessä joitakin aikoja, mutta on kiukkuinen ja sortuu sitten. AA; ssa tiedän raitistuneen ihmisiä ja olleen sitten vuosikymmeniäkin raittiina.
Mutta he sanovat olevansa edelleen alkoholisteja eivätkä voi ottaa huikkaakaan.
En tiedä kuinka pitkään jos tissuttelee kotona kestää, että tulee oikeasti alkoholistiksi.
Itse juon harvoin. Nuorena oli hurjaakin, mutta nykyään alkoholi vain väsyttää minua.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:11"]
Oletko varmasti päässyt eroon viinasta? Mikäli et, kannattaa asiasta kertoa, sillä sitten kun sulta lähtee taas mopo käsistä, saattaa tyttiksesi ihmetellä. Kerran alkkis on aina alkkis, ja pysyvä sairaus se on kuten vaikka epilepsia. Tms. Nimim. Alkkiksen eksä
[/quote]
Kuten jo vähän vihjailin aloitusviestissä, enhän minä sitä tiedä. En vain ole maistanut alkoholia 6 vuoteen, mutta silti pelkään, että jos siihen kajoan, niin palaan takaisin. Viinaa join harvoin, mutta kalja ajoi saman asian. Ei nuo tytyt vielä niin paljoa ihmetelle, mutta siihen ollaan tulossa kun yhteiset illanistujaiset saavat epäilykset heräämään. Tekosyitä siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 15 vuotta ollut alkoholin suurkuluttaja ja kenties alkoholisti ja nyt ollut vuoden käytännöllisesti katsoen kuivilla. Itse pystyn kohtuukäyttöön max 2 siideriä silloin tällöin, mutta päätin olla juomatta kokonaan ja uskon, että se pitää.
Mutta itse asiaan, kannattaa olla rehellinen, asia tulee ilmi tavalla tai toisella jossain tilanteessa. On ihan terve asenne olla kokonaan kuivilla, elämä näyttää hyvin erilaiselta ja lopulta myös paremmalta.
Onnea valitsemmallesi linjalle.
Eli jos olet oikeasti alkoholisti, etkä voi juoda niin jotenkin sinun se on selitettävä. Huvittavaa tosiaan, että täällä joutuu selittämään jos ei juo.
Itsellä oli nuorena vaihe jolloin juhlin paljon ja join viikonloppuisin. En kuitenkaan viikolla koskaan. Nykyään huvittaa, että pidin itseäni paljon juovana. Tämän jälkeen olin vuosia juomatta yhtään ja sen jälkeen olen juonut harvoin.
En tiedä sitten onko ihmiset erinlaisia toisilla voi olla addiktioihin taipuva luonne, mutta se on minusta ennemminkin terapian paikka.
Minulla on kunnioitus AA; lkkiksia kohtaan, mutta ärsyyntyminen käyttäviä alkoholisteja kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:24"]
Vitun ylilautalainen
[/quote]
Pieni mieli?
Minusta sinun kannattaa kertoa, että et uskalla ottaa riskiä ja siksi et juo. Kyllä täällä on ihmisiä jotka eivät tykkää ryypätä sellaisia jotka eivät ole alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että sinulla on sairaus josta ei parane koskaan. Riippuvuus on myös perinnöllistä. Eli ehdottomasti täytyy kertoa. Voi tosin olla että se suhde on sitten siinä. Mutta parempi kertoa.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:39"]Muista että sinulla on sairaus josta ei parane koskaan. Riippuvuus on myös perinnöllistä. Eli ehdottomasti täytyy kertoa. Voi tosin olla että se suhde on sitten siinä. Mutta parempi kertoa.
[/quote]
Riippuvuus perinnöllistä...ennrmminkin mallioppimisen kautta.
Ihmiset alkavat monesti käyttämään viinaa lääkkeenä ujouteen, ahdistukseen tai muuhun. Tarpeeksi kun juo niin aivoissa tapahtuu niks ja naks.
Ehkä joku pieni alttius on, mutta kyllä ne syyt on toiset miksi joku juo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykytyöelämässä osa on sellaisia jotka ovat jättäneet alkoholin ja tupakan koska he haluavat jaksaa paremmin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:39"]Muista että sinulla on sairaus josta ei parane koskaan. Riippuvuus on myös perinnöllistä. Eli ehdottomasti täytyy kertoa. Voi tosin olla että se suhde on sitten siinä. Mutta parempi kertoa. [/quote] Riippuvuus perinnöllistä...ennrmminkin mallioppimisen kautta. Ihmiset alkavat monesti käyttämään viinaa lääkkeenä ujouteen, ahdistukseen tai muuhun. Tarpeeksi kun juo niin aivoissa tapahtuu niks ja naks. Ehkä joku pieni alttius on, mutta kyllä ne syyt on toiset miksi joku juo
[/quote]
Ottaisit selvää asioista. Addiktiivisuus periytyy, ja liittyy vahvasti muihinkin neurologisiin ongelmiin,kuten ADHD.
Viinan siedossa on suuria eroja muutenkin.
tosta periytymisestä. en tiedä tilastoista tai muusta, mutta kerron oman näkemykseni asiaan. olen siis alkoholistin tytär, isäni meni AA-kerhoon ollessani ala-aste ikäinen. tämä kyseinen kerho oli ns. perhekerho, eli oli oma kerhopaikka jossa talviaikaan lauantaisin kokoonnuttiin perheittäin, ihan mukavaan yhdessäoloon. meren rannalla oli kerhon kesänviettopaikka, jossa kerhon jäsenet perheineen sai viettää aikaa niin paljon kuin halusi. meitä tuon ajan kerhon alkoholistien lapsia, jotka tiiviisti oltiin lapsina ja nuorina yhdessä on yhdeksän. tänäpäivänä ollaan kaikki noin viisikymppisiä, yhdestä meistä on valitettavasti elämän myötä tullut alkoholisti. meiltä kahdeksalta muulta ei ole mopo karannut alkoholin suhteen.
eli tämän katsonnan mukaan periytymisprosentti on hyvinkin pieni, toki tämä on hyvin suppea otanta myönnän. uskon kyllä itse, että elämänvarrella vastaan tulleet muut tapahtumat (vastoinkäymiset, väärä kaveripiiri, ym.) vaikuttavat enemmän kuin perinnöllisyys .
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:53"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 01:39"]Muista että sinulla on sairaus josta ei parane koskaan. Riippuvuus on myös perinnöllistä. Eli ehdottomasti täytyy kertoa. Voi tosin olla että se suhde on sitten siinä. Mutta parempi kertoa. [/quote] Riippuvuus perinnöllistä...ennrmminkin mallioppimisen kautta. Ihmiset alkavat monesti käyttämään viinaa lääkkeenä ujouteen, ahdistukseen tai muuhun. Tarpeeksi kun juo niin aivoissa tapahtuu niks ja naks. Ehkä joku pieni alttius on, mutta kyllä ne syyt on toiset miksi joku juo
[/quote]
Ottaisit selvää asioista. Addiktiivisuus periytyy, ja liittyy vahvasti muihinkin neurologisiin ongelmiin,kuten ADHD.
Viinan siedossa on suuria eroja muutenkin.
[/quote]
Varmasti on sietokyvyssä eroja, mutta alkoholisteja kuunneltuani on tarina ollut usein seutaavanlainen; olin ujo enkä uskaltanut mennä iskemään tyttöjä, mutta kun sain viinaa kaikki muuttui. Ja sille hauskalle tielle jäätiin kunnes ei ollut hauskaa. Toinen tarina on sellainen jossa kotiolot ovat hirveät ja ahdistus hirveä ja alkoholi/ huumeet auttaa kestämään ahdistusta.
Meidän suvussa äitini isä alkoi juoda sodassa. Syy siis ihan vain hirveä sota ja äitini veli alkoi juoda myöhemmin ja syy paska lapsuus.
Omat vanhempani eivät ole juoneet ja tämä malli on periytynyt minulle. Eli vaikka tykkään oluesta ja viinistä ihan maun vuoksi jotenkaan en vain osta vaikka joskus mietinkin, että olisi ruuan kanssa mukava juoda lasi viiniä. Se mallioppiminen on niin vahva, että kotona ei juoda.
Nuorena kun minulla oli tunnelukkoja ja patoutuneita tunteita viina toimi ja sain purettua niitä. Kun kävin lapsuuden tunnelukot läpi ei alkoholi ole vaikuttanut minuun enää muuten kuin väsyttämällä. Se ei saa minua mitenkään tunteellisemmaksi ei estottomaksi ei vihaiseksi, vain väsyneeksi. Samat geenit edelleen.
Vastustan nykyistä geeniuskovaisuutta. Kyllä niillä on jotain vaikutusta, mutta vain vähäinen merkitys.
Alue: Aihe vapaa
parempi olla avoin ja rehellinen.