Minun tarinani: Sain joululahjaksi risuja ja niillä selkääni

Sydäntä särkee : (

Heidin tarina muistutti suurelta osin omaa lapsuuttani. Itse en vain ole pärjännyt elämässäni yhtä hyvin.

Itketti ;( toisaalta kannatti lukea, ehkä muistan taas huomenna halata murkkuikäistä äkäpussiani ja kertoa, että hän on rakas sellaisena kuin on..

Kuin minä :'(

Kohtalotoveri täälläkin :/ On ollu kyllä vaikeeta oppia esimerkiksi sanomaan kiitos kun joku kehuu, tai oppia pyytämään anteeksi.. Muistan kun äiti on hiuksista pitäen nostanu mut ilmaan ja raahannu rappuset alas, huutanu ja syyttäny aina kaikesta.. Oon soittanu poliisille kun isä hakannu, äiti on puolustanu isää... Koulussa aina yksin.. Kipeitä muistoja...

Karmea tarina. Uusperheet on perseestä.

eronnut yh

Aivan kamala lapsuus, mutta Wow kuinka hän on selvinnyt siitä !