Pitävätköhän naiset minua säälittävänä?

up

Voi olla, että sosiaalinen kömpelyys tuntuu ihmisistä vaivaannuttavalta. Oma vaivaannus tarttuu. Sanon tämän vetäytyvänä naisena, joka aina sanoo jotain typerää kun joutuu ihmisten kanssa tekemisiin.

Luulen, että se on pelko, joka laittaa höläyttelemään kummia. Pelko siitä, että jos olet hiljaa, sinua pidetään töykeänä, jäät näkymättömäksi tai tilanne muuttuu kiusalliseksi. Se pelko saa monet ihmiset varuilleen. He eivät halua joutua käyttämään ekstraenergiaa tilanteen ja keskustelukumppanin kannattelemiseen, koska se on vaikeaa ja väsyttävää. Siispä he hakeutuvat sellaisten ihmisten pariin, jotka nauttivat sosiaalisesta kanssakäymisestä - siitä he saavat energiaa itsekin. Toisten ujojen ja kömpelöiden kanssa voi olla helpompi rentoutua.

Olen huomannut, että jos viettää paljon vapaa-aikaansa yksin, "tatsi" sosiaaliseen kanssakäymiseen ruostuu ja kiusallisia tilanteita tulee enemmän. Omien kavereiden kanssa kannattaa siis hengailla paljon ja ilman erityistä syytä. Ulkona ja julkisilla paikoilla kannattaa liikkua, ihmisiin tottuu. Asiakaspalvelijoihin voi harjoitella ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta ihmiskohtaamisissa, heitä tuskin haittaa jos joku näkee heidät ihmisinä, hymyilee ja vaihtaa pari kivaa sanaa.

Kyllä se siitä! Harjoituksella ihmisten kohtaaminen muuttuu helpommaksi ja myös naisntakteja tulee lisää. Jokin niistä voi sitten johtaa johonkin.

Ihan on normaalia, että joutuu käymään paljonkin treffeillä. 

Kai otat yhteyttä oman tyylisiin naisiin? Joskus jotkut miehet yrittävät iskeä naisia, jotka ovat barbityyppiä ymmärtämättä, että barbeille pitää itsekin olla ken-tasoa. Sama pätee, ettei kannata duunarin menmä iskemään ekonomi-opiskelijaa.  Siis näin yleissääntönä. 

Ei kaikki. Se riittää että löydät omasi. Tavoittele vain sitä että saat vaimon, älä edes unelmoi naistenmiehen elämästä.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:42"]

Ei kaikki. Se riittää että löydät omasi. Tavoittele vain sitä että saat vaimon, älä edes unelmoi naistenmiehen elämästä.

[/quote]

Ja kannattaa tiirailla vähän vanhempaa. Kolmekymppinen puhkinussittu on paras, koska hän on jo ymmärtänyt, että ei ne unelmien prinssit olleetkaan hänestä kiinnostuneita, vaan halusivat vain pikapillua. Paremmat naiset veivät alfamiehet vihille ja sitten nämä polkupyörät jäivät yksin.

Onnea matkaan äläkä nöyristele!

Mitähän nämä omituiset jutut ovat?

Minkä ikäinen olet?

Tunnistan itsestäni tuon kömpelyyden. Ne omituiset jutut on esim että alan höpistä jotain ihan päätöntä. Siis ihan mitä vaan. Vaikka jotain että: tänään tekis mieli syödä salami pizzaa, mutta sitä ei pitäis syödä kun se alkaa närästää ja se on rasvasta, mutta kai sitä voi silloin tällöin syödä mutta ei liian usein, mutta kerranhan vain sitä eletään ja onneksi samarin auttaa närästykseen ja lenkilläkin voi käydä. Ja samalla kun höpisen niin tajuan miten tyhmältä kuulostan. Kaverini on sanonut että olen kuin joku sketsi hahmo kun puhun naisille.

Niin ja etsin ihan parisuhdetta. Ja en tavoittele mitään barbia. Haluaisin ihan normaalin naisen. Tai sitten epä normaalin kun olen itsekin sellainen. 

Ei tuo mitään omituista jöpinää ole. Et ole vielä tavannut sellaista, johon puheesi kolahtaa.

up

Sulla pitäis olla yksi juttu jossa olet hyvä, joku joka erottaa sut. Ei parisuhteen saaminen eroa paljon ystävien löytämisestä. Valmiiseen porukkaan on vaikea päästä mukaan jos ei ole erittäin taitava ja rohkea sosiaalisesti, mutta jos olette kaikki uusia niin sitten helpommin löytää johonkin ryhmään tien. Siksi opiskelujen aloittamiset ja kesätyöt ovat hyviä paikkoja etsiä puolisoa. Ja nimenomaan toimi heti alussa. Älä odota puolta vuotta ja sitten herää että sähän jäät taas yksin.

Ensimmäisenä tsekkaa ryhtisi ja se, miten liikut ihmisten ilmoilla. Onko ryhtisi huono ja liikut ihmisten joukossa luimistellen, häpeillen jotakin, välttäen katsomasta ketään silmiin? Just my two cents...

Ryhti on mielestäni ihan hyvä. En kyllä usein katso ketään silmiin onko se tärkeä asia? Olen kyllä naiselle jutellessa yrittönyt katsoa silmiin. Miten naiset yleensä haluaa että lähestytään? Olen pari kertaa lähestnyt aika suoraan ja pyytänyt ulos ja vienyt kukkia ja sellaista. Ja olen pari kertaa päässyt treffeille mutta siitä ei sitten ole tullut mitään. Jostain syystä kiinnostus ei ole ollut molemmin puolista. Nyt olen taas tuntenut olon yksinäiseksi viikon lopun aikana kun ei ole oikein ollut mitään tekemistä ja olen vain liikaa taas miettinyt sitä että olisi kiva jos olisi joku kenen kanssa voisi viettää aikaa jne. ja olen taas pohtinut sitä miksi en kelpaa. Välillä tuntuu että olen jotenkin väärän lainen.

Kummallista. Kun olin nuorena ujo, naiset pitivät minua söpönä ja ihanana. Lähestyivät omatoimisesti. Monilla naisilla sen sijaan tuntuu olevan tarve näyttää itseriittoiselle cockylle miehelle (jollaiseksi opiskelin) ettei kiinnosta, jolloin joutuu itse tekemään työn.

Jos en ole erityisen kiinnostunut miehestä, niinkuin en yleensä ole tuntematta syvällisemmin, niin en ajattele puolitutuista mitään.