Hitto miten tuli paha mieli kaverin takia...
Pitkitin ja pitkitin kunnes viimein maililla kerroin kaverilleni että odotan taas vauvaa. Tiesin että hän haaveilee vauvasta, ekasta ja mulle on siis tulossa jo kolmas.
Kerroin mielestäni ihan kauniista ja varovasti enkä yhtään toista murskaavasti asiasta ja hänen reaktio oli lähettää muutama vaude vau viesti mun kännyyn. Lupas palata asiaan paremmalla ajalla ja nyt on kulunu yli toista viikkoa eikä mitään kuulu? =(
En mitään fanfaaria olis tarvinnutkaan, lähinnä musta olis ollu kiva saada ottaa osaa hänen vauvakuumeiluun. Oma tausta on kuitenkin sellainen että ekat tehtiin hormoneilla ja mulla on paljon keskenmenoja ja nyt sitten tämä raskaus on ihan yllätys luomuna. Jotenkin vaan jäi paha maku suuhun tosta kun mitään ei ole kuulunu.
Ehkä hän suuttui kun en aiemmin kertonut, oon nyt jo puolivälissä. Kun ei asuta samassa kaupungissa niin siksikin oli helppo pitkittää asiaa. Tämä vain oli niin iso yllätys etten aiemmin halunnut edes kertoa tästä koska pelkäsin keskenmenoa.
Itse en aio ottaa mitään yhteyttä häneen koska en halua " lyödä lyötyä" ja muistan itsekin vielä tarkkaan miten pahalle tuntui välillä toisten vauvauutiset ja vauvat kun itellä ei ollu vielä yhtään. Silti harmittaa koska hän on kuitenkin kaverini. =(
Mitäköhän mun pitäis ajatella tai tehdä? Onneksi toinen vanha kaverini innostui kovasti vauvauutisesta ja hänestä tuleekin vauvani kummitäti. =)
Kommentit (8)
Minullakin yksi kaveri lakkasi pitämästä yhteyttä juuri sen jälkeen, kun olin kertonut olevani raskaana.
Ja mikähän siinä muuten on... tiedän muutaman lapsettomuudesta kärsivän parin, jotka kyllä ovat itse aina kyselleet muilta, että no jokos teillä on vauvakuumetta. Sitten kun ovat todenneet, että jaahas muut saavat vauvoja ja itse eivät, niin sen jälkeen se on kuin maailman suurin rikos jos heiltä kysyy vauvakuulumisia.
Esim. juuri tämä ex-ystäväni, joka ei enää pidä yhteyttä. Tapasimme ravintolassa, ja hän vanhaan tapaansa kysyi että no jokos teillä on vauvakuumetta. Sitten kun sanoin että on, ja itse asiassa olenkin jo raskaana, ystäväni meni ihan vaikeaksi ja sen jälkeen hänestä ei siis ole kuulunut juurikaan mitään.
No, tämä meni vähän ohi, mutta tuli vain mieleeni. Lapsettomuudesta kärsiviltä ei saisi koskaan kysyä mahdollisista vauvaprojekteista, mutta he itse kyllä saavat kysyä muilta. Näin minun kokemukseni mukaan. Ja itse en kyllä koskaan kysele keltään, kun tiedän miten vaikeaa se voi olla.
että he loukkaantuvat ihan joka asiasta. Jos et ole haluamassa lasta, se on väärin. Jos haluat lapsen ja raskaudut sekin on väärin.....
Vaikeita tapauksia tosiaan, ei tiedä miten päin pitäisi olla. Salata se, että on raskaana ja pimittää lapsi?????
En oikein osaa teidän ajatuksia kommentoida, koska kaikki ystävyydet on niin erilaisia.
Itsellä ei lapsia ja kaksi kipeätä keskenmenoa takana. Viimeisestä vuosi ja en ole onnistunut tulemaan uudestaan raskaaksi. Henkisesti alkaa ottaa välillä koville, vaikka luotan vielä tulevaan.
Kuluneen kesän aikana sain kuulla muutaman ystäväni yllätysraskaudesta. Ne eivät olleet mitenkään suunniteltuja. Itselle se oli todella kova paikka. Olin onnellinen heidän puolestaan, mutta kasvavan vauvamahan näkeminen varsinkin alkuraskaudessa toi mieleen vanhoja muistoja. Samoin heidän onnellisuutensa raskaudesta näkyi jo kauaksi.
Silloin sitä muistaa, kuinka onnellinen sitä itse olin ensimmäisessä raskaudessa. Ne tunteet, jotka heräsivät syntymätöntä lasta kohtaan ja se ääretön rakkaus jotain uutta asiaa kohtaan. Meistä tulee perhe, näin se oli tarkoitettu ja kaikki tuntui niin oikealta. Ja kuitenkin kävi näin.
Tietoisesti vetäydyin sivuun heidän seurastaan. Se vaan teki liian kipeää. Hassua on, että vauvojen näkeminen ei enää juurikaan satuttanut, vaan pahin oli nämä raskaanaolevat.
Nyt, kun toinen ystävistäni on jo viikolla 30, ollaan taas vähän soiteltu ja vaihdettu kuulumisia. Sopeutuminen tilanteeseen vei aikansa, mutta uskon, että ystävyytemme kestää tämän ja ystäväni ymmärtää " vetäytymiseni" .
Näin minulla. Älkää aina tuomitko ystäviä niin helposti. Taustalla voi olla
kipeitä tunteita, joista on vaikea puhua edes parhaalle kaverille. Minun oli kateellisuus, riittämättömyys naisena ja vaimona ja yksinkertaisesti minuun vain sattui. Mutta nyt olen jo päässyt kateellisuudesta ja enää ei satukkaan niin paljoa.
Ihmiset käyttäytyvät joskus ihmeellisesti. Ikinä en uskonut, että olisin voinut saada raivokohtauksen kuullessani tekstiviestillä kaverini raskaudesta ja itkenyt kolme tuntia putkeen. Tai että olisin tuntenut kateutta. Näin vaan kävi. Toisaalta seuraavat raskausuutiset otin jo vastaan helpommin.
Hyvää syksyn jatkoa!
Ehkä olisi helpompi osallistua odotukseen yms.!?
suhteellisen helposti. Tosin kakkosta odoteltiin aika kauan. Minulla on yksi oikein hyvä ystävä, joka on kärsinyt lapsettomuudesta. Heilläkin nykyään on jo kaksi lasta. Meillä siis kolme.
On ollut ystävyydessämme vaikeita aikoja! Ne on kuitenkin kestetty. Hänellä oli varmaan vaikeaa kuulla ainakin meidän kolmosen odotusuutiset, sillä heille ei kakkosta meinannut kuulua. MInun oli todella vaikea kestää hänen alakuloaan ja minun SYYLLISTÄMISTÄ, jota en voi vieläkään ymmärtää! Miksi hän syyllisti minua ja meidän perhettä siitä, että ei voinut itse tulla helposti raskaaksi??
Joka tapauksessa. Selvisimme siitä ja olemme ystäviä edelleen.
Mua loukkais ainakin eniten tollanen erityiskohtelu ja ettei kerrottais kuin joskus loppumetreillä.
jos ei vielä itsekään ole valmis kertomaan? vain sen takiako että toiselle jää enemmän aikaa sulatella tietoa? Minä en ainakaan pystynyt edes puhumaan asiasta aiemmin, pelkäsin kuollakseni keskenmenoa. Kellä onni on se onnen kätkeköön...
ap
Meille oli juuri syntynyt kolmas eikä ' kaveri' mitenkään noteeranut vauvaa. No, itseasiassa hän oli kuitenkin raskaana (ja tiesi siitä) joten turha kuvitella minun kovin hehkuttavan hänen lähestyvää synnytystä!