Ihastuin sitten työkaveriin..
Ja tunne on molemminpuolinen. Molemmat ollaan tietysti varattuja, ja ikäeroakin löytyy yli kymmenen vuotta. Olen itse parikymppinen ja vähän heikkona vanhempiin miehiin, mutta TÄMÄ ON IHAN KAMALAA. Minusta tuntuu niin pahalta tuntea näin, mutta toisaalta pidän tästä tunteesta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.
Asiaa ei yhtään auta se, että tilaisuus teki varkaan ja päädyimme suutelemaan jonkin aikaa sitten. Mieleni tekisi hypätä sänkyyn saman tien, mutta tiedän että se olisi niin väärin. Tunnen olevani huono ihminen, en olisi ikinä uskonut ihastuvani työkaveriin mutta eikös samassa työpaikassa sitten ole sellainen mies joka saa hormonit hyrräämään pelkällä katseella.
Aina ei kaikki näköjään elämässä mene niin kuin on suunnitellut. Tätä on nyt jatkunut vuoden verran tätä ihme silmäpeliä sun muuta, ai että mä vihaan itseäni..
En kaipaa vastauksia tai muutakaan, halusin vain avautua koska en voi kertoa tästä kenellekään. Kamala olo. Toivottavasti pystyn lopettamaan ajoissa. :(
Kommentit (7)
Vastaan kuitenkin. Mee kotiin ja hyppää sänkyyn poikaystäväsi kanssa!
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:50"]Minä olen ihastunut myös työkaveriin. Tunne on yksipuolinen ja hän on varattu. Mitään en asian eteen tee haaveilun lisäksi. Huoh....
[/quote]
Huoh todellakin. Olisipa mullakin jäänyt vaan haaveilun tasolle. Olisi niin paljon helpompaa. :<
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:51"]Vastaan kuitenkin. Mee kotiin ja hyppää sänkyyn poikaystäväsi kanssa!
[/quote]
Hyppäsin jo kahdesti tänään. Vieläkin panettaa. Argh..
Mä olen myös ihastunut työkaveriin. Meillä on selkeesti pientä silmäpeliä tai no ainakin tuijottelua puolin ja toisin. Molemmat ollaan varattuja ja tällä miehellä on pieni lapsikin. Tiedän ettei tää ikinä etene mihinkään, itse olisin valmis etenemään mutta oon aivan varma että tää mies ei. Puhuu niin paljon siitä lapsesta et ei varmasti lähtis sieltä ikinä. Enkä vois ikinä sellaista pyytääkään. Eli tää ei tuu ikinä etenemään, mutta kiva siitä on silti haaveilla. Se on niiin täydellinen. :)
Parikymppiselle ei voi muuta sanoa kuin että sä muutut vielä niin monta kertaa ennen aikuisuutta, että älä nyt mene rikkomaan kenenkään avioliittoa.
Itse oltin 30v kun kävi samoin reilu 10v vanhemman työkaverin kanssa, minä avoliitossa, hän aviossa ja teinien isä. Nyt ollaan oltu jo 10 vuotta onnellisesti yhdessä, ollaan toisillemme luodut ja onneksi uskallettiin muuttaa niin monen ihmisen elämä, mutta varsinkin omamme.
Minä olen ihastunut myös työkaveriin. Tunne on yksipuolinen ja hän on varattu. Mitään en asian eteen tee haaveilun lisäksi. Huoh....