Kokemuksia eron partaalta pelastuneista liitoista? Auttakaa mua, hajoan.

Voisko miestä muistuttaa vähän siitä mitä ero vois pitää sisällään. Eli jos esim viikko-viikko-systeemi niin mies joutuu joka 2. viikko hoitamaan lapset ja kaikki arjen asiat yksin. Vähän epäilen että jaksaisko edes joka 2. vkl, koska kuulostaa itsekeskeiseltä ja lapselliselta tyypiltä. Jos sulla riittää munaa, niin lähde itse nyt vaikka 2 viikoksi jonnekin, jätä koti miehen hoitoon. Saa kokeilla kantaako siivet. Koska ei se ero ole pelkästään sitä että pääsee tylsästä puolisosta eroon ja saa kaikki maailman ihanat naiset. Se on myös raskasta yksin huolehtimista, ikävää, yksinäisyyttä. Ei ole toista jakamassa arjen murheita. Tuskin heti löytyy uutta kumppania olemaan tukena. Että onko parisuhde oikeasti niin huono, että haluaa luopua myös hyvistä asioista mitä kotona on. Vai olisiko aika itse vain muuttua ja kasvaa aikuiseksi. Jaksamista sulle! Älä panikoi, miehellä voi olla vain joku vaihe joka menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 08:35"]

Hän ymmärtää, että olen tällainen kuin olen ja siksi ei näekään oikein mahdollisuuksia. Ei vaadi minua muuttumaan. Hänen mielestään sellainen nainen, joka sisustaa, tapailee ihmisiä, käy kutsuilla, järkkäilee kutsuja, harrastaa liikuntaa, käyttää mekkoja/hameita on naisellinen ja häntä kiinnostava. Viihdyn kotona ja koen, että nuo hänen toiveensa edustavat sellaista supernaiseutta: sellaista, että naisen pitäisi olla hyvä vähän kaikessa. Siis, että jos käy töissä ja lapset harrastaa iltaisin ja miehelläkin on harrastuksia, niin miten tuohon edes ehtii ihan oikeastikaan? Olen valmis yrittämään suhteeni eteen ja kompromissimielessä voin yrittää olla enemmän sellainen mistä mieheni pitää. 

Nämä luettelemasi asiat eivät todellakaan edusta mitään supernaiseutta. Meillä on neljä lasta ja viides tulossa. Minä sisustan, tapailen ihmisiä, joskus järjestetään illanviettojakin, harrastan liikuntaa ja käytän hameita. Kaikki noista ovat ihan tavallisia asioita. Olen kotiäiti ja viihdyn kotona juuri siksi, että tekemistä on niin paljon ja on muutakin puuhaa kuin vain ruoan laittoa ja siivousta. 

Mitä sinä sitten teet, jos nuo yllämainitut olivat jotenkin ylivoimaisen haastavia neljän lapsen kanssa? Jos suhteenne on tosiaan vain noista kiinni, niin kyllä sinuna vähän ryhdistäytyisin ja yrittäisin enemmän. Tai riippuu vähän. Et kertonut juurikaan syitä miksi liittoa pitäisi jatkaa paitsi lapset ja sehän ei yksin kyllä riitä ylläpitämään tyydyttävää parisuhdetta kellään. Mitä sellaista teillä on miehen kanssa, että yhdessä kannattaisi olla?

Tää on varmaan taas se niin tyypillinen tarina, että parisuhde on unohdettu kokonaan lasten myötä ja nyt ihmetellään, kun ei ole enää mitään yhteistä. Mitä yhteistä teillä oli suhteen alkuaikoina? Olisiko mahdollista yrittää palauttaa sitä, mitä suhteessa oli ennen lapsia?

[/quote]

Se vain on niin että toista ei voi pakottaa muuttumaan, itse pitää muuttua.

Onko miehesi supermies: huolehtii vaimostaan, lapsistaan ja muutenkin kaikista itseään heikommista? Tekee kotitöitä pyytämättä. On hellä ja rakastava kumppani ja hyvä rakastaja? Vähän epäilen. Sen sijaan syyttää sinua kun voisi katsoa myös peiliin.

Yleensä kun naista syytetään parisuhteen laiminlyönnistä, mies ei puolestaan ole ottanut puolikastaan kotitöistä hoidettavakseen. Ei naisen tarvitse olla mikään ylimaallinen olento, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa.

Sä olet väsynyt ja voimaton puolustamaan reviiriä. Mies tekee nyt kyllä väärin.

pitäiisikö häntä velvottaa nyt olemaan enemmän lastensa kanssa..,että et vain hoivaa perhettä ja mies saa tehdä mitä lystää.

mä pistäisin nyt miehen hoitamaan lapsia ja kotia enemmän. Sanoisin, että toi peli ei käy...vastuu pitää kantaa. Teillä on yhteinen perhe ja mies on lastensa isä!

sano, että sä tarvitse nyt miettimisaikaa, että haluatko ollenkaan tuota teidän parisuhdetta jatkaa, kun mies pala ihmissuhdepeliään.

pistä miehelle haastetta. Jos kerran päättää lähteä, niin menee sitten, mutta sun ei tarvi ruveta kärsijäksi ja marttyyriksi.

ota niskalenkkiä nyt. Osoita, että sua ja lapsia ei kohdella ihan miten vaan ja sä et ole mikään varaosa ja lapset ei ole jokin sellainen heittopussi, mitä viedään miten vaan.

osoita, että et pelaa sellasilla epäreiluilta säännöillä kuin miehesi nyt yrittää.

sano, että peli piip! Tää on nyt ihan väärä suunta. Uusi suunta heti.

kaks kuukautta...huihai.

sano ukolle, että on pettänyt luottamuksesi ja mietit nyt mitä teet. Etkä aio jäädä tuleen makaamaan.

harmittaa nyt sun puolesta toi tilanne. Voimia.

ota jo tänään puheeksi miehelle, että et hyväksy ja mietit omia ratkaisuja. Ja lähde ulos illalla. Mies hoitakoon lapset. Onko sulla joku kaveri, kenen kanssa voisit jutella, kun meet ulos...istumaan tai ulkoilemaan lumikeliin...omalla ajalla?

kunhan et alistu itsesääliin...se ei edistä mitään muuta kuin erkanemista. Panosta itseesi ja hyvinvointiisi just nyt!

Onko miehesi siis rakastunut oikeasti vai vain ihastunut syvästi, näillä kun on eroa. Huonompi juttu sinulle jos rakastunut oikeasti.

Käy kutsuilla ja käyttää hametta..aikuisen miehen suusta melkosta paskaa :)[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 08:35"]Hän ymmärtää, että olen tällainen kuin olen ja siksi ei näekään oikein mahdollisuuksia. Ei vaadi minua muuttumaan. Hänen mielestään sellainen nainen, joka sisustaa, tapailee ihmisiä, käy kutsuilla, järkkäilee kutsuja, harrastaa liikuntaa, käyttää mekkoja/hameita on naisellinen ja häntä kiinnostava.
[/quote]

Tietenkin ero on kurja juttu, mutta jos suhde on ihan väljähtänyt niin miksi pitäisi väkisin jatkaa vain lasten takia?

Mikä siinä miehessä ja suhteessa sitten on niin hyvää, että toiseen naiseen ihastumisenkin jälkeen ap haluaisi yhdessä jatkaa? Väkisinkin aloituksesta saa sen kuvan, että ap ei ole ollut kiinnostunut panostamaan suhteeseen (eikä ilmeisesti mieskään) ja nyt kun toinen on havahtunut että elämä voisi tarjota jotain vähän parempaakin, niin nyt on sitten paniikki iskenyt.

Veikkaan että olette liian myöhässä asian kanssa, mutta aina kannattaa yrittää viimeiseen asti, niin tietääpähän sitten että ainakin on kaikki mahdollinen yritetty.

Mulle syntyi vaikutelma, että olet vähän niinkuin kadonnut perheeseen ja äitiyteen. Olet ehkä ajatellut ihan vilpittömästi, että se riittää elämäksi. Mitä omaa sinulla on, paitsi ne määräaikaisuudet työssä, josta et pidä? 

Mistä muusta syystä haluat jatkaa liittoa kuin lasten ja ilm. rahan tähden? Entä jos tilanne olisi toisinpäin, että mies haluaisi jatkaa elämää sinun kanssasi vain lasten takia ja siksi, että muuhun ei ole varaa. Eikö se tuntuisi aika ankealta?

Joidenkin mielestä miehesi toivelista on torkeä ja lapsellinen. Voi ollakin. En kuitenkaan näe siinä mitään kohtuuttomia vaatimuksia: kodin ulkopuolistakin elämää, sosiaalisuutta, aikuisten välistä kanssakäymistä. Ei se edellytä uuden mekon ostamista joka kerta, tuo on selvä tekosyy. 

Voisit saada uusia virikkeitä, uusia ajattelemisen aiheita, kiinnostua uusista asioista kun lähtisit vähän siitä perheen piiristä kauemmaksi. Jos haluat mennä ulos, mies jää lasten kanssa kotiin. 

Millainen henkinen yhteys teillä miehen kanssa on, puhutteko - tai puhuitte ennen nykytilannetta - mistään muusta kuin perheen asioista, silloinkin kun olette kahden? 

Jotkut liitot jatkuvat, joillekin kriisi on lopullinen ja tarkoittaa muutosta ihan uuteen suuntaan. Vaikka uusi aina pelottaa, se voi silti olla hyväksi. 

2

2

2

Lue heti kirja nimeltään '5 languages of love' kirjoittaja Gary Chapman.
Kirjan voi löytää myös suomenkielisenä. Auttoi minua ja miestäni saamaan ensi askeleen kohti uutta alkua. Miehesi uusi suhde tulee myös väljähtymään jossain vaiheessa. Hän vain pakenee suhdettanne nyt kun se on todella huonossa kunnossa, eikä VALITETTAVASTI ymmärrä mitä on tekemässä lapsilleen, kaikki olisi vielä korjattavissa. Olet jo päässyt jäljille siinä että jossain vaiheessa tarvitaan tahtoa ja töitä jotta suhde taas paranee, ja kyllä, myös sinun pitää tarjota miehellesi sellaista raukkautta jota hän janoaa, siten saat takaisin häneltä rakkautta jota sinä haluat. Jossain vaiheessa parisuhde alkaa olla tietoinen valinta, eikä rakkaus tunnu enää huumaavalta. Mutta kun tekee sen valinnan että haluaa tehdä joka päivä töitä suhteen eteen toisen haluamalla tavalla, niin rakkaus yhtäkkiä syvenee aivan uudelle tasolle. Miehesi uusi suhde tulee myös lössähtämään, muutaman vuoden kuluttua ensi huuma on ohi. Yritä saada hänet lukemaan kirja.

Oikea mies ei ylipäätään syyttele toista. Ehkä olis ihan hyväkin erota. Jos miehesi on sellainen kun olet antanut ymmärtää, hän tuskin haluaa lapsia itselleen enemmäki aikaa kuin on pakko. Eli saisit omaa aikaa joka 2. viikonloppu ja muuten voisit elää lasten kanssa, ilman idioottia ukkoa. Voit löytää jonkun oikean miehen vielä. JSSAP. Sittenpä nähdään miten vakava se ihastus on ja miten kauan se nainen miestäsi jaksaa katsella.

2

En nyt oikein tiedä mitä mieltä olisin. Periaatteessa pidän miehen ihastumista toiseen teinimäisenä uhmailuna ja uhitteluna, toisaalta ymmärrän sen kyllä - hän haluaa välillä jotakin muuta kuin kakaralaumaa ja väsynyttä kulahtanutta vaimoa. Sitä, onko miehesi sanonut suoraan minkälainen sinun "pitäisi" olla vai oletko ihan itse kuvitellut kaikki nuo kynähameet sun muut, en tiedä. Vähän kuulostaa ihan sinun itse miettimiltä jutuilta. Jos et ole sellainen ollut ennenkään, niin ei se teidän suhdetta pelasta, jos sellaiseksi nyt ryhtyisit.

Tekisin alkuun ihan niinkuin joku tuolla ehdotti ekan sivun lopussa, että nyt miehelle vastuuta ja arkea lisää ja rutkasti. Ei enää mitään ylimääräisiä omia vapaita, vaan mies reilusti perheen arkeen mukaan ja katsomaan, onko hänestä miestä hoitamaan yleensäkään arkea täysipainoisesti ja edes suurinpiirtein asiallisesti. Muistuta häntä sitten, että tämä arki seuraa miehen mukana ilman sinua jos ero tulee, hän ei pääse isyydestään lapsistaan eroon valitettavasti vaikka kovasti haluaisikin. Jos olet tähän asti hoitanut lasten lääkärit ja neuvolat, niin nyt mies saa alkaa ne hoitamaan. Hän saa hoitaa silmätippojen laitot, sapuskan miettimiset, tekemiset, peppujen pyyhkimiset ja yöheräilyt - kaikki.

Haluaako hänen uusi naisensa edes tällaista arkea? Tuskin. Hän ei varmasti edes halua nähdä teidän lapsilaumaa ja rakkaus rapisee kyllä nopeasti kun hänet ensimmäistä kertaa pyydetään räkänenää pyyhkimään. Luottaisin siis ensin ihan perusarkeen ja sen voimaan. Sen jälkeen lähtisin miettimään miehen kanssa tulevaisuutta ja sen juttuja. Puoli vuotta pitää miehen ainakin kestää murtumatta kotona, jos sitten vielä rakkaus roihuaa, niin menkööt ukko, mutta arki olkoon hänen hoidossaan vaikka se joka toinen viikko ja puolet lomista. Niin makaa kuin petaa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 08:58"]

No onko teillä koti kaunis ?

muistan ystäväni opiskelualoilta, joka sai jostain lakanoita. Hän kävi metsässä hakemassa mustikoita ja toisella kerran puiden lehtiä ja oksia. Keitti niitä isossa kattilassa, siivilöi, oli laittanut lakanat isoon saaviin ja sen täyteen tätä mustikkavettä. Lakanoista tuli upeat, violetit ja teki niistä verhot. Ja toiset verhot tuli niistä lehti / oksa keitoksesta.

koti oli aina siisti.

oletko kotiäiti, onko pinnoilla aina lehtiä, vaatekasoja, roskia ?

kun on 4 lasta, ihan taatusti on ylimääräistä vaatetta. 

Saat paljon sisustettua kotia sillä, että myyt ylimääräisiä tavaroita / vaatteita pois ja keskityt yhteen nurkkauksiin kerralla.

ensi viikolla alkaa taas smart tarjous postissa.

yritä jotain.

[/quote]

Tuossapa tuli mahtava neuvo pelastaa liitto :D Ok, kaikki tänne saavat kirjoittaa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 09:29"]

Onko miehesi siis rakastunut oikeasti vai vain ihastunut syvästi, näillä kun on eroa. Huonompi juttu sinulle jos rakastunut oikeasti.

[/quote]No nyt menee lapselliseksi. Mies on ihastunut naisen erilaiseen ja aikuiseen arkeen, rakkautta tässä suhteessa tuskin on ja tulee koskaan olemaankaan. Älä ota mitään rakkauksia tällaiseen mukaan, tämä tarina ei ole Harlekiini kirjan tarina.

Lue Gary Champan Rakkauden kieli
5 languages of love alk.per.

Aina puhutaan siitä, että halutaan pysyä yhdessä lapsien takia eikä haluta rikkinäistä kotia. Toisin kuitenkin esille sen näkäkulman, että ei ole lapselle terveellistä asua kodissa jossa on vain rikkinäisiä aikuisia - erotilanne on paljon parempi jos lapset saavat siinä esikuvaksi vahvan ja itseään arvostavan äidin (ja pystytte muutenkin eroon liittyvät asiat hoitamaan aikuismaisesti). Perhe voi olla jo rikki vaikka se virallisesti olisi vielä kasassa, yhteinen osoite ja omaisuus ei siinä paljon auta. 

Jos haluatte liittonne tuosta pelastaa niin se vaatii molemmilta aitoa halua ja motivaatiota. Ei valitettavasti riitä, että sinä teet kaiken työn ja muokkaudut miehesi toivomaksi ihmiskuoreksi. Ero ei ole helppo ratkaisu, mutta joskus se on oikea ratkaisu kaikkien kannalta. Tsemppiä ap, toivottavasti tilanne paranee tavalla tai toisella!