Lue keskustelun säännöt.
Olen tottunut omaa aikaan ennen lapsia niin en niistä luovu edes
21.11.2014 |
moraalisen paineen vuoksi. Otan vapaan aikani yhtä lailla kuin ennenkin.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulla melkoinen yllätys sitten sulle.
Lasten jälkeen sun oma aikasi on lasten kanssa.
Minulla on jo 2 vuotias lapsi ja toinen on tulossa. Se aika on vaan revittävä jostain kuten tähänkin asti. Äiti hoitaa nyt jo melkein joka viikko ja toinen tulee niin vanhin pysyy päivähoidossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mulle, en oo ikinä tottunut omaan aikaan vaikka joskus olin ihan ypöyksin. On aivan ihanaa kun on perhe.
Tuo toki onnistuu, jos on erinomainen tukiverkosto ympärillä, innokkaita vauvanhoitajia lähellä. Minä koin vauvan syntymän jälkeen, että sitä alkoi kasvamaan äidiksi ja huoltajaksi samalla, niistä omista ehdottoman tärkeistä menoista ei ollutkaan mielettömän vaikeaa luopua. Lapseni ovat jo teinejä ja kyllä siitä omasta ajasta vieläkin tingin ihan vaan siksi, että vien harrastuksiin ja vaikka kuulustelen kokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo vauva nyt ihan kauheesti oo rajoittanut mun harrastuksiani ja menojani. Edelleen pari kertaa viikossa pääsen tanssitreeneihin, pääsen tekemään pitempiä mp-reissuja, pystyn hoitamaan kotiaskareet ja jää vielä joustovaraakin. Musta on ihan paskanjauhantaa, että vauva muuttaa arjen ihan täysin. Ihan on itsestä kiinni, kuinka aikasin jättää isille hoitoon.
Miksi teit sitten lapsia. Kyllä jossain mittasuhteessa jokainen tarvitsee omaa aikaa. Mutta ei lapsen kustannuksella. Lapsi on aina tärkein. Jos sitten ei jää omaa-aikaa niin sitten ei jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaipaan myös paljon oma aikaa, esim. Kerran vuodessa tulee käytyä yksin ulkomailla 7-10 vrk lomalla. Joskus kavereiden kanssa ja joskus täysin yksin. Lapset ovat tuon ajan vanhempieni hoteissa, ja koskaan tämä ei ole tuottanut mitään ongelmaa lapsille tai vanhemmilleni- kaikki ovat iloisia tuliaisista ja lapset saaneet erityisaikaa ja hemmottelua minun poissaollessani.
Arjessa omaa aikaa on vähän, mutta kerran kuussa lapset menevät isänsä luo yhdeksi yöksi ja tuolloin nautin kyllä olostani. Yksinhuoltajana täytyy huolehtia siitä että omaa aikaa jää, ettei pala tyystin loppuun.
Vaikuttaa provolta.
Onko sinulla aivan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin ennen lapsia?
Kerro tyypillinen päiväsi?
En ole provo vaan äitini hoitaa lasta. Itse käyn erilaisissa opiston kursseilla, opiskelen viikonloppuisin ja joskus on vaan oltava yksin ilman lasta