Yksin lasten kanssa eläjät, haluaisitteko parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Samat pohdinnat! Mulla on miesystävä joka koko ajan haluaisi olla ja nähdä, osallistua ja auttaa, olla tiiviisti. Minulle ja meille se ei sovi ja tämä on kitka välillämme. Menetän hyvän miehen oman itsenäisyyden tarpeen ja lasten takia..

En tiedä teistä juuri mitään, mutta jos mies on todella todella hyvä, niin hän kyllä ymmärtää myös tilantarpeen, jos sen fiksusti tuo esille. Nurinkurista, mutta ajattelen että mieheni on mulle ykkönen myös sen vuoksi, että hän hyväksyy sen että lasten vuoksi ei ole. Ja toisinpäin.

En halua enää. Ihanaa keskittyä lapsiin ja ihan itseensä. Useimmiten parisuhteet ottaa enemmän kuin antaa. 

Vierailija kirjoitti:

En halua enää. Ihanaa keskittyä lapsiin ja ihan itseensä. Useimmiten parisuhteet ottaa enemmän kuin antaa. 

Täysin samaa mieltä. Ei enää miehiä. Aika lasten kanssa on ihanaa. Miehet eivät koskaan pystyneet samaan harmoniaan. Elämä on täydellistä juuri näin.

Mitä jos teillä olisi älykäs, komea ja hyväsydäminen miesystävä mutta joka haluaisi joka viikkoista näkemistä ja olemista? Olisitteko valmiita siihen, ja ottamaan enemmän osaksi elämäänne ja lastenne elämää? Entä jos lapset olisi vastaan? Olisitteko valmiita oman reviirin ja rauhan vuoksi vaikka menettämään hyvän miehen?

Totaaliyksinhuoltaja olen ja erosta n kolme vuotta. En osaa edes kuvitella parisuhdetta, koska lapset, työ ja arki vie kaikki voimat. Milloin edes voisin tapailla ketään, vain lasten mummo silloin tällöin hoitaa jos joku pakollinen meno itsellä, rahaa lapsenvahtiin ei ole. Olen ajatellut että myöhemmin, kun lapset on isompia, tulee ehkä vielä parisuhteen aika, ehkä ei. Arvostan omaa aikaa ja ihaninta tällä hetkellä on olla joskus ihan yksin edes pieni hetki.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos teillä olisi älykäs, komea ja hyväsydäminen miesystävä mutta joka haluaisi joka viikkoista näkemistä ja olemista? Olisitteko valmiita siihen, ja ottamaan enemmän osaksi elämäänne ja lastenne elämää? Entä jos lapset olisi vastaan? Olisitteko valmiita oman reviirin ja rauhan vuoksi vaikka menettämään hyvän miehen?

En ottaisi, enkä usko, että tuollaisia miehiä onkaan, enkä muutenkaan halua käyttää aikaa miehiin ja pois lapsilta. Haluan kasvattaa lapset itse omilla arvoillani, enkä ketään kasvattamaan lapsia toisella tavalla.

Mä haastaisin miettimään sitä omaa parisuhteen määritelmää, ja sitä mitä mahdollisesti parisuhteesta haluaa. Monille parisuhde käsitteenä on aika joustamaton, mutta aidosti sitoutunut ja rakastava parisuhde (jos sellainen on haaveissa) voi saada monia muotoja. Ei parisuhde vaadi tiivistä yhdessä olemista esimerkiksi.

Samoja ajatuksia kuin aloittajalla, ainakin toisinaan. Kaipaan parisuhdetta, lämpöä ja läheisyyttä, mutta aikaa parisuhteelle ei juuri ole. Hyvä kun ystäviä ehtii joskus nähdä. Voisikohan löytyä kumppani, joka haluaisi nähdä vain silloin tällöin, mutta olisi kuitenkin sitoutunut. Tuskin löytyy. Olen todennut, että mahdollisen parisuhteen aika on jossain tulevaisuudessa, paremmalla ajalla.

Tapailin eroni jälkeen lukuisia naisia ja useimmat heistä halusivat vähitellen ottaa lapset mukaan suhteeseen. Minulle tämä ei käynyt, joten suhteet jäivät lyhyiksi. Haluan olla ja elää lasteni kanssa omalla tavallani ja aika lasteni kanssa on onnellisinta, kun siinä ei ole ulkopuolista naista hääräämässä. Parin naisen lapset kyllä tapasin, mutten yrittänytkään heihin tutustua.

Nykyinen nainen on lapseni tavannut, mutta häntäkin pohjustin pitkään, että uusioperhettä hän ei tule saamaan. Alkuun hän, kuten moni aiempikin, vakuutti ymmärtävänsä tämän, mutta suhteen kehittyessä alkoi vihjaamaan, että mitä jos kuitenkin. Meni useampi kuukausi ennen kuin aloin uskomaan, että hän hyväksyi asian ja halusi silti jatkaa kanssani. Edelleen vietämme aikaa lähinnä keskenään, mutta joskus lapsetkin ovat läsnä jo ihan käytännön syistä. Kumpikaan ei puutu toisen lapsien kasvatukseen, vaan kummallakin on oma tapansa olla lastensa kanssa.

Olen varma, että katuisin myöhemmin, jos olisin tuonut lasteni elämään toisen "äidin". Mikään ei voita omien lasten kanssa viettämääni aikaa, mutta kyllähän se aikuisen kaipuu lapsettomilla viikoilla oli välillä sietämätöntä ja siksi niitä naisia tuli ja meni. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen ja lasten pois lähdettyä naiseni voi halutessaan elää kanssani vaikka 24/7. Tai ei aivan. Omasta ajastani en aio luopua täysin silloinkaan.

Up

Nautin todella paljon elämästä lasten kanssa. Nautin myös siitä, jos olisi aikaa tapailla, vaan kun ei ole. Uusi mies ei oikein mitenkään luonnistu lasten elämään, vaikka lapsista pitäisikin. Lapset eivät ole vastaanottavaisia.

Kaipaan rakkautta, mutten halua luopua itsellisyydestä.567