Myöhässä elämästä ja epäonnistunut olo

Ei mitään tuollaisia aikatauluja ole missä ihmisen täytyisi asioita saada. Ehdit kyllä hyvin hankkia noita asioita jos haluat. Lopeta tuollainen valittaminen ja toimi päästäksesi tilanteeseen johon haluat! 

Toisaalta, eihän kaikki kaikkea saa eikä sekään ole katastrofi. Asenteesta kiinni. Minä esimerkiksi olen 40 v eikä minulla ole miestä eikä lapsia, olisin kyllä halunnut. En kuitenkaan tunne itseäni luuseriksi enkä surkeile asiaa, minä olen hyväksynyt sen ja keskittynyt sitten muihin asioihin elämässäni.  

Sähän oot vielä nuori :). Ja kaikki vielä mahdollista.

Niin, se onkin iso juttu että on pettynyt elämäntilanteeseensa. Silloin se arvo sille omalle elämälle ja itselleen pitää etsiä uudesta näkökulmasta, ja tarkastella kriittisesti niitä ajatuksia, jotka sanovat että olet elämästäsi myöhässä ja että elämän tulisi olla toisenlaista. Seulo näistä ajatuksistasi ne, jotka ovat sitä mitä sinä oikeasti haluat, ja unohda ne, jotka on istutettu sinuun jotenkin ulkoapäin, tavallaan sillä 80-luvun ajatuksella, että 30-vuotiaana elämän pitäisi olla valmis, ja siinä sitä sitten kökitään koko loppuelämä samassa työpaikassa ja samassa omakotitalossa saman miehen ja kahden lapsen ja koiran kanssa. Aika harvalla se enää nykyään menee noin. Elämä heittelee, töitä tulee ja menee, parisuhteet päättyvät, elämää voi olla vaikeaa suunnitella ja ennakoida. Se, että elämänhallinta on nykypäivän yhteiskunnassa suorastaan kaikkein korkein arvo, on ihan kohtuuton vaatimus useimmille. Riittää että selviää.

Minkälainen olisi se elämä, joka tekisi sinut onnelliseksi?